ensitavoite

ensitavoite

maanantai 30. syyskuuta 2013

Laihduttamista ennen ja nyt

Tänään oli taas paluu arkeen ja salille. Jostain syystä lähteminen on tosi usein tosi hankalaa, mutta heti kun pääsee autoon ja startattua salia kohti, on heti ihan fiilareissa. Vaikka treeni onkin vielä kokeilevaa ja haparoivaa kevyillä painoilla. Toisaalta se on aika siistiäkin. Aloittaa tavallaan alusta. Mistä päästäänkin menneeseen. (mies, joka meillä asuu, inhoaa tätä piirrettä minussa. Siis sitä että mietn ja muistelen asioita jotka menivät jo. )

Olen laihduttanut siis useasti. Lapsuudestani ei löydy traumaa, ei liioin yliaktiivista liikuntataustaa. Olin vain. Ihan tavallinen, kuten useimmat tuolloin nuoruuttaan viettäneet. Kokeilin vähän korista ja jumppaa, ratsastusta ja sen semmoista. Noin kuusitoistavuotiaana olin jo sopivasti tuhti. en lihava, muutaman kilon ehkä yli ihannepainon, mutta tärkeämpää oli se, etten siis harrastanut liikuntaa, ja se näkyi. Silloinen poikaystäväni kävi salilla, ja se oli itselleni suuri mysteeri. En tajunnut ollenkaan, miten jossain SALILLA voi kuluttaa pari tuntia, eikä se edes ollut mielestäni mitään liikuntaa. Silloin havahduin suurinpiirtein samoissa painolukemissa kuin missä olen nyt, ja aloitin spinningin. sillä sainkin pudotettua painoa todella hyvin, mutta kiipeäähän paino aina takaisin. En ollenkaan tiennyt nuorena aikuisena, mitä haluaisin harrastaa. Ja koska en keksinyt mitään lajia, en harrastanut mitään.
Kävin Saksassa au pairina ja illat puputin omassa huoneessani Nipponeita. Tottakai tein vatsalihasrutistuksia ja punnersin polvet maassa niinkuin varmasti kaikki. Painoni pyöri noihin aikoihin setsemänkymmenenkahden ja seitsemänkymmenenyhdeksän välillä, ja jotenkin ajattelin että no, ehkä tämä on sitten vaan se minun ominaispainoni, enkä osannut ollenkaan ajatella realistisesti voivani pudottaa elopainostani kymmenen kiloa leikiten pois.
Heräsin paino-ongelmaan esikoiseni (kohta 9 vuotta) syntymän jälkeen, kun painoa tuli lähemmäs kolmekymmentä kiloa. Kuten varmasti kaikki tietävät että tulee jos syö vanukkaita, teollisia lihapullia, lihapiirakkaa, karkkia, jäätelöä, limsaa ja hampurilaisia. En enää muista, kuinka nopeasti synnytyksen jälkeen havahduin olevani todella huonon näköinen. olin 22 vuotias kun esikoinen syntyi. No enpäs todellakaan siltä näyttänyt! Laihdutin esikoisesta 31 kiloa. Join kahvia, poltin tupakkaa ja join light colaa. Söin puolen päivän aikaan reissumiehen levitteellä, ja sekin vai siksi että pyörrytti. Ei hyvä idea. Söin minä tottakai, mutta karkkia, sipsiä, pullaa, perunaa, leipää. Paino tippui ja olin ns laihaläski. ja tietysti tyytymätön peilikuvaani.
Sitten tuli toinen plussa. Romahdin ihan täysin. Kelasin, miten saisin pidettyä painon raskausaikana kurissa. No, laskin painonvartijoiden pisteitä. En enää muista yhtään, miten pisteytys meni, mutta muistan että 13 pistettä oli sallittu määrä omassa päässäni. Ja muistan kyllä sen olleen ihan sairaan vähän!
Lenkkeilin. sauvat viuhuten ja esikoinen vaunuissa, pulkassa, mitä ikinä. Hommasin pienen stepperinkin kotiin, minkä kanssa esikon päiväunien aikaan hikikarpalo otsalla katsoin musiikkiteeveetä. ja HAH! painoa tuli silti yli 20 kiloa. Voi mikä turhautuminen ja vitutus!
Pari kuukautta syntymästään hankin salikortin. Ihka oikean salikortin Oulussa sijainneelle, jo edesmenneelle Kuntoklubi Profeelille. siitä se sitten lähti. Hurahdus. Paino tippui mutta sitä tärkeämpää oli oppia jättämään vaaka välillä huomiotta ja pitämään peiliä mittarina. JES!
Ja ei, en todellakaan syttynyt mihinkään fitnessbuumiin. Näytin tavalliselta, ja jossain valossa saattoi näkyä olkalihas.

Opettelin erilaisilla ohjelmilla. Vaihdoin salia kesällä 2011 Oulun Classic Gymille Missä opettelin taas ihan erityyppistä treeniä ja treeniympäristöä.


Fitnessbuumi alkoi nostaa päätään ihan tavallisissa tyypeissä ja siellä oli näiden lisäksi myös näitä ns elämäntapatreenaajia. Yritäpä niiden keskelle veivata jotaki reidenloitontajaa! ei tod. 2012 sain omistaja Marialta kolmijakoisen ohjelman, jossa oli puhtia. Itselleni vieraitakin juttuja, kuten kulmasoutu tangolla. Ja taas opeteltiin, mutta tuloksia tuli. Vaaka oli sivuseikka, paino seilasi 63-67 kilon välillä eikä sillä ollut suurta roolia, koska aloin olla jo hieman tyytyväisempi itseeni ja ulkomuotooni. Ruokapolitiikka oli mitä oli, aika ajoin järkevää mutta herkkuja olen aina antanut itselleni luvan syödä. Ihan siksi, että tykkään niistä eikä mulla suoranaisesti ollut paino-ongelmaa muualla kuin päässä.
SITTEN! sitten plussasin uutena vuotena 2013 ja tunteet olivat sekavat. Tiesin painonnousun ja stressasin sitä koko raskauden. Häpesin itseäni ja kaipasin kokoajan mieheltä, joka meillä asuu, hyväksyntää ja huomiota. Alituiseen tarvitsin, tai olisin tarvinnut, kehuja, silittelyä ja hehkuttamista kaikesta. ulkomuodosta, mahasta ja siitä että hän saa vihdoin oman vauvan, oman lapsen.

No, nyt on lihominen ohi ja paino on menossa alaspäin. Katsotaan mitä tästä tulee, mutta tämä päivä on mennyt seuraavalla kaavalla noin ruuan suhteen:



Eli rahkaa ja mustikkasoppaa, , lupaamani kuva Ab-X-laitteesta, lounaaksi kanaa, keitettyä munaa ja salaattia. Jääkaappi ollut tyhjä (koska inhoan nykyäänkäyd kaupassa) joten siksikin on ollut heleppua syyä "järkevästi" vaikka aivan liian vähän. Ruokavaliotakin olen miettinyt nyt kun syystä jota en ala nyt ruotimaan, imetys on loppumaan päin, ja voin siis syödä ihan kuinka tykkään. Herkkuja olen pari vkoa syönyt vain viikonloppuisin joten viitenä päivänä viikossa minulla on herkuton elämä ja se kyllä sopii. Ruoka-ajat pitäisi järkeistää, ohjelma tehdä, miettiä mahdollista pt-kouluun menoa (mistä lisää myöhemmin) , treenata juoksutekniikkaa ja jaadijaa, mutta ajattelin pari vkoa nyt vaan hankkia rytmiä ja rutiinia salillakäymiseen ja kotiäityiden yhteensovittamiseen.

Tänään oli vuorossa taas kropan suuret lihakset, eli ylätaljaa leveällä ja kapealla otteella, vinopenkki smithissä, syväkyykky ja askelkyykky smithissä , peck fly ja lopuksi suokkareitani olkapäitä vähän, pystypunnerrus laitteessa ja pienillä kiekoilla vipareita. vatsaa rakkaalla äbäksilläni sekä toinen vihaamani vatsaliike, jalkojen nosto. yhyy!! mutta, nyt on taas perse kipee ja Arnoldin sanoat korvissa hölskyen eli ne kolme viimeistä toistoa erottavat mestarit muista.
kuvasin itseäni kuitenkin! kattokaa, pieni olkalihas näkyy ku oikein tiristää! (leikin ehkä ajatuksella bulkkaamisesta.. massakausi kattokaas ja sitte ku nää ihrat sulaa ni mulla onkin sairaaaaaaaaan magee lihaskroppa. niinu vaikka mun suuresti fanittamalla Danalla joojoo, se oli VITSI. )


Ja nyt kun tuuletin hyvinsyötyä päivää, lähti mies, joka meillä asuu, tuohon lähisiwaan.. katotaanpa taas mitä paskaa sitä meikäpyllerö syö tänään iltapuhteiksi...



Noniin. Harjoitellaan. Mies, joka meillä asuu, kehotti mua aloittamaan blogin. Joka toisella tällainen jo onkin, silläkin miehellä, joka meillä asuu. Se sanoi, että mun kannattas jakaa näitä mun epätoivoisia ajatuksia jutuista, joita käyn kroppani kanssa läpi. Niin, mä siis laihdutan. TAAS. Mä oon kolkytyks ja kolmen lapsen äiti. Nuorin on viis viikkoo ja kolme päivää nuori, ja mulla on tapana kerätä reippaat parikytä kiloa fättiä raskaana. Nyt ollaan siis jälleen sen saman jännän äärellä, missä pari kertaa aiemminkin; laihdutus. En kuulu heihin, jotka "jättävät synnärille raskauskilot" enkä heihin, jotka ne imettävät pois. Minä olen niitä, jotka hiellä ja tuskalla ne rasvasolunsa sulattavat pois. Tai siis, eihän ne solut mihinkään katoa, sinne ne jää, mun sisälle odottamaan että saavat täytettä. Laihdutan ihan ammattilaisottein, melkein pitäs laihduttajillakin olla joku kisa. Olisin ihan pro ja ammattilainen, tiedän kaikki tekosyytkin, en vaan itse käytä niitä.

Olen siis siinä onnellisessa asemassa että minä saan ne kilot aina pois. Joka ikinen kerta. Mutta se on raskasta ja itseinho tuon matkan varrella on järkyttävä. Ja, tämän jälkeen, inhoan itseäni edelleen. "tuolta pitäs saada pois ja tuolta ja tuolta." en usko että olisin koskaan ollut itseeni täysin tyytyväinen. Naiseuden iloja.
Ja nimenomaan TÄMÄN retken jaan kanssanne. Syteen tai saveen.


Eli, vaakalukemat olivat synnyttämään lähdössä 88,8kg. Maagista. Synnärille jätin reilu kolme kiloa. Huvittavaa kun ajattelee mitä sinne noin teoriassa pitäisi jäädä. Lapsi, vedet, istukka.. minä kannoin kotiini ihanan vauvan ja järkyttävän turvotuksen.
Nyt ollaan kymmenen kiloa alempana kuin synnytyspäivänä vauvoineen kaikkineen. Kroppa alkaa palautua eikä tullut sitä pelättyä kohdunlaskeumaakaan. Olen koko raskauden käynyt pitkiä lenkkejä, kävellen mutta käynyt kuitenkin. puolitoista- kaksikin tuntia. Samaa linjaa olen jatkanut synnytyksen jälkeenkin, mutta vasta tällä vkolla lähdin salille. Lopetin salitreenin jo tosi alussa raskautta, koska häpeän itseäni. Paisun kuin pullataikina heti plussan testiin tehtyäni, ja oma olemus sekä hävettää että vituttaa. Sitä se tekee nytkin, mutta nyt sille edes voi tehdä jotakin.
Olen treenannut ennen raskautta viitisen vuotta salilla, milloin minkäkin kaltaisella ohjelmalla. Tällä viikolla lähdin lähinnä kokeilemaan miltä mikäkin tuntuu ja sain tiristettyä ihan ok:n ensireissun. Ylätaljaa, alataljaa, rintaa smithissä ja peck flyssa, smithissä peruskyykkyä ja askellusta, huvin vuoksi vähän habaa ja olkia ja sen jälkeen vatsoja. Meillä on salilla semmoinen kuin AbX, otan joskus kuvan ja näytän teille. Löytyy se netistäkin juu, mutta saanpahan harjoitusta kuvien liittämisen suhteen jos ei muuta. Hemmetin hyvä laite, toimii mulle kun oon oikeesti semmonen vatsalihasvammanen että en vaan voi sietää niiden tekemistä. Voi johtua myös siitä että ne ei koskaan mulla näy. XD
Tulin aivan jumalattoman kipiäksi, mutta päivän tauon jälkeen kenkkasin taas takas ja sama uudelleen. Vähän varmemmin ottein. Eilen jätin jalat tekemättä, kun suunnittelin tänään tekeväni ihan vaan jalkareenin, mutta kuten kunnon laihduttaja konsanaan, mulle "tuli vähän kaikkee" ja se sitten jäi. Ehdin kuitenkin puputtaa ystävän tyttären viisvuotisjuhlilla ties mitä paskaa ja voida huonosti loppuillan. What a great choise!

Huomenna olis mentävä taas. Diggaan reenaa aamupvällä, illalla harvemmin tulee lähdettyä. Toki nykyään vielä huonommpin kun tuo mies, joka meillä asuu, tekee iltaduunii.
Ei, en ole ottanut mittoja itsestäni. Kuviakin on hintsunlaisesti, järkevää olisi ottaa kuten olen edelliskerralla tehnyt, mutta nyt se peili sen verran sylettää että saatte nauttia vain vaa'an lukemista ja toivon mukaan myöhemmin bodipeukkupullisteluista. XD
78,8kg, siitä eka etappi on 69 eli alle 70 koogee, sitten haetaan kuuttaviittä. saa se sen allekin mennä mutta kuusviis on mulle perushyvä paino.
Otsakkeen laini on Jone Nikulalta lainattu. Ei se tartte sen kummempia selityksiä, noinhan se on. Olisi perkeleen heleppua jäädä tähän painoo. Antas olla vaan, ku "mä oon synnyttäny."
Mun äiti sano, että hällä on kans raskauskiloja.
Mä oon syntyny kohta 32 vuotta sitten.
Siihen voi vaan jäädä. Mä en jää. Ja kun mä diggaan urheiluu.

Saattasin kait minä vanha muija lätistä vaikka mitä, kun tässä omenassa on näppäimet valaistu ja sängyssä kirjoittaessa näkkee hyvästi. Mutta jos nyt ihan testausmielessä vielä.

Näihin tunnelmiin,
Fiinu