ensitavoite

ensitavoite

torstai 29. toukokuuta 2014

olkapääpäivä ja vähän meinas lohjetaki

Mun jalat. siis MUN JALAT.
Ihan ovat kipeät ja muussina. En tajua miten ne onki näi kuolleet?!
Mut mä haluun hommaa lämppärit polviin. Ne vois olla ihan tosi toimivat, nyt oon hoksinu sen.
Sen kunnaiksi, että kinttuni ja perseeni ovat lähes käyttökiellossa, tein tänään olkapäitä ja ojentajaa. Pystyjä, vipareita sivuille reiden ulkosyrjältä ja eteen penkillä istuen. Aika sillai loppuunajetusti meni, paljon sai irvistää.
takaolat taljassa ja taljassa ojentajia ja loppuun vähän käsipainopimputteluja.
hyvä treeni ol! Tykkäsiiiiin..!!! Peilistä ku vilikas ni näytti tosiaan siltä että siellä joku lihaserottuvuus näkyisikin. En kehdannu kuvata reenatessa kun sali oli niin täynnä tosibodareita. XD
Vatsoja tein, vinoja abAx-laitteessa. Sain itteni siihen sillai keinoteltua, että sain tosi hyvän poltteen vinoihin vatsalihoihin. JES!
Kuvasin, TIETYSTI.
Joo nyt on samasta monta kuvaa mutta kun ei ollu juuri posetuksia niin pakkohan mun on teille kuvia laittaa. :D

Tänään oon myäs syäny ruokaa, ja kyllä, kuvassa näkyy sulanutta voita. Tai, oivariinia. Se on ns voikastiketta uusille perunoille. Mukaan kuuluu myös kevätsipulia.
IIH!
Sit mä oon syöny kourallisen lakritseja (tiesittekö että Jutta Gee tykkää kans lakusta? et mä oon vähä yhtä fitt sit kumminki ku se. Tai sit en. XD ) kaapista kuleksimasta ja leivän ja munakokkelia.
JA aamulla söin kans jotain.


mun ihana kummipoika 5kk kävi tänään kylässä. Se oli tosi mielekästä, sen äiti on mun vavvan kumppis. ollaa tämmösiä ristiinmenijöitä.
Mulla olis huomennaki mahis mennä salille, mut aattelin josko kävisin juoksemassa jos jalat aukeis. lauantaina sit jos sen selän kävis veivaamassa, ei tulis kolmee peräkkäistä salipäivää sunnuntaipirkolle.


P.S: mun tekee hulluna mieli herkkuja just nyt.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Blenderi kotiutui ja kyykkäsinki. Reipasta.

IIH ja AAH hanuriparkaani!
Tänään oli siis jalkapäivä, ja päätin iha yks kaks aamusella että taidankin tänään kyykätä. En oo kyykänny siis tosi pitkään aikaan, varmaan puoleen vuoteen, sillee "oikeesti." Vähän siis jännätti että miten mahtaa käydä ja varovasti tuota otinkin. Muistiinpanoissa lukee että olis ollu 40kg mut silti mullon olo et 45 tai 50kg mulla olis oikeesti vikassa sarjassa ollu mutta en muista.
Sitte Bulkarialaista kyykkyä, on se vaan niin raskas ettei mitään jakoja. Ensin oli tarkoitus siis ihan lähtee askelkyykkyä tangolla tekemään mutta laiskuus (!!!) iski ja jäin smithiin. Toistoja mulla oli koko päivän 8-12, riippuen vähän painoista. Jos oli kevyttä, tein enempi ja jos oli raskasta ni jätin sinne kasiin.
Prässillä, jos nyt ei ihan sumoa ollu ni leveä kuitenkin, suhteellisen pieniä painoja käytin kun jotenki tuntu että ei tässä vaan käynnisty ja onpas sitä heikko. No, yritin siinä vaan aatella että paskaaks tässä, näillä mennään. Reisiojennuksia, reiden koukistuksia (joissa tajusin ähiseväni ja köhiseväni ihan helvetin kovaa. ) ja lopulta taljapimputteluja loppuun.
Kyllä nyt tuntuu. jaloissa ja hanurissa ja joka paikassa. Että kai se sit kuitenki niinku meni perille vaikka tuntu iha voimattomalta ämmä-treeniltä tänään.
Ja nyt haluan painottaa että älkääpäs ottako mallia minun merkinnöistäni. Mulla on ensimmäkin lähes poikkeuksetta omissa merkinnöissä painot merkitty vain toiselle puolelle ellei ole painopakkaa. Toisekseen, "oikea" tapa merkitä on sarjat toistot painot. eli esim 3(sarjaa)x 12(toistoa) 40kg. Painot merkitään myös yleensä kokonaispainoina, ei siis vain toisen puolen painot kuten itse merkitsen. Että mun omat muistiinpanot on mua ittiä varten, ja saahan sitä kirjata ylös haluamansa infon itselleen miten tykkää. Mutta jos siis jakelee niitä muille/tekee muille ohjelmia, on hyvä muistaa selkeys.
Jota omissa muistiinpanoissani ei ole. :D

Ruokakuvia mulla ei tältä päivältä ole, joten tässä eilinen brunssini:
En keksiny syötävää ni söin sieniä.
Illalla sain jäätölöö.

Dippadai, tänään kävin ruokakaupassa ja ostin, arvatkaa mitä? no BLENDERIN!
Makso kaksi kymppistä ja en oo vielä testannu mutta huomenna tungen sinne KAIKKI mahdolliset törsteet ja sheikkaan ne. XD saapa nähä mitä tulee, mut nyt sais siis jakaa kaikki hyvät omat ohjeet mitä blenderissä teette? jos et uskalla tähän kirjoittaa niin paa yhteydenottolomakkeen kautte mun sähköpostiin. :) Itsehän olen sauva(sekoitin)ihminen ja blenderhommat on aika vieraita. Siis semmoset avokado-lollo rosso-herne-itu-paprika-omena-banaani-pähkinä-systeemit.


Huomenna olisi tiedossa olka-ojentaja.
Oon muuten tosi tosi kiinnostuneena lukenu sitä aiemmin mainitsemaani Kaisa Jaakkolan Hormonidietti-kirjaa. En ole diettaamassa, mutta kirja antaa tosi hienoja oivalluksia. BioSignature-menetelmästä, hormoneista ja miten ne vaikuttavat kehoon, rasvan varastoitumiseen kehossa, ravintoon ja miten ravinto vaikuttaa kaikkeen, suolistosta.. ihan mieletön opus.
Suosittelen. Olen itse siis vasta sivulla 61, mut silti. kandee lukee, ihan huomionarvoista tekstiä.
PS: kirja käsittelee myös täsmälaihdutusta, jonka olemassaolon todenperäisyyttä paljon spekuloidaan. Voiko ollakin, että ihminen VOISKIN laihduttaa perseestä? lantiolta? vatsasta?
Ehkä.

Nyt mää lopetan ja meen kauneusunille. Tai joilleki unille. Jalat on nii kippeet ettei tästä elämästä tunnu tulevan nyt mittään niin kerta.
PUSPUS!

maanantai 26. toukokuuta 2014

Kävin juoksemassa.

MOI
Minä täällä.
Eilen oli välipäivä salista, Ja kuvasin hanuriani treeniblogille uskollisena.
Päivä meni vesisadetta katsellessa, lähinnä. Pitkästä aikaa olin tosi pahalla päällä, mies, joka meillä asuu, yritti lohduttaa leipomalla piirakkaa.
Käytiin isompien kermuleiden kanssa kylässä ja illalla jotenki huuli väpätti mulla siihen malliin että päätin lähteä testaamaan, josko siitä paljon puhutusta juoksusta tulisi jotakin.
Meillä on kaksi, siis KAKSI sykemittaria, joista toisesta oli patteri slut ja toisen vyö hukassa. Kuten arvata saattaa, emme ole seurailleet sykkeitämme aika tosi pitkiin aikoihin. Koulun lähijaksolla viimeksi siitä niin paljon puhuttiin, että kuumotti testata sykerajoja, kun tiedän itsekin juoksevani liian kovaa. Perusvauhtini on n. 5km/30min, ja sen jälkeen puuskutan kuin lohi kuivalla maalla. Ja oon punanen.
Ja kun viime reissusta on usiampi vuosi varmaan aikaa(ei lasketa sitä, kun kävin synnytyksen jälkeen spurttailemassa ja luulin kohtuni tippuvan alushousuihini..) , päätin ottaa iisisti.
Pyrin kuuntelemaan sykkeitä ja hengitystä ja pumppua ylipäänsä. Mua siis kiinnostaa tehdä asiat OIKEIN, ei niinkään "egopumppailulla", yhtään mitään. Juoksuakaan.
No aikamoista jolokotteluahan se oli, mutta kokoajan oli jalat yhtäaikaa irti maasta niin eikä se tarkoita sitä että juoksin? :D
3,9km sitä vaan tuli töpöteltyä, vähän eri sarjoissa mennään jos verrataan vaikka viikonloppuna Oulussa juostua Terwamaratonia. :D
En oo siis koskaan ollu mikään juoksija. Entisessä elämässä innostuin just siks, että se oli semmoinen, missä voi kehittyä näkyvästi. Mun salitreenit oli tuohon aikaan siis 3-6krt/vkossa mutta mitään muutoksia mun kroppaan en tuolloin saanu näkyviin.
Juoksin säännöllisen epäsäännöllisesti, ongelma oli vaan se, että mä en osaa hengittää ja mä oon JOKA KERTA tullu flunssaan ku oon käyny juoksemassa. :D Sain mä kuntoa kai jotenki kohotettua, tuli juostua seitsemääkin kilometriä, mutta silloinkin hengitys oli puuskuttavaa ja hankalaa.

Nyt sitten töpöttelin puoli tuntia tuota 3,9 kilometriä. Olin kyllä onnellinen siitä, että jaksoin vaikka aerobista ei oo tullu tehtyä yhtään. Varmaan mulla oli nytkin sykkeet liian korkealla mutta ainakin PYRIN pitämään ne tasasina ja matalammalla juuri hitaalla vauhdilla.

Kotona mulla oli tosi voittaja-olo:

Sitten söin, ja ajattelin että joo, juoksijat syö hiilaria ni MINÄ SYÖN HIILARIA VALKOISENA LEIPÄNÄ: :D
Noita leipiä oli enempi ku tuo yksi.

Kurkun sain taas kipeeksi, ei siis flunssamaisesti mut jotenki mä imen sinne sitä kylmää ilmaa aina vaan. Ääh, kurjaa.
Noh, pitää jatkaa opettelua.

Tänään oli salipäivä.
Mun ruokahalu on vähän niinku kadonnu. Oon tässä muutamia päiviä yrittänyt miettiä että miten saisin syötyä siten ettei vatsa pömpötä ja oo ihan kökkö olo. No joojoo, tiedetään tiedetään mut tälläi tavistyyppinä. Muutaman päivä oon jättäny maitotuotteita vähä vähemmälle, ensin ihan sattumalta ja sit ku hoksin että kappas vaan, ni vähä tietosesti. Enkä edes hirveesti, maustamattomat jugut ja rahkat ja maidon ja tämmöset. En nyt itedfä onko syy se, vai se että syön vähemmän.
Mulla on siis kokoajan pieni nälkä päällä, mutta mulla on silloin parempi olo?!
En mä tiedä, joka tapauksessa mun ei suoranaisesti oo viime aikoina tehny mieli mitään ruokaa (paitsi tietty sokeria, siihen näytän olevan KOUKUSSA mutta se asia korjaantuu kunhan vaan jaksan panostaa ryhtiliikkeeseen jonka nimi on sokerit pois. ) ja tämä ruokahaluttomuus on vähän ärsyttävää koska tykkään syyä.
Aamu alkoi sitten tällä:
siinä nyt on sitä rahkaa kyllä.
Sitten, kun mies, joka meillä asuu, oli tullunna asioilta niin söin munakokkelia ja LEIPÄÄ taas. Salille. Ja pihalla tajuan että mun salikortti oli jääny vauvan vaunuihin, eli lompakkoon. Käytiin aamupvällä siis tytyn ja vauvan kanssa vaunuilemassa niin mun lompsa olikin sitten sielä kärryttimessä.
Koska vauva ei nukkunu päikkäreitä sisälle, lähettiin tytyn ka vauvan kans ulos. Ennen uloslähtöä kuvasin meitä.
Jippii.
Meinas ottaa ihan huolella päähän istua autossa siinä salin pihalla ja ei ketään tietty missään et pääsisin sisään.
Ja koska mua vitutti, päätin purkaa tämän soittamalla miehelle, joka meillä asuu. kolme minuuttia äksypuhelua ja kortin hakua ja salille takas.
Tasapenkissä 17,5koogeet, taidan siis alkaa tehdä niillä ihan jatkossakin, ei vaan "kokeilen josko jaksan. "
Että semmosta. tasapenkki käsipainoilla, vino smithissä, flyit koneessa, habaa taljassa, ristikkäistaljatyöntö, habaa koneessa.
Vatsoja superina koneessa ja jalkojennosto.
Tässä taas selkeetä treenimuistiinpanoa.
Eik oo ihan selkeetä? ja luonnollisesti kyseessä on siis toisen käden /puolen painot, paitti flyt koneessa tehtynä, kun siinä on pakka.
Kuvasin vähän, en paljon.

Fiilis on ihan ok. Huomenna pidän välipäivän, keskiviikkona jalkakinttuset, torstaina olka-ojentaja ja lauantaina eli löördaag olis sit selkä.

Loppuun pari kuvaa siitä, miten asennolla saa luotua illuusiota. Oon teille monet kerrat puhunu mun mahasta. No en tietenkään julkase hulluna mahamakkara ym -kuvia, mutta tästäpä näkee. Että kaikenlaista voi tehdä, kun vaan muuttelee asentoa.
eihän heti uskois, että oikeesti mun vatsa näyttää tältä:
yhtään en jännitä keskivartaloa. En muista tässä sen olemassaoloakaan, koska keskityn vääntämään silmiä kieroon.
Semmosta.

Eikaittäsä, nymmää lähen tekkee jotaki pätevää ihan.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Treenejä, kynsiä, ruokaa ja mahamakkaroita

AURINKO!
Ihan mahtavaa! kesäkesäkesä! Vauva on pahalla päällä 24/7 koska on niin kuuma, ei nuku eikä viihdy missään. YIPEE!
Mut aurinko, silti. <3 Meijän kämppä on ku pätsi ja yläkerta helvetin esikartano, oon aatellu alkaa heittää vettä televison päälle ni oltas niinku saunassa. Mut ulkona on ihanaa. Eilen oli välipäivä, kävin kaupassa tytyn kans ja oltiin pihalla koko päivä. Naapurit tuli kans ja siinä me öllisteltii, vauva paljussa varjossa ja tyty millon misäki. Mies, joka meillä asuu, oli luonnollisesti töissä (se on kyllä maanantaista asti jumppauttanu asiakkaita pihalla, että on se sekin auringossa saanu olla) , Esikko kuljas kavereillaan. Vielä viikko esikoisen kesälomaan. Illalla leivoin piirakkaa ystävän tuomista raparpereista.

Posti toi myös eilen jotakin mieluista:
PT-putken ensimmäinen osa käyty ja siitä sai ihan tokarinkin. :D
jeij!
Pätevänä tässä.

Tänään on ollut huonompi päivä jo. Vähän on kiukuttanut kuumuus ja se että kuumuus on kiukuttanut vauvaa.
Salille lähdin aamusta, tai no, aamupäivällä. Selkää ja pohkeita. Oliki ihan oma treeni, aattelin että teen just niitä juttuja mitä haluan. (en kuitenkaan sitä mavea, vaikka me eilen miehen, joka meillä asuu, kanssa jopa kuivaharjoiteltiin sitä eilen kauhuelokuvan mainoskatkoilla. mä en ikinä uskalla tehdä sitä yksinään. Eikä mun tarttekaan. Vaikka se olis miten "kuningasliike" ei mun tartte tehä sitä.)
Alataljaa, tasasoutua, ylätaljaa eteen lapiolla ja kapeella ja taaksekin vemputin ja pullover onnistu MAHTAVASTI.
pohkeita superisti seisten ja istuen.
Loppuun vatsoja ja kuvailua, tietysti. XD
Mukana siis myös vatsakuva. Kauheen kiva kun toi keskivartalo ei kiristy ikinä. :D Vaikka paino pyörii samoissa kuin puoltoista vuotta sitte, niin huomaa meikämuijasta vaan sen että pötsi on kolme kertaa venyny ja viimeisin aika vasta, ei oo ihan vielä mahamakkarat kiinteitä, iho on ryttynen ja löysä ja fläsä kans. Noh, tämmöstä tämä on, ei passaa valittaa. :D
Kotona mää söin.


Tänään oli myös kynsihuolto. Viime kerrasta on syntisen pitkä aika, johtuen jo siitäkin, että mulla oli viime lauantaille aika mutta se piti luonnollisesti siirtää koska olin siellä koulutuksessa. Alla ennen ja jälkeen-kuvat.
Kynsiteknikko kysyi, mitä laitetaan. Tilasin mustaa, muuten vapaat kädet. Ai että nää on hienot! Olis ollu hienot kyllä jo ihan mattamustina kärkinäkin.
Sivumennen, sanoin, kehuakseni, että hänellä näyttäisi olevan olkapäät kasvaneet.
Hän ei ihan kohteliaisuutena ottanut selän levenemis- ja olkapäiden kasvamis-kommentteja. :D Enpäs tajunnu että aina ei kannata suuta avata. :D :D
Hienoja kynsiä hän mulle aina tekee, oon tosi tyyttis tästä sattumalta löydetystä mukavasta tytöstä joka mulle aina väkertää näin nättejä juttuja sormenpäihin, ja aina saa loihdittua toinen toistaan kivamman näkösiä juttuja jopa tommosista tyngistä mitkä mulla tänään oli hänelle viedä!

Ystävä, se puddekaveri, kävi rulliksilla kylässä illalla. Nyt on talo ihan hiljainen, kaikki nukkuu ja mies, joka meillä asuu, sen mä passitin salille.

Noniin, eiköhän tässä ollu meikäläisen treeni- ja sitä sivuavia kuulumisia ihan tarpeeksi. Huomenna on välipäivä, maanantaina taas uudella innolla.

torstai 22. toukokuuta 2014

Paatosta pitkästä aikaa

Tittididiii!
Aamu alkoi putkirullauksella, uskokaa tai älkää.
Tänään oli vuorossa olka-ojentaja, ja ai että miten makia setti tulikaan tehtyä! Oon lopettanu trackerin käytön kokonaan, ja teen nykyään kännyyn muistiinpanoja.
Sen verran suomennan, että ensin on kilot (toisella puolella, eli 7x10 tarkoittaa seiskan käsipainoilla kymmenen toistoa) ja plussat välissä tarkoittaa sitä että on ns pudotussarja eli suorilta vaan pienemmät painot. En jaksa siis nyt sen enempiä noista painoista niin tässä näkyy mun perinteinen muistiinpano treeneistä. :D
MUOKS* pakko kommaa tänne vielä että oon ennen tehny viparis sivuille tosta eestä, huomattavasti isompia painoja voi käyttää muuten silleen! :O teen nykyään siis "oikeaoppisesti " tosta reiden ulkosyrjältä.
Sain tosi hyvin tuntuman olkapäihin, oli ihan into pinkeenä, vähän rassas se että on tota fättiä sen verran päällä ettei ihan lohkee ja repee. XD Mutta kumminki. Kuvia ei oo ku sali oli niin täynnä etten kehannu alkaa säätää. :D
Mutta semmonen mulla on toivelistalla (lähtee siis ihan salin omistajillekin. :D ) että sinne alakertaan pittää hommaa joku boxi tms koroke minkä päälle voi laittaa kameran! :D :D sillai on parempi ottaa ajastimella kuvia, kun sais kameran oikealle korkeudelle. :D Mies, joka meillä asuu, oli hetken hiljaa kun tätä toivettani selitin, mutta totes sitten että "noon no joo, se on semmonen sali että siellä ymmärretään toi." :D :D
Pumppi oli siis hyvä. Siitä ei ole kuvaa koska en siis onnistunut ottamaan kuvaa itse. :D Toki en mä osaa mitään olkapulistelujakaan. XD
Otin kuvan vessassa ennenkuin menin salille, todella koominen näky kun sähellän auringon häikiessä.
Sitte testasin taas että onnistuisko vatsalihasten teosta kuvan otto ajastimella.
Ei onnistunu.
Näytän melko pullealta muuten tässä kun paita roikkuu, hehe.

Ostin tännään kukkia. Ihan heräteostoksena, kun hätäpäissäni hain halpakaupasta vauvalle kesävaatteita kun tää helle yllätti.
Meillon öljysäiliö tossa terassin alla ja siinä on tommonen IHANA kurkistusluukku (ja toki toi syöttötuutti tossa kans tosi sievästi töröttää..) ja tänä kesänä päätettiin täyttää se kukkaruukuilla, jotka yleensä on ripoteltu pitkin pihaa. ei se niin sievä ole, mutta mulle kuulkaa ihan välttää. :D


Esikoinen käy torstaisin koululla sählyssä. Se on semmonen mukava sählykerho, missä hän on käyny ekalta lähtien. Poika ei harrasta mitään, johtuen alun asumisjärjestelyhankaluudestakin (jota en tässä nyt selitä) ja toi on ollu tosi soppeli ja mukava. (okei, käy se välillä crossfitissä, ja kesällä on pari viikkoa niiden "leirilläkin" eli semmosia täsmäsettejä ) Tänään oli kauden päättäjäiset, ja poika olikin ollu sitten tänä vuonna se, joka oli eniten käyny. Olihan tuo onesaan. :)
(kerroin tämän siksi, että sivusi liikuntaa. :D )

Mulla oli ihan juttukin, josta halusin puhua.
Nyt kun oon tämän "valaistumiseni" kokenut, eli sen, ettei mun tarvi näyttää tältä, vaikka se siis mukavaa olisikin, oon alkanu katsomaan ympärilleni.
Kävin eilen syväluotaavaa virtuaalikeskustelua Voimariinin kanssa, kun olin lueskellut pari hänen viimeisintä bloggaustaan.
Kävin sitten illan päälle lukemassa tästä postauksesta vastauksia, ja mun tuli jotenkin tosi paha mieli. Kysymyksessä siis vastaukset kysymykseen, mitä tekisi jos olisi unelmakroppa.
Tosi monet sanoivat ostavansa minishortsit (mulla on jo) , kävelevänsä biitsillä vapautuneesti (teen tätä jo), istuisivat tiukassa paidassa niin, ettei kädet tai kassi olisi vatsan edessä (teen tätäkin jo) etc. Tajusin, että ehkä mun ulkonäkökompleksit ei todellakaan ole enää niin syviä, jos niitä on edes oikeasti kunnolla ollutkaan muutakuin silloin, kun laihdutan ja olen raskaana. :D Olen myös kyseisen blogin myötä herännyt todellisuuteen nimeltä selluliitti. En ole edes ajatellut sitä juurikaan. No, eilen sopivassa valossa löysin sisäreisistäni ja yritin tuijottaa niitä ja yökkiä. Mutta ei mua vaan kiinnostanu ne niin paljon, että olisin jaksanu miettiä. :D
Surullisuus, josta mainitsin, tuli mulle ihan siitä, että tajusin kuinka kauhean surkeaa on, että ihmiset ei tykkää itestään.
En ala paasaamaan mitään "fitnesskuvat on illuusiota"-hömpänpömppää (koska ei ne ees aina oo, kattokaa ny sitä jeritaaki, voi tsiisös että voi joku näyttää hyvältä ihan vaan NORMAALISTI) vaan tarkoitan sitä, että olis mahtavaa jos ihmiset löytäs sen sisäisen rauhan joka mulla (ainakin just nyt) on.
Se ei tarkoita sitä, että "tyytyy" siihen mitä on, vaikkei siinäkään ole mitään pahaa. Tarkoitan sitä, että vaikka mä löysin sisäisen balanssin, en mä LOPETA mitään. Jatkan samalla lailla kovaa treenaamista, etsin lihaksia, pyrin syömään järkevästi etc. Mikään ei tavallaan muuttunut, mun asenne vaan. Se, etten koe jatkuvaa epäonnistumista siitä, etten treenaakaan 2h pvässä, ehkä jopa aamulla ja illalla, etten syö minigrip-pusseista, ettei mun perse näytä koskaan pyöristyvän tämän kaltaiseksi, etten nuku tarpeeksi, etten käy hierojalla tarpeeksi, etten putkirullaa ja venyttele tarpeeksi, etten opi pitämään pakastepinaatista, että syön mieluummin jotain muuta kuin parsakaalia…
Ymmärrättekste?
Että se tekemisen riemu on olemassa, ei vähene, ei sinni ei tsemppi, mutta se itsesyyttely katoaa. Tottakai sitä pitää vähän kriittisesti katsoakin, jos haluaa jotain saavuttaa, mutta en koe että tämä mun "ole armollinen itsellesi"-asenne olis mitenkään mun periaatteita löystyttäny. Jos munsta tuntuu joskus että haluan saavuttaa jotain johonkin mennessä, se on sen ajan juttuja sitten.

Tuli niin suru kun hoksi, miten ihmiset ajattelee. Siis suru heidän itsensä puolesta. Että jotkut asiat voi oikeasti vaivata niin paljon, että se vaikuttaa koko elämään.
On ihan turha väittää ettei esim. painoasiat tai ulkonäköjutut vaikuta koko elämään.
Kyllä ne vaikuttaa. Sitä käyttää helvetisti henkistä kapasiteettiaan siihen, että kelaa miltä näyttää ja mitä toiki musta ajattelee ja oonko mä nyt läski tonki mielestä ja tursuaako mahamakkara ja näkyykö selluliitti ja mullon iso nenä ja ja ja ja… Kun on tyytyväinen itseensä, vapautuu henkistä pääomaa muuhun. Läsnäoloon kotona, parisuhteessa, ystävyyssuhteissa, lapsille… Voi syödä jäätelön tai riisin ihan onnellisena, kun ei kokoajan mieti, mitä tää tekee mun keholle.
Mä oon myös lukenu nyt tosta stressihormonista viimeisen puolen vuoden aikana niin paljon, että alan siihenki jo uskoa ihan kunnolla. Yritän itse elää mahdollisimman flowssa, ja tätä samaa fiilistä toivoisin muillekin. En tarkoita että jo, ei oo pakko käydä salilla, voi maata kotona ja syyä keksejä. No ei tietenkään. Mutta vois vaikka vaihtaa sen salipuurtamisen jos se siis ei vaan maistu, niin vaikka johonkin muuhun liikuntaan. Semmoseen mistä tykkää. Onnellinen ihminen on kaunis, riippumatta siitä, onko sen perse minkä näkönen.
Ja jos tykkää treenaa salilla (esim minä itse) ja kuumottas mennä kokeilee juoksua, niin sen voi tehdä. Ei tarvi heti miettiä tämmösen sunnuntaireenaajan ku minäki ni mittää kataboliaa. Tottakai mä pyrin itsekin, kun salitreeni eli ns voimaharjoittelu on mun pääainoalaji, niin siihen, että se olis mahdollisimman optimaalista. Mut jos se ei aina oo, niin se ei tässä hommassa mulla hirviästi vedä käsille ja reisille tätä hommaa.

Pysyttekö kärryillä?
Eli huoli pois, tekis mieli kaikille huutaa. Että huippumallivartalo on ehkä jollain puolella prosentilla maapallon väestöstä, ja voi ottaa selvää mitä se vaatii, että näyttää joltain fitnessbeibsiltä. Se ei oo ihan yksinkertaista. Ja siksi ittiä ei sais verrata sellasiin. Mä esimerkiksi, kelaan että noh, mä näytän ihan hyvältä ollakseni 32 vee, kolmen lapsen äiti ja nuorin niistä on 9kk (on muuten tänään päivälleen.) . Et not bad. Ja mun tavoitteet alun perinkin oli kilot alas, ei se että kilot ylös ja lihasta.

Mä voisin itkee koko elämäni sitä, että mulla on lantio. MÄÄ EN HALUA LANTIOTA! Aivan sama jos levee lantio liittyy siihen että oon nainen, aivan sama! mä oon AINA halunnu kapean lantion, tällaisen tai tällaisen.
No, EI OO, ja oon surru sitä vuosia. En vaan jaksa enää. Mies, joka meillä asuu, on onneksi sitä mieltä että naisella on hyvä olla lantio. Mut silti. Munsta ITESTÄ olis kivampi olla kapeehipsinen.
Mutta, se on mun semmonen mörkö. Mun ylilevee lantio.
Ja ihan pärjään sen kanssa ilman sen suurempia brobleemeja koska en vaan jaksa olla kiinnostunut siitä asiasta niin paljon.
Keskityn siis asioihin, joihin voin vaikuttaa ja jotka tekee mulle hyvän mielen. Niinku vaikka se mun tän päivän olkapäätreeni, siitäkin huolimatta, ettei ne lihat niin hyvin näkyneet kuin voisivat näkyä.

Joten, jos siellä joku, KUKAAN, lukija kokee ettei voi mennä biksuissa biitsille kesällä niin voi rakkaat ihmiset, menkää!
<3

Nyt mä lopetan tän paatokseni ja lähen piilolinssien poisottoon. kuudbai!