ensitavoite

ensitavoite

maanantai 28. heinäkuuta 2014

selkää, reeniä, lintsaamista, hikeä, leuanvetokisoja, suomen mestaruuksia, minilomaa ja reenijakojen muuttelua

Nonni!
Meinasin jo jättää bloggaamatta kun oli niin mukavaa vaan olla möllöttää kun palattiin viikonlopun Tampereen-reissulta. Mutta ai että, mac odottikin kolmekymmenasteisessa yläkerrassa, ja tässä sängyssä ennen maatamenoa ajattelin muutaman rivin rustata. :)


Perjantai alkoi siis selkäreenillä.
Mulla on jo pidemmän aikaa ollut ongelma, että tuntuu kuin ei saisi reenissä puristettua kaikkia toistoa ja voimia itsestä irti.
Vähän semmoinen laiskotteleva tunnelma ollut jo pitkään. En tiedä mistä johtuu, ruuan vähyydestä vai yleisesti ottaen kuumuudesta. Olli tuossa viimeisimmässä postauksessaan pohti, liekkö helteellä on osuutta asiaan, vaan ihan just ruuan ja nesteen tasapainottomuus. Uskoisin, että itselläni syynä on hyvinkin pitkälti ruuan vähyys ja vääränlainen makrojakauma=hiilaria hiilaria ja taas hiilaria. Ja sekin väärässä muodossa. En ole aihesta jaksanut hirveesti nyt repiä ressiä, kun on ollut nin kuuma että tuntuu ettei pysty edes paikallaan olemaan tässä helteessä.
Nooh, salilla on KUUMA, mutta kuumempikin voisi olla.
Olen kuullut huhuja, että sali, missä mies, joka meillä asuu, on töissä, olisi vieläkin kuumempi pätsi. Siellä taitaa olla jou asiakaskatokin meneillään kuumuuden vuoksi.
Kannatan kunnollisiin ilmastointeihin satsaamista silläkin uhalla että se on pirun kallista. Mikkään ei oo niin tympiää kuin sali, missä on jo mennessä niin tukalaa ettei hikikarpaloiden takaa nää ees pukkarin ovea.
Omalla supersuosikkisalillani eli Oulun Classic Gymillä ei siis ole ihan niin paahteista kuin voisi olla, ja käyn siinä sarjojen välissä tuuletinrullapöristimien edessä välillä seisoskelemassa että saa edes ilma, vaikka se lämminkin ilma, pyörittyä hiukan hikinaaman edessä.
Eli, jos vaikka edes niitä perus tuulettimia joka salille pliis!!!
Just nyt ei käy kateeksi salihenkilökuntaa saleilla, joissa on niin tukalaa että kai joku työsuojeluvaltuutettukin, jos semmosia olis, kieltäs työskentelyn niin kuumissa olosuhteissa.


No mutta. Treeni kulkee muttei kovaa. Se on jo pidemmän aikaa ollut ongelma, kuten sanoin jo aiemmin. Tarkoituksena olisi vaihtaa tuttu nelijakoinen kaksijakoiseksi siten, että teen viikossa tavallaan 2 kaksijakoista ohjelmaa. eli 2 kertaa viikossa kaikki lihasryhmät läpi, ja otan vähän eri kulmista liikkeitä eri päiviin. Katsotaan, mitä siitä syntyy. Jännittävää! Tavoitteena olisi saada lihaksista "enemmän" irti, kun ne pitää voida väsyttää jo parilla liikkeellä.
No mutta, ensi viikko mennään vielä samalla ja sitten uutta kehiin. Kehittelen uuden ohjelman yhteistyössä miehen, joka meillä asuu, kanssa.

Tulen kertomaan sitten, miten menee.


Torstaina ostin kirpparilta housut, aivan IHANAT, ja jännitti mahtuuko ne päälle. no mahtui, joten nyt saa syksy tulla ihan vapaasti!
eiks oo ihanat?!


Yritin myös kuvailla, näkyykö mulla selkämakkarat. Tää liittyy siis siihen, että painavampana mulla on semmoset "takatissit" ja mä vieläkin tunnen ne, vaikka niitä ei kai oo. Outoa.

Perjantaina salilla selkää, sitä sun tätä mutta kuitenkin suht tuttuja vetoja.
Sain kuvaajankin paikalle ja muuutama alataljaveto saatiin ikuistettua.
Oho, niitä tulikin monta.
Nooh, pientä lihasta on vaikea kuvata. :D Mutta eiköhän se tästä asetu, kun alkaa joskus kylmemmät ilmat niin tuo ruokakin maistua eri tavalla.
Onko muita, joille tuo lämmin ruoka tuottaa ongelmia näin helteellä?
Kai sitä pitäs vaan enempi syyä sitä rahkaa sitten..


Perjantaina sitten iltapäivällä näytti nenät kohti Tamperetta ja leuanvedon äsämmejä. Matkalla oli kuuma
Onneksi oli evästä aina välillä. :D


Sitten mä kummastelin kuoppaa mun takareidessä. :O otin siitä kuvan, koska olin niin hämmentynyt.
:D ei ihan priimaa kamaa toi mun takareisi mutta KUOPPA siellä on, liittynee siis luonnollisesti mun hamstringeihin mut kuitenkin, oli hämmentävää.
Ja syy miksi olin koipi pystyssä ja kuopan huomasin oli se, että venyttelin mun takareisiä pitämällä takapenkillä jalkoja katossa.


Hotellina toimi TAYSin alueella vaikuttava Norlandia care, ilmeisesti myös potilashotellina tunnettu. Lapsiperheelle/dogaamattomalle ihmiselle aivan LOISTAVA. Henkilökunta oli myös ihan priimaa, ja varsinkin siivooja sai papukaijanmerkin, jotenkin vauvaj sängyn petaaminen ja unipupun asettelu oli niinku viimeinen niitti joka sulatti meijän sydäimet. <3 tässäpä tunnelmia hotellin huudeilta.
Hinta oli edullinen ja paikka lähellä kaupunkia. Me kuljimme autolla joten en sillä tavoin kiinnittänyt busseihin tai jalankulkemismahdollisuuteen.'
Suosittelen kuitenkin kyseistä paikkaa kaikille.


Lauantaina valkeni kuumana ja tuskaisena. Tiedossa olivat Suomen Leuanveto Ry:n järkkäämät toistoleuanvetokisat, sijaintina toimi Tamperelainen Polte-sali.
Äijä punittiin ja hän kävi testailemassa valkku-konstan kanssa vähän lopputekniikoita ja lämmittelemässä.
Istuttiin ulkona odottamassa, löydettiin siis yksi puu.
Järjestelyt saivat kritiikkiä useammaltakin, eli kisat alkoivat klo 12, päättyivät viideltä, ja siinä oli välissä ihan hitokseen odotusta. Itse epäilen että aikataulu on lyöty lukkoon ennenkuin lopullinen osallistujamäärä oli tiedossa, jote oli varattava kunnolla aikaa sekä sarjojen kilpailuille että testauksille.
Nooh, mene ja tiedä, mutta tuossa kuumuudessa oli aika tukalaa odottaa.


Lopulta alkoi toinen ryhmä, naisilla.
Ihan sairaita vetoja mimmit!!! alle 55 kilosten voittaja tempas 26 toistoa, ja "huonoinkin" muistaakseni 16 tai 17. Käsittämätöntä.
Mutta riemuhan ei tähän loppunut, alta 75 kilosten sarjassa voiton vei 30 toistoa. KOLKYTÄ!!!!
En käsitä. (myöhemmin kävi ilmi että tämä kolkyt- vetäjä oli myös konstan koutsaamia, kuten myös joku ikämies-sarjan voittajakin, 60 v tms sarjassa. )



Lopulta, viimein, oli miehen joka meillä asuu, vuoro.
En edes tajunnut että mua jännittää kuin vasta sitten, kun se käveli kohti vetopaikkaa.
Alussa yritin kuvata ja laskea, mutta en pystynyt lopulta kumpaakaan.
Roiku-komento ja vedä!
Voi hitsi miten sydän hakkasi!!!!
Tuijotin vaan ja mielessäni mietin "muista pää, muista leuka, muista kädet, muista jalat. " pari hylsyä tuli alkuun (toinen leuka, toinen pää) ja siinä alkoi jo hammasta kiristää että perkele, tässäkö tää nyt on, liikaa hylsyjä.

En mkissään vaiheessa ole epäillyt etteikö tyyppi osaa vetää leukoja. Muutama vuosi takaperin sen tempas 500. toki siinä oli vähän taukoja välissä, mut silti.
Se on niin pölijä että uskon siihen kuin vuoreen, mutta ongelmana oli puhtaus. Että saako hän tehtyä tarpeeksi puhtaita toistoja.


Jossain vaiheessa hän jo roikkui, ja minä karjaisin "MENEE VIELÄ!!" ja paikalla oli muutenkin hyvä meininki päällä ja kannustus olis omienkin sarjalaisten kohdalla ihan ykköshommaa, sieltä alettiin lyömään käsiä yhteen ja minä sydän pamppailen tuijotin ja laskin…
ja kun kädet irtos tangosta, aattelin että pökrään. 33 ja kaksi hylsyyn, eli 31 puhdasta, hyväksyttyä toistoa plakkarissa ja viisi kilpailijaa vielä vetämättä.
Viimeiseen kilpailijaan piti odottaa ennenkuin kulta ja uusi suomen ennätys sarjassa yli 40v miehet, alle 80kg saatiin hanskoihin.
MIELETÖNTÄ!!!!
Kuvia ja tunnelmia itse kisaajalta voitte lukea täältä, löytyy myös kuvia.


Vieläkin hytisyttää kun tajuaa kuinka lähellä se oli!
Katsottiin illalla youtubesta pätkivää videota paikan päältä. Jännää se oli!!!!!


Vauva oli väsynyt kaikesta hötäkästä ja nukahti autoon, me ei voitu jäädä katsoman loppuun asti kisoja koska vauva.

Vuorossa olivat sitten Pispalan portaat.
tässä vielä naurattaa…
Lopulta oli todettava, että ehkä ei olis kannattanu neste-ja ruokavajauksessa paahteessa kylmiltään lähtä kokkeilee. .
Ei näkyny Juttaa, vaikka siellä kiipeiltiinkin. :D

Ruokaa, nukkumista, aamupalaa ja kotimatkaa. Mitäpä tässä, kotona otettii aurinkoa
ja vedettiin lonkkaa.

Nyt pittää panna unosille että jaksaa huomenna reenata.
Mutta kyllä tuli miniloma kivasti tarpeeseen, huippiskivaa oli! Tampere on kaunis kaupunki, sinne haluan pian uudelleen. <3



P.S: mies joka meillä asuu, sai ihan mahtavan työtarjouksen. se otti sen vastaan.
Jännää!

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Pari sanaa treenistä, muuten ihan jotain muuta. On tämäki treeniblogi. :D

Onpa viime kerrasta vierähtänyt aikaa!!! Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en jaksais nytkään oikein kirjoittaa, mutta on semmoinen juttu että joka ikinen päivä mulla on takaraivossa kolkuttanu että pitäs rustata.:D


Oon lähinnä ollu ja nauttinu elämästä. Pitänyt iltaisin tietokoneen kiinni (kuten myös mies, joka meillä asuu..) ja ollaan vietetty aikaa _ihan oikeesti_ yhdessä.
Luksusta.
Suosittelen tätä lämpimästi. Vaikka, kyllähän meillä tietysti KÄNNYKÄT, nuo ihanat älyluurit, on vieressä. Mutta tietokoneelle sitä jotenkin niin jumittaa ettei hoksaakaan kun kello on jo puoli kaksi yöllä, mitään ei olla puhuttu ja jotenkin ärsyttää.

Perjantain jälkeen mulla on pysyny kone kiinni. Ei oo ollu niin minkäänlaista tarvetta avata tätä, paitsi siis se peikko korvan takana että pitäs päivittää blogia. Mä tykkään kyllä ihan hirveesti kirjoittaa tätä, mutta silti, on mun oikea elämä tärkeämpää kuin internet, niinku varmaan jokaselle. :D


Niin, mitäpä tänne. Isot lähti lauantaina isälle kesäloman viettoon, ovat melkein kaksi viikkoa pois!!!! Ihan liian outoa.
Lauantaina ennen iskälään suuntaamista käytiin kuitenkin tallilla. Voi sitä ratsastustunnin odotuksen tuskaa mitä viime vko oli!!!
Ada. Se on niin ihana ettei tytyä meinannu saada tallilta pois. <3 Mutta tämä on harrastus, jolle äiti antaa täyden tuen. Itsellä olis tarkoitus soitella tallin (ja adan) omistajalle ja sopia ratsastustunnista itsellenikin ensi viikolle. Saas nähdä, onnistuuko, mutta olis kyllä kovasti haluja päästä taas kokeilemaan. :) Lauantaina lähdettiin ostoksille. Niin, ja syömään! Ajattelin, että koska mun proteiinin saanti on todella liian vähäistä nykyään, niin et toi pihvi niinkusta jakais sitte useammalle päivälle tän mun proteiinin ja tasottas siis tätä vajetta.. :P
Ja mitä olisi elämä ilman pukkaripullisteluja ja Arnoldsin muffinseja?!

Pukkariselfieistä puheen ollen, tiijätte että ne valot on tosi tosi ankarat ja realistisen kamalat? no mä yritin saada kuvattua tätä mun epäkohtaa, siis sitä suurinta eli keskivartaloa.
Ja ONNISTUIN!
Mutta kuten niin monesti aiemminkin, sanon sen taas; mua ei häiritse se niin paljon että häpeäisin/peittelisin/inhoaisin sitä tai itseäni sitä varten. Haluan tehdä työtä sen poistamiseen (vaikken oikeasti tiedä, mun iho on jo nyt ihan rypyssä, että mitä sille tapahtuu sitten kun tosta kuoritaan kaaaaaaikkki rasva pois..), mutten stressaa sen olemassaolosta. Minä oon minä, ihan tämmönen tavallinen äiskä.


Illalla söin lisää, kun mies, joka meillä asuu, väsäs salaattia. (tämä saattaa olla kyllä sunnuntailtakin, en muista..)


Elämä on siis ollut todella mukavaa, Sikakuumaa tosin. Hellettä hellettä ei yhtään varjoa ja sisällä ollaan varmaan neljässäkympissä. Asteessa, siis. HUHHUH!


Treeni sujuu, ihan samaan tapaan, välillä yritän pukeutua sään mukaan eli lähes alasti, mutta sillon kärsii reeni, kun mua rassaa lyhyet housut reenatessa. Itselläni siis, muut saa reenaa vaikka alasti ei haittaa mua. Eli kuuma tulee, minit päällä kiskon niitä vaan alemmas sitte.. Caprimittasilla vielä kehtaan.
Ja kyllä se reeni kulkee, vaikka kuuma onkin.
Jos oikeen lasken, niin siinnon 210kg. siis kelkan kans, tiätty! mut siis enihau, monta sarjaa, painoja lisäillen, tällä pari sarjaa. Yhden jalan prässiä, etu- ja takareittä, pohkeita, kuolema tuli melkeen, kovat sarjat tuli!

Olkatreeni ei sit taas ollukaa ollenkaan niin mainio, peruskauraa oli. Ehkä se johtui niistä minihousuista. :D

Millasissa kamppeissa te hei reenaatte nyt kun on helle?


Tänään hain pitkästä aikaa kynnet.
Eik ole ihanat!!!

Viikon päästä on ystävän häät ja oon kaaso, piti laittaa pukuun sopivat kulta-valkoset mut nää kutsu mua niin paljon että nyt mennään kesäkynsillä!

Viikonloppuna piti siis shoppailla, koska piti saada alushame. Ostin lopulta semmosen firmingshapingkaikkiläskitkatoaakunpuettämän-alusmekon. Mummon puuteria, aaah, niin karsee, mut kyllä se pelastaa mun tissiperse-ongelman, koska ne ei nyt sitten häissä näy läpi!
Saatte ehdottomasti kuvamateriaalia tästä asusta sitten myöhemmin.


Olen siis reenannut ja syönyt ja yrittänyt nukkua ja ottaa vähän aurinkoa viime päivinä. Lenkilläkin on vaunujen kanssa vähän käyty, vauva on niin pinkeenä kuumuudesta että ei ihan mikään perus "maataan auringossa"-setti meillä onnistu.
Ajatukset lentelevät kovasti jo työmaailmoissa, vaikkei omissa työkuvioissa ole siis mitään muutosta. Edelleen ei töitä. :D toki satunnaisia ohjaus- ja ohjelmahommia, se on tietysti kivaa ammattitaidon kannalta. Mutta paljon olen miettinyt tulevaa, mitä, missä, milloin, kenen kanssa, edeskö tätä työtä…
Saas nähdä. Mutta on tässä kyllä työhommia pitänyt muiden puolesta jännäillä ihan sitten senki eestä. Mukavaa että muut ympärillä järjestää vipinää niin voi itse vaan vierestä seurata :D


Viikonloppuna meillä onkin Tampereen reissu. Olisin halunnu piipahtaa reenaamassa siellä Treen Classicilla mutta ne onki perjantaisin kiinni. :/ Nooh, on meillä sielä treella muuta aktiviteettia kyllä, meinaan ne leuanvetokisat joihin toi meijän seniori on menossa kisaamaan.
Jännää!!!!!


nyt mulla ei oo kyllä muuta, kamalan kuuma vaan kokoajan, yhyy!!!
Mut ei valiteta oikeesti, kohta on taas kylmä, paljon lumitöitä ja aina pimee.
Mut sit toki voi polttaa kynttilöitä. <3

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Minä-olen-kuntosalivalmentaja

Haluaisin nyt vähän palata edelliseen postaukseen.
Tarkoitukseni ei ollut dissata sitä tosiasiaa, että esimerkiksi syömishäiriöt ja muut ulkonäköpaineista johtuvat pahoinvoinnit ovat tätä päivää ja todellisia ongelmia. Halusin enemmänkin tuoda julki sen, ettei kuntosaliharjoittelu ole yksin syypää siihen, ja että kuntosaliharrastusta voi harjoittaa täysin hyvillä mielin, riippumatta iästä, ruuminrakenteesta, vaakalukemista, kehonkoostumuksesta, sukupuolesta, hiusten väristä, jalkojen länkisäärisyydestä tai mistään muustakaan.


Suututtaa, että saliharjoittelu on automaattisesti joidenkin mielestä pelkästään ulkoisiin seikkoihin nojaavaa, vaikka saliharjoittelu on monipuolista, sopii kelle tahansa, siellä voi keskittyä voimaan, kiinteytymiseen, laihduttamiseen, voimapatin kasvatukseen, liikkuvuuteen, toiminnallisuuteen, vaikka mihin!

Olen siis pahoillani, että tuotin pettymystä osoittamalla olevani ihminen joka ärsyyntyy asioista, joilla ei ole välttämättä totuuspohjaa.
Itsekin treenaan myös voimapatin toivossa, mutta kyllä minä saan paaaaljon isompia kiksejä saliharjoituksen muista tekijöistä, kuin siitä, mitä se mahdollisesti tekee peilikuvalle.
Olen siis saliharjoittelun puolestapuhuja, samaan aikaan hämmästelen monttu auki triathlonisteja, maratoonareita, telinevoimistelijoita, vaikka ketä. Mun mielestä mikään laji (paitsi salitreeni. :P ) ei ole ylivoimaisesti paras tai toista parempi tai huonompi. On lajeja, ja lajiominaisuuksia vahvistavia ja tukevia toimia, ja jokaisen olisi ihanteellisinta löytää se oma laji, oli se zumba tai pumppi tai jooga (haluaisin harrastaa) tai seinäkiipeily tai pyöräily tai mikä ikinä.
Haluaisin jotenkin irroittautua ja irrottaa ihmiset niistä lahkoistaan ja avaamaan silmät että joo, joku voi harrastaa tota ja mä taas tätä, onpa mielenkiintoista kuulla, miten se harjottelee kun mä en harjottele ollenkaan tollee. Siis ei väheksymällä, vaan ymmärtämällä ja uteliaisuudella varustettuna.
On totta, että maailmassa on ortorexiaa ja anorexiaa ja bulimiaa ja vaikka mitä, ja se jos mikä on surullista. Mutta pitää katsoa kolikon toisellekin puolelle, maailmassa on ylipainoisia ja nimenomaan ylipainosta johtuvia sairauksia tosi paljon, sairauksia ja kipuja, joita voitaisiin vähentää jo ihan vaan pienellä määrällä liikuntaa. Esimerkiksi jo pelkästään viidentoista kilon ylipaino kasvattaa riskiä sairastua verenpainetautiin kolminkertaisesti. Ja siinäkin, jo muutamien viikkojen "kuntokuuri" saa paineita alas.
pieniä tekoja, pieniä tekoja ja sitten suuria.


Minulta kysyttiin, miten tulevaa ammattiani ajatellen näitä kärkkäitä ajatuksiani sovellan. Siis tämä oli esitetty paljon kauniimmin, kiitos vielä Armi sinulle rakentavasta ja ihanasti muodostetusta viestistäsi (löydät sen edellisen postauksen alta.) .
Niin, en tiedä. Minulla on tosi kärkkäät ajatukset ja mielipiteet, ja olen monesti miettinyt, millä tavalla reagoin, jos ihmisen "oli ihan pakko syödä keksejä."
Mies, joka meillä asuu, puhuu omista tavoistaan toimia töissä, ja monesti mietin että lehmänhermoinenhan siinä pitää olla. Mies ei kyllä oikeasti ole, eli eiköhän tässä itseläkin kasva hermotus, mikäli edes koskaan tulen työtä tekemään.
Sitähän ei tiedä. Voi olla, etten tule koskaan tekemään tätä työkseni. Kyllä, olen viime päivinä miettinyt myös sitä, että opiskelen tässä niska limassa ja napa jäässä, ja kuitenkin, huomaan että monet koutsaavat ja toimivat, vaikkakin sivutoimisesti, tässä ammatissa, noin vaan, vailla mitään koulutusta, vailla tarpeellista määrää tietoa tai taitoa.
Tulee vähän hölmö olo.
Mutta, palatakseni aiheeseen vielä hetkeksi, toivoisin kaikkien ihmisten löytävän tasapainon sekä peilikuvansa että liikunnan ja ravinnon suhteen. Ja ennenkaikkea, löytäisivät sen tasapainon myös sen kaverin ulkomuodon suhteen. Tai julkisuuden henkilön. Se, ettei kaikilla näy vatsapalikat, on IHAN NORMAALIA. Ylipainoa ei ole normaalia, se, ettei jaksa nousta tuolilta ylös, ei ole normaalia. Se, että syö pelkän omenan päivässä ja muun ajan lipittää kylmää vettä että keho käyttäisi energiaa sen lämmittämiseen, ei ole normaalia. Se, että olkavarren ympäri saa omat sormensa, ei ole normaalia.
Normaalius on toki määre, jota on aika vaikea määrittää. Kuitenkin, sanoisin, että terveellisyys, mukaan sekoitettuna sopivasti epätervettä (karkkipäivä, lasi viiniä, pitseriakäynti, 30 asteen helteessä lenkin väliin jättäminen, jäätelö sillon tällön..) , on tavoiteltava taso. Se, ettei paperit mee heti sekasin jos jää treeni välistä, tai eväspurkit matkasta. Eri asia on sitten kilpailutason ihmiset, oli laji mikä hyvänsä. Sillon kurinalaisuus ja pinnojen seuraaminen on tosi tarpeellista.
Mitä pinnoja kukanenkin sitten seuraa.


Mulle kaikkein, siis tosi kaikkein tärkeintä tässä elämässä ja koutsaamisessa on se, että opettaisin lapsilleni terveet elämäntavat. Sen, että liikunta on normaalia, ei mikään ylivoimainen suorite. Liikuntaa ei tarvitse mennä harjoittamaan paikkaan x, vaan kävelyt, pyöräilyt, hipat, pallopelit ja semmoset olisi kivoja juttuja. Ettei apatisoiduttaisi sisään pelaamaan tietokonepelejä. Niitä meillä ei onneksi kyllä ole joten no worries täällä kotona.
Että rusinat ovat herkkua, ja kuivatut luumut. ettei karkkia tarvi syyä koko pussia karkkipäivänä, vaan riittää muutama herkku.
Että liikunta on kivaa, ja parsa hyvää.
Toistaiseksi olen onnistunut näissä tavoitteissani, ja se on mulle äitinä tosi tärkeetä. Ettei koko rahalla tartte ostaa karkkia, että hesburgerilla käydessä ei tartte majoneeseja ranuihin eikä limpparia juua, ettei tartte vetää joka kerta iiiihan överiksi, vaikka välillä limppariakin saa.
Ne mun kolme murmelia on kuitenkin ne kaikkein tärkeimmät koutsattavat tässä elämässä.
Mutta tottakai mä toivon, että voisin auttaa mahdollisesti myös apua tarvitsevia. Oli sitten tarve saada lihasta, laihduttaa, saada lisää liikkuvuutta, hakea vaihtelua treeniin, petrata ruuassa..
Onhan näitä.
Fitness on fitnesstä, se on oma urheilumuotonsa. Sitä ei tartte miettiä, kun salin ovista ensimmäistä kertaa astuu. Jos saa kipinän, hienoa, mutta jos haluu treenaa kovaa, sekin on hienoa. Ja jos haluaa treenaa vaan omalla kehon painolla, sekin on hienoa. Mun mielestä liikunta on hienoa, oli laji tai tavoite mikä hyvänsä.

Noin. Tämän enempää en asiaa enää pui, vaan puhun iloisemmista asioista, ja siis tuttuun tapaan, itsestäni, tottakai.


Eilen olkatreeni jäi vähän vajaaksi kun tulikin nopea kotiinlähtö, mutta sain kuitenkin olkapäät hyvin hoidettua, vaikka takikset jäi tekemättä, pystysoutu tekemättä, ojentajat tekemättä ja vatsatkin jäivät välistä.
Tänään selkä, hyvin meni.
Hiki oli, ja ekaa kertaa ikinä mun tassuista löytyi tämmöistä:
täytyy kyllä sanoa että toimii!


Treeni siis kulkee, ei mitenkään ennätyksellisiä rautoja tule nosteltua mutta ei tuo ravintopuolikaan ihan kamalan hyvää ole. Tässä lihaksiani syön vallan. :D :D Nooh, kyllä tämä tästä, koulutuksessa kun käydään läpi kokoajan myös ravintoa ja sen tärkeyttä, nousee puna poskille aina häpeästä kun tietää kuinka hanurilleen omat syömiset ovat.
Nooh, TÄNÄÄN söin tämmöstä:
Sain niin sieluun rauhan kun söin edes yhden "järkevän" ruuan taas tälle päivää.
Kamalaa miten niin typerää safkaa tunkeeki itseensä. Oon toki ollu viime viikot aika napa jäässä noiden kuntosalivalmentaja-kokeiden kanssa, etten oikeesti oo jaksanu miettiä omia syömisiäni yhtikäs yhtään.
Nyt vois sitten taas ehkä keskittyäkin siihen koska:
JEEJEEJEEE!!!! Lauloi eppu normaalikin, ja minä myös, sillä oikeesti, oon ollu niin paskanjäykkänä ja paniikissa näistä tenteistä, näytöistä ja ties mistä härpätipärpätyksistä.
WUOOOH!!!!!!!!
Viime päivät oon näyttäny lähinnä tältä:
ja tältä:
ja

Nyt ei tartte hetkeen ottaa ressiä tenteistä, ihan ens viikolla ei oo seuraava. :D

Mä oon myös leiponu. Mulla oli kaks apukokkia, toinen 6v ja toinen ens vkolla 11kk. Leipomukssista ei ihan tullu sen näköstä mitä suunnittelin, mutta marenkia ja persikkaa välissä, kinuskia kans ja kinuskia päällä. rumia on, mutta kyllä noit muut niitä söi. :D
Mutta, näihin tunnelmiin! nyt on niin sairaan hyvä fiilis että laitan koneen kiinni ja mehustelen vähän tätä kuntosalivalmentaja-titteliäni ennen kuin parin viikon päästä lähetään pt-jaksolle. HUUH!
hyvä mieli, niin hyvä mieli…