ensitavoite

ensitavoite

tiistai 16. joulukuuta 2014

kuvaton postaus johon ei kuulu treenejä, ainoastaan niiden kaipuuta

Moooooi!
Olen hengissä, vaikkakin niukin naukin. Tällä hetkellä poden niin järkyttävää flunssaa, että oksat pois ja risut ja männynkävyt.
Treenaamassa olen päässyt käymään harvakseltaan (tästä joka kerta instassa ANNARUPU- nimellä kuvia jaossa) ja se ketuttaa urakalla. Töissä menee hyvin, kiirettä ja vastuuta mutta nautin joka solullani.
Myöskin tietokoneeni muisti pitäisi tyhjentää (en osaa) joten kuvia ei ole luvassa hetkeen. Siksi en ole kirjoitellutkaan, koska minulla on siis kuvanlisäysongelma.


Paino pysyy samassa, mutta tuntuu että lihakset surkastuu. Surettaa. Olen tehnyt uudenvuodenlupauksen itselleni, että tammikuussa alan taas syömään ja treenaamaan oikeasti. Se on sielulle, keholle ja mielelle niin iso asia ja on kuin en olisi oma itsenikään enää.
Nämä viime kuukaudet ovat olleet niin haipakkaa, ettei ole mies, joka meillä asuu, eivät lapset eikä omakaan pää pysyneet oikein mukana. Iso juttu koko perheelle ollut tämä.
Ensi maanantaina lähdemme kuitenkin joulun viettoon Naantaliin minun kotikonnuille, ja vietämme siellä koko viikon. Sielu saa levätä ihan kunnolla, kunhan tästä räkäyskä-taudista selviäisin.


Kokoajan on pimeää. Aamulla, kun lähtee töihin, on pimeää, ja iltapäivällä kun lähtee kotiin, on pimeää.
Onneksi kohta on Tammikuu ja voidaan alkaa odottamaan kevättä.


Treenit niin.. Olen nyt käynyt lähinnä lätkyttämässä 1-3krt vkossa vähän miten sattuu, välillä kolmijakoisesti, välillä vetävät-työntävät- jaolla. Ihan siis semmosta liirumlaarumia, mutta kuha ny jotaki. Aina on hyvä fiilis lähtä salilta, vielä jaksaa tehä, vaikkei tämä kai enää ole edes ylläpitävää treeniä. XD


PT-opinnot on vähän jäissä. Töiden aloittamisen vuoksi kun ne siirtyivät, ja mulla on nyt viimeiset kolme lähijaksoa tammi-helmi- ja maaliskuussa. Sekin tuntuu oudolta. Ärsyttää kun ei päässyt oman porukan kanssa tekemään loppuun. Harmittaa, kun olisi ollut kiva vetää samalla jengillä koko setti. En tiedä yhtään mimmosella porukalla sitä pitää se loppusetti vetää, hermoilen..
Nooh, pääasia, että saan sen vissiin käytyä loppuun. On se mulle itselle kuitenkin iso asia, vaikka tuntuu että tässä on nyt vähän liikaa kaikkea mielessä. Mutta kyllä tämä tästä, ihan varmasti. Sitten kun hommat alkaa taas kulkea, Lupaan palata aktiiviseen bloggaukseen, kuviin ja tunnelmiin. Tietokonettakaan en ole avannut viime postauksen jälkeen, kohta siis 2kk ollut tietokone kiinni. Ihan hyvä fiilis tosin, mutta eilen sanoi mies, joka meillä asuu, että voisit nää sitä blogias kirjoittaa. Niin voisin.

Ni nyt mä vähän kirjoitan puuta heinää ajatusvirtaa mitä kukaan ei lue. :D

On oikeasti aika surkeeta huomata, miten sitä helposti priorisoi elämäänsä siten, että ne omat jutut jää tekemättä. Mä haluaisin lukea, blogata, treenata, syödä oikein ja kaikkea. Nykyään mä syön mitä ja miten ja missä sattuu, tuntuu että keskivartalolihavuus valloittaa enkä mahdu vaatteisiin.
Näin ei tietenkään ole, mutta tässä kun kohta viikon on viettänyt flunssassa ja hyvät treenisaumat (kuten tänään=iltavuoro) ovat jääneet käyttämättä, Tuntuu että tursuaa kuin buddy love siinä tohtors-elokuvassa jossa eddie murphy ja aina kaunis jada pinckett-smith näyttelevät.

Tosi huono leffa, mutta satuin katsomaan sitä viikonloppuna.

Lihakset on tyhjät, ei painetta, tottakai olo on sen mukainen kun katsoo peilistä.Salilla kaikki muut ovat timmejä mimmejä paitsi itse, ja haluaisi verhoutua kaapuihin. Kuten teenkin, näkisittepä minkä kokoisissa paidoissa kuljeskelen nykyään. :D sinne telttaan mahtuisi koko suku. :D


Olen vaihtanut salia. En siksi, että Classic ei olisi enää maailman paras sali, eilenkin melkein itkua väänsin kotona kun mun on sinne niin ikävä. Mutta mä en kerkiä sinne ku max kerta viikkoon, se on liian kallista ja hölmöä.

Treenaan nyt tuossa Idaparkin vieressä Easyllä, kun se on siinä töiden vieressä, ja mun treenit sijoittuu työmatkojen lomaan. Tarkalleen ottaen ilta- ja välivuoroja ennen. Eli ei niin muhkee meininki mun treenien osalta. Siinäkin on oma hommansa, kun vaikka oon sielä muutamia kertoja käynyt, niin silti kaikki kamppeet on outoja ja tuntuu ettei löydä oikeita painoja ikinä.

Semmosen plussan annan kuitenkin, että siellä on se toiminnallinen puoli, ja mä oon siellä alkanu työnnellä kelkkaa treenien päätteeksi. En mitenkään verenmaku suussa, mutta sillai, että saa kunnon hapot loppuun.
Toisaalta se sali sopii mulle tosi hyvin tällä hetkellä. Siellä käy tavallisia ihmisiä, ja mä oon ihan tavallinen satunnaisjumppaaja nykyään.

Ens kesänä mulla ei kuitenkaan oo tämmönen olo enää. Mä en haluu treenaa vaan siks et näyttäsin hyvältä, mut haluun silti näyttää hyvältä. XD Seuraan treenijuttuja, en niin aktiivisesti koska en ehdi mitään blogeja lukea, mutta oon tosi kiinnostunu kattelee kaikkea.
Oikeesti mun uutiset on nykyään sellasia että suvi pitkänen ja teppo säkkinen on eronnu.
Olin ihan pihalla kun kuulin, että Venäläiset koneet seikkailee meijän ilmatilassa.

Että joo, elän vähän kuplassa. Just nyt räkä-sellaisessa, mutta muutenkin. Kodin ja töiden väliä sakkaan ja siinä se onkin.

Uusi vuosi, tule jo. Pari viikkoa, sit oon varmaan jo terve.

Ja sit saan lunastaa mun lupauksen mulle itelle.

Siihen asti mä kärvistelen ja yritän saada elämän järjestykseen.

Toivottavasti edes joku luki tän, ja on aatellu mis mä oon. Koska jos ei, niin sit mä en kyl enää ala. :D