ensitavoite

ensitavoite

lauantai 28. maaliskuuta 2015

mitäs netissä saakaan sanoa, vaikka olisi samaa mieltä.

Nonni, nyt se on ohi.

Koulu.

tästä lähdettiin ja nyt se on loppu.

Mitä siitä jäi käteen? upeita ihmisiä, tietoa, taitoa, uusia juttuja, vahvistusta vanhoihin jo tiedettyihin asioihin, yksi vuosi.

Eilen meni näyttötentti läpi, ja illalla vielä uskaltauduin teoriakokeen kimppuun, joka sekin meni läpi. Oli kyllä niin vaikea, että ihan voin suoraan sanoa että ei T4U:lta ainakaan ihan näppituntumalla valmistu peeteeksi. Kyllä siinä pittää osata AIKA PALJON asioita.

Mutta nyt se on ohi. Koulu. Tänään oli viimeinen lähijakso, ja nyt istun tässä kirjoittamassa ja mietin että niinpä, nyt mä oon valmis. Ensimmäinen ammatti, virallinen, opiskeltu ammatti päällä.

Koska en juo enää alkoholia enkä hiilihapollisia juomia, piti juhlintaa varten keksiä jotain muuta. joten ostin karkkia.
(tähän olisi tullut hieno karkkipussin kuva, mutta koska mac ei taaskaan pelaa yksiin kanssani, niin kuvitelkaa se. )
Olen kaksi viikkoa vetänyt nyt kanaa ja riisiä, ja tarkoitus oli ottaa vapaasyöntiä pääsiäiselle. Nooh, söin sitten tuota karkkia tuossa jonkun matkaa ja nyt on huono olo, joten lopetin ja karkkia ja suklaata on vaikka muille jakaa. Avaamaton valkosuklaalevy esim. Ja yhtään ei tee mieli, hyyh kun tuli paha olo.
Keitettiin sitten kahvit. :D

Mitäpä muuta sitä tänne.. Hmm.. nii joo, yle koodaili mulle viime viikolla että tulisinko haastateltavaksi semmoseen uutiseen mikä käsittelee turhia lastensuojeluilmotuksia kun niistä on omakohtaista kokemusta.

Suostuin, tietysti. homma kuvattiin viime tiisaina, ulos tulee ens vkolla joku ilta. en tiedä koska, en halua nähdä itseäni töllössä. XD XD Mietin vaan kokoajan että "tv lihottaa viis kiloa" ja olin varma että näytän idiootilta, kun mun piti vielä reenatakin siinä. :O


Mies joka meillä asuu, oli sitte taas viime tiistain kalevassa. Siitäkin olisi kuva, jos blogger suostuisi toimimaan. ei ole.

Juttu käsitteli sitä sen sm-voittoa viime kesältä, niissä leuanvetokisoissa. Hyvä juttu oli, ja oli kiva että se huomioitiin. Soittivat siis Kalevasta.


Oon miettiny tässä nyt viimesen tunnin semmosta, että miksi suomalaisen peruoletus on, että kun joku sanoo jotain, se on heti vittuiua tai leuhotusta?
Mua ärsyttää. Tänään kävi koulussa silleen, että yks koulutettava mimmi otti paidan pois ja oli esimerkkihenkilönä semmosissa kuntouttavissa tehtävissä. Sillä on mieletön kroppa, ja minä tietysti siellä eturivissä kailotinn että fitfiu kuuma paketti. Hän hymyili kauniisti, muttei alottanut sitä perussuomalaista "no elä viitti en oo ihan paksukainen oon"-settiä. Se oli munsta hienoo, että hän ite tietää miltä näyttää.

Tämä ei suoraan liittynyt tähän, mutta kuitenkin. Satuin somessa sohaisemaan tahtomattani muurahaisiin, kun sanoin lauseen, jota en tarkoittanut mitenkään leuhotuksena vaan tarkoitukseni oli olla samaa mieltä ja osoittaa olevani samoilla linjoilla ja kannattavani kyseistä tointa.

Kyseessä oli siis joku juttu, joka oli jaettu semmosella faceryhmän/tykkäyssivuston seinällä. Siinä oli puhetta siitä, että joku hyvännäkönen misu oli ottanu realistisia kuvia itestään, semmosia missä näkyy vatsamakkarat. Niinku vaikka tämmösiä tai tämmösiä. niin, tai tämmösiä.

Munsta se on siis hyvä idea, koska kaikki törpöt, kuten minä itse, katselee kisadieetillä olevia mimmejä sillee että ooh ja aah magee. Eikä sisäistä että no ne ei näytä siltä kokoajan, ja että kuvan ottaminen eri valossa ja kulmassa saa sen pullakkaimmankin vatsan näyttämään tosi hyvältä.
No, satuin sitten kommentoimaan siihen että hehhehheee oon iteki tehny tota jo vaikka kuinka kauan. Tarkoituksenani siis olla samaa mieltä ja osoittaa miten se on minustakin hyvä idea.
No vittu hirvee paskamyrsky siitä, miten mä oon menny LEUHOTTAMAAN sinne ja "heti pakko jonkun tulla sanomaan että on ite parempi." Siis wooot?!

No ei. Mä en voi käsittää, kun tarkoitus oli osoittaa peesi, niin se tulkittiinkin ihan joksikin muuksi?! Mä oon jakanu itsestäni niin idioottikuvia, että oon saanu niistä jopa kommenttia ja oon käsitellyt aihetta täällä blogissa. Tottakai munsta on hienoa myös se että työ tuottaa tulosta, mutta kuten olen sanonut, en todellakaan jaksa niin paljon tehdä töitä kuin vaikka toi mun makkararivistön poissaanti vaatis. Ottaisin nyt tähän kuvan nykytilasta, joka on suhteellisen sama kuin vuosi sitten. mutta kun tää mun blogger ei toimi.

No kuitenkin. oon ärsyttävä kun oon samaa mieltä ja teen samaa. Mua rupes sitte iha hulluna vituttaa. "laita tähän niitä kuvia sitten, ei sun profiilissa ainakaan näy mitään aitoja kuvia itestäs.
Niin, mähän oonkin vallan semmonen tekoihminen. :D :D ihan epäaito ämmä, melkee samaa sarjaa kun se "meikitön" teppo säkkisen ex vaimo jonka nimeä en nyt muista.

Mä oon jakanu täällä blogissa ja instassa ties mitä hirveyskuvia itestäni. Ja se on ihan fine. Mulle on ollu tärkeää että se realistinen kuva tulee esiin. Koska mä en oikeesti oo mitenkään tiukassa kunnossa, ollu koskaan. Oon ihan tavallinen muija joka haluu näyttää hyvältä ja julkasee kuvia itsestään, kuten bloggauksessa vähän niinkuin on ideanakin.

Mua jäi jotenki niin pännimään, kun se otettiin niin. Toisaalta sillä ei ole mitään merkitystä, koska mä itse tiedän mitä ajoin takaa. Että mun tarkoitus oli osoittaa yhteneväinen mielipiteeni hänen kanssaan, ja sitten siellä on lauma ihmisiä jotka on sitä mieltä että yritin korostaa itseäni ja paremmuuttani.

Eikö netissä voi sanoa enää mitään?

No joo, minä kait sen tiedän että ei.


Mut hei, nyt mä en muuta sanokaan, ne kuvat joita olisin halunnut jakaa ja paljon muutakin löytyy sieltä instagramista annarupu-nimen takaa.


Nyt mää taidan kellahtaa sohvalle ja kuunnella tuosta itkuhälystä nuorimmaisen kuorsausta ja ja passittaa isommatkin lapset nukkumaan ja huomenna mulla on viikon ainoa vapaapäivä.



Mut hei.

Personal Trainer.



Aika juttu.

vai mitä.


sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Ruokavalio

Mun koulu loppuu kohta. Ens perjantaina on näyttökoe, ja sen jälkeen pitäs tehdä se tentti. Jos ne menee molemmat läpi, mä oon PT. Personal Trainer.

En mä tiedä miltä se musta tuntuu. Toisaalta upealta, mä olen opiskellut itselleni ammatin. Toisaalta taas, mitä mä sillä teen?

Kävin tänään miehen, joka meillä asuu, kanssa treenaamassa näyttöön niitä keissejä. Hän on raudankova ammattilainen, jonka kanssa on varmasti upeeta työskennellä sekä työkaverina että asiakkaana. Näissä asioissa luotan häneen kuin vuoreen, enemmän kuin moniin minua opettaneisiin opettajiin, johtuen paljolti siitä, että hän on tehnyt kyseistä työtä kauemmin kuin moni opettanut.
Oli mahtavaa saada fiilis että juu, kyllä mä osaan nää hommat, ja joo, mä oon samaa mieltä tästä sun kanssa. Siis ihmisen, joka tekee tätä työkseen.


On munsta kiva valmistua, vihdoin. Johonkin. Ja tottakai mä luotan omalla tavallaan t4u:n koulutukseenkin ja siihen, että mä olen ammattilainen kun valmistun. Olen saanut asiakkailta hyvää palautetta valmennuksestani, ja olen sen suhteen varma.

En kuitenkaan tule tekemään tätä työnä, toki voin valmentaa jos saan yhteydenottopyyntöjä, muutama paikka vapaana aina on, mutta olen tällä hetkellä niin mahtavassa työtilanteessa, etten koe tarvetta sitä muuttaa.

Koulun myötä olen tutustunut mielettömän ihaniin ihmisiin. Koulutus on ollut kaikin tavoin minulle rikkaus. Kuitenkin, kun aloitin lokakuussa työt, on tuntunut siltä että työn ja koulun ja treenin ja perheen yhdistäminen ovat vieneet helvetisti voimia ja on ollut vaikea keskittyä kouluun. Siksi olen onnellinen, että se on viikon päästä ohi.
Vaikka se onkin kummallista.

Kirjoitan samalla loppuraporttia harjoitusasiakkuudesta, ja hoivaan sairasta nuorimmaista. Päätin kuitenkin kirjoittaa myös blogiin, koska tämä on jo kohta kuopattu tätä kirjoitustahtia. XD


Olen ollut nyt 7 päivää ruokavaliolla. Tuli fiilis, että jotain on tehtävä, kun syön miten sattuu ja olo oli aika höttönen. Toki, mun treenitkään ei ole mitään maailman upeimpia, ja oonkin ottanut sen asenteen että en ressaa. Treenaan kuitenkin sen 3-5krt vkossa.
Paino on tippunut maanantaista 2,5kiloa, joten voidaan vaan todeta, että ruokavalio on ainakin pannut nesteet liikkeelle. Olen myös ravannut öisin vessassa, mitä en ole raskauden jälkeen kokenut useasti tarpeelliseksi.

Olen tyytyväinen itseeni, vaikka tottakai haistelen karkkia ja suklaata ja sämpylöitä ja ja ja…

En myöskään aio hirveästi ressata. Yritän nyt lähinnä taas löytää kultaista keskitietä, ja tämä ensimmäinen vko otettiin aika tiukasti rahka-riisi-kana-voittoisesti. ensi viikolle mulla on riisin tilalla parille ekalle päivällä bataattia, katsotaan mitä se tekee ololle. Tarkoitus on siis saada tämä aamupala-välipala-lounas-välipala-päivällinen-iltapala- moodi takaisin päälle, ja ottaa sitten jotain herkkupäivää väliin ym, ei liian orjallisesti koska mun ei tarvi. Oikean ruuan syöminenhän mulle on aina ollut ongelma, koska olen semmoinen herkkuhiiri.


Treenaan toki myös. Välillä seurassa ja välillä yksin. ja kuvaan, tottakai.
Olen syönyt myös sushia ensimmäistä kertaa elämässäni. Saanut aamupalaa sänkyyn ja liittynyt luomuruokapiiriin.

Treeni kulkee ihan kivasti. ei mitään maita mullistavia mutta ei tarvikaan. olkapäät on edelleen mun suosikkilihasryhmä, mutta selkääkin oon alkanu diggaa kun saan sen kipeeksi. Kun se on mulle ainoo mittari. :D :D

oon kokkaillu, esim kasvispihvejä.

ai et mikä toi vika hanurikuva on? no semmonen, kun mä oon miettiny että miten ihmeessä ne pyrstömuijat saa niitä kuvia hanureistaan ja kokeilin. :D :D

Oon käyny ravintolassa ja tehny sitä ruokaa, esim pinaattilettuja.
Oon saanu ihanat keltaiset kuulokkeet mun hanilta. <3 ihan mielettömän ihanat ja hyvät ja siistit ja siis sain lahjaksi. ihkuu. oon ihan sydäminä. Se mitä oon huomannu niin mun olo ei oo tursas. Toki äsken söin ruisleivän kaksi puolta iltapalaksi, ja tietysti se hiivaisuus nyt sitte jo tuntuu mun mahassa. :D mutta oikeasti muutoin, niin olo on tosi hyvä. Samoin eilen Treenatessa huomasin, että semmonen turha nestepöhö oli pois, ja lihakset näky kivasti. Tästä en tietenkään saanut kuvaa koska olin yksin selkäreenissä. AI NIIN!!! Oon ollu nyt oottakaas.. kuukauden(?) jo ilman zerokolaa. Ilman mitään hiilihappoa tai limsaa itseasiassa. Ihan mieletöntä, siitäkin mulla on hyvä fiilis. Askel askeleelta kohti sädekehää. XD XD Luulin etten ikinä pääse siitä myrkystä eroon, mutta toisin kävi. Nyt en edes kaipaa sitä. Katsotaan, näkyykö se mun MAHASSA. :D :D Sit mä kävin taas reenaas kaverin kanssa ja sain kuvia. Itsestäni, tottakai.


Piti tulla kesä, mutta heti kun pääsin moodiin että ostin itelleni viidellätoista eurolla h&m:ltä kangaskengät, satoi lumi takas maahan ja on niin kylmä että tukka heiluu sisälläkin kun tuulee joka ravosta.

Ruokavalio on tylsää. Se on just semmosta että syyää ku pitää syyä, vailla mitään kiksejä. Mies joka meillä asuu on ihan häjäsä kun en enää syö sen kanssa iltasin sohvanmutkassa herkkuja. :D mäki oon, välillä. Mut sit taas tajuan kuinka hyvä olo mulla on, ja jatkan suklaan haistelua.
Anoppi jätti tänne tummaa 44% suklaata. haistelin.

Toki, suurin kiusaus mulla on kyllä töissä:
kaikkea ihanaa raakapatukkaa, ja mun mupelot on ihan in lööv cocovin appelsiini-rakaapatukkaan. Ja koska olen esimerkillinen äiskä, ostan heille niitä tottakai kotiin, koska raakapatukat ovat kuitenkin terveellisempiä kuin karkit jälkkärinä. Ja sitten himoitsen niitä itse.

Toki myönnän että maistelen niitä heiltä, en ole niin ehdoton. Ruokakin menee vaa'an kautta mutta silti silmämääräisesti eikä gramman tarkkuudella. En kuitenkaan ole syönyt raakapatukkaa, raakasuklaata, vaaleaa leipää, karkkia, suklaata, pullaa, omenatassua, jäätelö,pitsaa, mitään semmosta. Haukku sillon tällön raakapatukasta.

Mutta hei, ehkä mun täytyy nyt kirjoittaa toi loppuraportti valmiiksi ja sitten lyyä kone kiinni. Aamulla on aikanen töihinlähtö, ja olen jo kaksi kertaa tätä kirjoittaessani käynyt nukuttamassa nuorimmaisen joka herää uudelleen kun yskii niin kovin. Eli yöllä tiedossa samaa rumbaa kuin viime yönä=ei paljon unta joten pitää painua ajoissa petiin.

Lupaan (taas kerran) kirjoittaa jotain järkevää teille joskus. Nyt mä kuitenkin paneudun noihin kouluhommiin että saan ne pois alta ja sitten Alan vaan oottamaan kesää.