ensitavoite

ensitavoite

torstai 30. tammikuuta 2014

Ei otsikkoa koska ei ole otsikoitavaa.

Kyllä mää täällä olen vaikkei minusta ookaan mittään kuulunu!
En oo syäny karkkia enkä omenapiirakkaakaan jota tein yks päivä:
oli kuulemma sairaaaaaaan hyvää.
Oon syöny ja reenannu. Tiistaina oli jalkapäivä ja sieltähän oon nyt jättäny sen hackin välillä pois kun polvet menee ihan paloiksi. Smithissä balettikyykkyjä, sjmv, reiden ojennus ja koukistus, prässi. Teinköhän muuta? en kai? askelkyykkäsin joo vähä smithissä. hyvä treeni oli. Eilen oli välipäivä, tänään olka-ojentaja. Se se vasta hyvä olikin! Sairaasti ärsyttää etten saa treenistä kuvia koskaan, koska oikeesti, nyt voisin kuvatakin. HArmi ettei sitä näytä kokoajan siltä ku kesken pystypunnerruksen tai ojentajan tekemisen taljassa. :D
Oon käyny vaa'alla, eilen:
tästä innostuneena otin aamuvatsakuvia hammasharja suussa:
Hehe, joutessani tässä kuvasin, ihan mahtavat otokset. :D
Sitte mää oon viime päivinä syönyki:

Olen valitellut tuota mun puristusvoiman puutetta. En oo kyllä näin tyhmäksi tuntenu ittiä koskaa ku tännää salilla. Siis meillä on tämmöset siellä ollu vuosia, ja nyt vasta mää hoksin että nii joo, näistähän on mulle hyötyä!
Päätin alkaa tehä sillä kolmena päivänä viikossa reenejä eli aina kun oon tossa "vatsalihastreeni"huoneessa. Kokkeilin tänään myös roikkumisharjotuksia, ois kyllä kiva jos kädet alkas kantaa. Tai että niillä jaksas tehdä kunnolla, selkäpäivinähän se kunnolla näkkyy.
Tai tuntuu siis.

Ostin eilen käytettynä isomman niken treenikassin! olen NIIN onnellinen! Nyt sinne mahtuu mun kaikki ihanat roippeet. <3 Mulla ylleesä näyttää tältä ku tuun juomaan palkkaria pukkariin...
Toi reppu on mun tyäreltä lainassa.
Mun esikko muuten kyselee jatkuvasti, että koska mää tatuoin Niken vauhtiraidan ihooni. en tajua miksi. Tai siis joo. mun frendillä on tatuoitu Puman katti ihoon, ja hän on Puma-fani. Luonnollisesti siis. :D mutta mulla ei esim oo yhtään tatuointia, en käsitä miksi poika semmosta utelee ja olettaa. Nooh, ehkä mää vanhoilla päivilläni tässä innostunkin. XD
Huomenna on välipäivä. Lauantaina meen tekee selän.
Nyt ei muuta, tää oli jo muutenki ihan tyhmä päivitys.
Moikka.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Suklaanmakuista viikonloppua

No joop, kävi ihan niin etten yhen yhtäkään selfietä saanut viikonloppuna otettua, jos ei oteta lukuun vamma-kuvia joista lisää myöhemmin.
Meillä muutettiin. Siis kolmen kerroksen välillä. Isot lähti iskälään ja met ensin maalattiin yläkerran makkarit ja sitte kannettiin. ja kannettiin. ja kannettiin.
ja tässä on siis vasta murto-osa yläkerran rojuista. Huuh, olihan siinä hommaa ihan omasta eestä. Lauantaina siis kävin sen selkäreenin vetämässä ja vaikka tuntu taas että ei niinku missään tunnu eikä mikkään väsy, ni kappas! niin sitä olikin selkäfläsät kipeinä sunnuntaina! siihen voi liittyä huonekalujen kantelukin, mutta silti. Pääasia, että selässä tuntuu. :D
Eli isommat siirty keskikerrokseen ja met aikuset ja vavva tuonne ylös. Olen saanut siis myös sisustaa. <3 Ruoka, joo. Arvatkaa millä mä oon eläny viikonlopun sekasorron keskellä? ihan kuulkaa lauantaina söin puurot ja prodet ennen treenii ja palkkarit ja sit sen jälkee söinki.. öö.. taisin vetää 100g kanaa pannulla mut loppupäivä menikin sitten ihan kai suklaalla ja leivällä. vissiin hyvä meininki.. Sunnuntai samalla kaavalla. Suklaata ja hopeatoffeeta ja kaksi munaa. joo. ei helvetti, voin kertoo että olo oli niin kamala. Sunnuntaina sitte jossain vaiheessa vaan lysähdin sohvalle että en jaksa enää mitään, mies joka meillä asuu, kantoi lopulta rahkaa ja ties mitä kalkkunaleikettä naaman eteen ku ei enää meikällä tuntunu pääkään toimivan. Kyllä sen huomaa, kun kroppa on tottunut saamaan ruokaa ja sitten se ei saakaan, olo on niin paska ettei mitään jakoja. plaah. painoon se ei vaikuttanu (69,5 aamulla) mutta oloon senkin edestä. Nyt on menty pari viikkoa vähän miten sattuu ja nyt se kyllä on loppu. Sanoin miehelle, joka meillä asuu, että nyt kyllä saa luvan karkkipäivätkin jäädä vähäksi aikaa ja mennään nyt edes sinne 18.2 asti kunnolla loppuun tämä kolmen kk:n periodi ku tuntuu että ihan vedän läskiksi. En tiedä edes miksi vedän tai että miksi en saisi vetää. No, nyt tiedän että ainakin oma olo pysyy parempana kun syö järkevästi. Tänään olen syönyt juuri kuin pitää, mutta mulla on helvetillinen nälkä. Ja iltapalakin on jo puputettu napaan. Josko se tästä. Menis vaikka nukkumaan niin ei nälkä niin kurnis. XD Niin. Mää ottiin selfieitä sen verran, että sain dokumentoitua mun vauriot. Mää siis kaaduin mattoon. Joo, MATTOON. Vetäsin sellaset kiertoliikkeet ettei kukkaan ehtiny sanoo ees kissaa.
Jumankeuta että kävi kipiää. Vedin kyllä sellasta volttia ettei tosikaan.
Mutta nyt on hommat hoidettu ja kaikki kunnossa.

Tänään oli vuorossa rinta-hauis-vatsa ja hyvin kulki. Vessassa oli laitettu kylttiä notta ymmärtää mikä tämä laite on:
kikatutti.
Tänään olen syönyt sievästi. Oikein RIISIÄ:
sit mä oon metsästänyt pojan pipoa. ONKINUT, tarkemmin sanottuna. en saanut sitä.
ja paras tulee tässä. Käytiin poikien, siis OIKEESTI mun jälkeläispoikien, kanssa vähän mualimalla ku meil oli auto. Ostin Niken trikoot. <3 Mustat olis ollu paremmat mut ei ollu mustia.
Ja ei, vatsani ei ole kuvaamisen arvoinen mutta se ei nyt tässä olekaan se juttu vaan nää mun pökät! perseestä ovat aika kamalat, mutta se ei ole housujen vaan pepun itsensä vika. Ehkä on siis aika muokata pyllystä niin hyvä, että se näkyy kaikissa housuissa. :D
Mutta nyt ei vvarmaan tähän hätään muuta. Nyt mennään kurinalaisesti just niinku ohjeet sannoo, mun ruokapollariki tullee viikonloppuna takas ja vähä se saa sydärin ku kuulee miten perseelleen oon kaiken hoitanu. XD

perjantai 24. tammikuuta 2014

itsetyytyväisyyttä

Huomenta.
Perjantai, vaakalukema 69,4kg ja eilen oli olka-ojentajapäivä josta yritin epätoivon vimmalla saada kuvaa salilla mutta ei se sielä pukkarissa vaan onnistu. :/ Treeni oli sairaan hyvä, tein siinä vielä smithissä testimielessä pystypunnerruksia loppuun. hyvin sain tuntuman, vaikka viimeksi (joskus4kk sitten..) kokeillessani tuntui ettei osu oikeeseen kohtaan. jeij! taidan ottaa vakioksi myös sen. Pumppaanhan mä siis käsipainoilla pystyjä heti kärkeen, ja olin aika kuollu eilen kun siihen smithiin lähin kokeilee mutta hyvin jaksoin silti. Pystyjä, vipareita eteen sivuille takaolat taljassa ja käsipainoilla, ojentajat taljassa kahella liikkeellä superina ja sit smithissä kans ojentajia. Vatsoja, semmosta perussettiä ja olkapäät oli aika hyvässä pumpissa. Hyvä näin hyvä näin.
Nyt on ojentajat muuten kans kippeet.
Tänään pitäs olla selkäpäivä, mutta mies, joka meillä asuu, menee kymmeneksi ja tulis niin armoton kiire, siis se, mikä mulla on siis joka perjantai, (kuka muistaa että se mies, joka meillä asuu, lupas järkkäillä perjantaiaamuille lisää aikaa? mää muistan....) että päätin kalenteripirkkona joustaa ja mennä huomenna aamulla. Siis lauantaina. Siis viikonloppuna?! mitä hemmettiä?!
Niinpä, pukkaa kriisiä jo valmiiksi.
Sain facessakin hienon kommentin kun päivittelin asiaa "hyvä, alat vaikuttaa taas ihmiseltä." siis mitä vittua? oli siinä hymiö perässä mutta mä en niistä niin perusta. En vaan käsitä, mikä juttu tääki taas oli hä? miten tämmönen pitäs lukee?
Mutta joo, mulla on remmit!!! <3 oon tainnu valitella että selkä jaksaa mut puristus ei, ja se on tuottanut ylätaljassa ongelmia enemmän ku paljon. Nooh, nythän on niin että mies, joka meillä asuu, lahjoitti mulle remmit, ja eilen sitten kokeilin niitä (imurinvartta vasten.. :P ) rauhassa. Oon mää joskus aiemminki tesmaillu semmosia mutta oon periaatteesta ollu niitä vastaan. nyt kuitenki on vaan niin, että mulla ei puristusvoima näemmä seuraa ollenkaan perässä, ja pakko ottaa apuja että saadaan selkään kunnon polte myös ylätaljassa. jesjes. Kokeilin sitte kuvata mun selkää, kun se (perseen ohella) laahaa maata. XD Tai on ainaki jäljessä mutta kaikkihan tietää jotka treenaa että selkään pitää nähä vaivaa. Näit on monta, sorry..
emmätiä näkyyks mitään mutta oma silmänihän näkee siellä selkeästi muutosta.
ainakin tähän kuvaan jos vertaa, 11.10.2013 otettu:
Paino 78,2kg. yheksän kiloa siis.

Tulen ihastuttamaan teitä vielä viikonlopun aikana lisää kuvajutuilla, aion ottaa siis kokovartalokuvaa kanssa.. oh no, ahistaa jo valmiiksi. :D mutta kun paan siihen viereen sitte alotuskuvia ni sit ei vituta. :D

Mä oon vissii balanssoitumaan päin tän mun ruuan kanssa. Pohdin tossa yks ilta että MITÄ mä sitte HALUAISIN syyä enkä oikein keksinyt mitään. :D kanasta mä tykkään muutenkin nykyään ihan hulluna, riisi ja pasta ei oikee uppoo, kasviksia joo ja rahkaki menee kun sinne välillä panee just vaik hedelmää tms mukaan ettei mee liian juomapuoleksi. Leipääkään en tunnu enää himoitsevan, sitä valkostakaan. Enkä juustoo. Maistoin siivun yks päivä, en muista mikä päivä, eikä kyllä oltermanni maistunu MILLEKÄÄN. Mulla on viime viikonlopulta jääkaapissa 2 riviä valkoista suklaata, eikä tunnu missään. Ei minusta taida koskaan mitään yltiösyöppöä tullakaan koskaan, luulen vaan. Toki mietin lihaskasvua ja lihaksen menetystä väärillä ruuilla, mutta sit kuitenkaa en oo valmis syömää joka päivä sitä pinaattia ja parsaa. :D
Ehkä mun ruookavalio löytyy tässä ajan mittaan, kun mun kroppakin tasottaa.
Mutta oivallus; mä tykkään itsestäni. se on upea tunne, kun yli vuoteen ei itsestään ole pitänyt, eikä peilikuvastaan. <3 Ei minusta koskaan tule fitnessmisun kaltaista upeaa henkeäsalpaavaa ilmestystä, mutta ehkä munsta ei tartte.
Bongasin netistä tän kuvan eilen. Ja tajusin, että joo, Ainakin I can, mullon kolme ihanaa mupeloa, mies jota rakastan, koti, rakasrakas harrastus, ja sit tärkeimpänä, mä tykkään nykyään myös itsestäni. Ehkä siinä on kaikki kaikkein tarpeellisin?

Ja se päivän ajatus:
Vaikken omaa maaliani tiedäkään, niin ainakin matkanteko alkaa olla mukavaa!!

tiistai 21. tammikuuta 2014

Kuvapläjäys jääkaapista (ja sen aikaansaannoksista) ja tulevaisuuspohdintaa

Moikka moi!
Tänään oli jalkapäivä, ja mää taas kikkailin just niinu tykkäsin, vaikka supermassa-savolainen sanoikin blogissaan että askelkyykky tanko niskassa kävellen on parasta ikinä. Jätin sen SIITÄ HUOLIMATTA tekemättä. XD
Hackia, smithissä kyykkyjä, sjmv, reiden koukistusta ja ojennusta, molempiin mahtui pudotussarjojakin mukaan. Hyvää huomenta, prässi leveällä kanta-askelluksella. Semmosia oli ja nyt huomaa taas että kohta sattuu. XD
Aamulla paino oli 70,3 eli 1100g vähempi ku eilen aamulla. XD nopeasti lähtee mun viikonloppusekoilut. Hyvä niin.
Mä oon muuten iltapalalle syöny ekan hedelmän yli kahteen kuukauteen!
uskalsin ja ai että miten ihanaa oli syyä APPELSIINIA!heti alko himottaa syyä noin viissataa lisää. XD sen verran bodibodisössönsössön oon että tarkistin sen ravintoarvot ennenkuin söin sen. :D
Joo niin. kuvasin meijän jääkaappiakin, kun se oli niin perhanan täynnä.
Niin. mää syön sieltä noit kanoi ja rahkoi ja laittilimsaa ja maitoo kahviin ja mehukeittoja. muuta mun siellä ei taida ollakaan. :D

Tänään tuli uus bodylehti, pari hyvää juttuu:
Virmiksen juttu ei varmaan näy, mutta tässä käydään just läpi sitä mikä muakin ärrrsyttää. Että aletaan reenaa ja sit heti päätetään mennä ties minne kisoihin. Tässä oli helvetin hyvin nostettu esille se, että camoon, ei se ihan niin mene.
Lukekaa.
Ja tietty se iänikunen ruokapolitiikka oli kans nostettu tapetille, sekin oli hyvä. Ett syö syö syö.
Mutta syö oikein.
Ei siis banaanitiikerikakkua.
Meille tuli tänään meidän joululahjat, uus tiskikone ja jääkaappi. Meikä oli salilla ni miehellä, joka meillä asuu, oli raksakaveri:

Mut niin, ihan oikeesti piti puhua vaa'asta.
Mä katsoin eilen kuvia itsestäni.
Seuraavassa kuvasarja
Siellä olen minä joulukuussa 2013, mitä mulla tosson painoo, joku 72kg. sit siinnon joulukuu 2012, painoa joku 65-67kg ja sit kuva syys-lokakuun vaihteesta, painoa joku 78-79kg kun vauva oli syntynyt elokuun lopulla. Erot on ihan mielettömät. ihan jo noissa treeikuvissakin. Mä oon tän retken aikana kytännyt niin vaakaa, etten ole huomannut katsoa peiliä kunnolla, ja sitä muutosta joka on tapahtunut. Olen tyytyväinen. Toki, Nyt pitäisi sitten jossain vaiheessa miettiä uusia tavoitteita. Jäin niitä pohtimaan, kun luin Jeritan uusimman postauksen. Niin, mikä mun tavoite on? mua motivoi liikkumaan ihan vaan jo se, että tykkään tehdä sitä. Mä rakastan salitreenistä syntyvää fiilistä. Tottakai hyvinvointi, nii fyysinen kuin psyykkinenkin, on tärkeää. Ja ulkonäkö. Mutta silti, mulla ei oo koskaan ollu salitreenissä selkeitä tavoitteita. Nytkin mun ruokavalion taustalla on ollut rasvanpoltto ja raskauskilojen karistus, mutta mitä nyt, kun se tavoite alkaa olla saavutettu? mikä on mun seuraava tavoite? pitäskö mulla olla tavoite, niinku vaikka Päivillä? Oon aina sanonu, etten halua kisaamaan. En niin. En oo semmonen, että jaksasin yhden päivän gloorian vuoksi tehdä vitusti töitä. Tottakai sitä olen miettinyt, tietysti. Mutta ehkä mä oon liian mukavuudenhaluinen. Tavallinen. Saamaton. emt. Mä tykkään matkanteosta, mutta enemmän mua kiinnostaa se "jatkuva" tila, ei niinkään pyrkimys johonkin tiettyyn hetkeen. Siks mä varmaan oon mennyki maistraatissa naimisiin, ku en jaksa järjestää häitä ku se on semmosta yhden päivän glooriaa sekin. XD
Pitäs kuitenki keksii joku muu kuin naisille tyypillinen "viimiset viis kiloo" tavoitteeksi. Aion joka tapauksessa vähän löystyttää mun syömisiä kun tää homma on pulkassa. sit mietitään jonku ajan päästä, mihin ollaan menossa tai miten. Toisaalta tuntuu jotenkin "tylsältä" jos vaan teen, vailla päämäärää. Niinhän mä oon aina tehny. Jos ei siis lasketa raskauskilojen karistusta.
Hmm.. tämä on mietintämyssyssä kovasti.
Kuten sekin, että jos lauantaina hakis manniselta puddea.
Mut joo.
Näihin tunnelmiin. En tiijä, oonko tavis vaan vai mikä.
katotaan.

maanantai 20. tammikuuta 2014

kolokytäkaks vuotta ja suklaafondanteja. ja valkoista suklaata. Ja lakritsia. ja ja ja..

MOIKKA!
Siis herrajestas, onko niin että mulla on jääny KOLME PÄIVÄÄ välistä?! no, sen sanon suoraan että kaks päivää ja kaks kiloa. LISÄÄ siis. En hätäile, pois ne lähtee kun on mahdottomuus että olis kaks kiloo fättiä tullu. Mutta, mitä mä oon tehny (tai syöny) viikonloppuna, no OOTTAKAAS kuulkaa..
Mulla oli perjantaina ihana selkäpäivä. Homma toimi ja kaikki oli kivaa.
Sitten tuli lauantai. Ja sunnuntai. Ja mää söin ja mää söin ja mää söin. Lauantaina mulla oli kampaaja. Mies, joka meilä asuu, varas mullle kuusysipuolen kunniaksi leikkuun ja värin, ja siellä mää sitte töjötin kolme tuntia. Tucca on ihana. Luin myös lehtiä, ja naureskelin että ei mulla kyllä oo itsehillintää, söin pullaa tai en.
Väri näkyy vähä huonosti mutta on semmone harmaa. Kampaaja olis halunnu syvemmän värin ja sillä oli yks uus väri käytössä niin se ei sitte ottanu täyttä hintaa ku ei tullu kunnon terästä. Sopii mulle kuitenkin.

Päätimmä sitte syyä karkkia lauantaina. Tiedostin kyllä ettei se ole hyvä idea, mutta lauantaina tuli 2 kk ruokavaliota ja olihan se paino jo monta päivää ollu kutosella alkava niin uskalsi ottaa siihen päälle lisää painoo...
Valkosta suklaata, lakua. Leivoin myös suklaafondanteja ekaa kertaa elämässäni:
oli ihan sairaaaaaan hyvää ja makeaa myös. Röyh, tempasin sitte vaakalukemat sunnuntaiaamulle 70,4kg (900g enempi ku pe ja la- aamuina) ja sunnuntaina päätinettä NYT!
Söin puurot nätisti aamulla mutta sitten kävikin niin että lähettii koko sirkuksen voimin ensin giganttiin valkkaamaan joululahjaa(uus tiskikone ja jääkaappi-pakastin) ja sitte ostoskeskukseen.. Rossoon syömään. Ku kato mulla on tänään maanantaina synttärit. Mies tilas, mun suosikin. Pfiffii meediumina ja kermaperunaa. Joo, röyh.
ja kun kerran vituiksi meni niin se meni sitte loppupäiväkin. Tehtiin fondanteja lisää ku anoppi ja appi tuli käymään, söin yhden. juuuust. ja lakritsinloput ettei kato jää kummittelee kaappeihin nyt viikoksi. huoh. Ja sit illalla royal elokuvaa katsoessa. Hellllvetti et oli huono olo. Ja siis joo, mies, joka meillä asuu, ei osta mitään VÄHÄN kun se pääsee ostamaan suklaata.. niin joo, täälä sitä sitte piisas.
Mutta, vaikka tänään vaaka näytti siis 71,4, eli 1900g ENEMMÄN kuin ennen viikonloppua, mä en ressaa yhtään. Oon vissii ihan luuseri, mutta mä oon ihan ok.
Se siitä tippuu kyllä, ja kohta ollaan taas kuusysijotaki-lukemissa. Ja ei siinä sit enää ees oo ku pari kiloa mun mielenpäällä. Outoa. Tosi outoa. Ehkä mä sit vaan alan oppia taas tän elämisen meiningin.
Tänään on menny pääsääntösesti ihan kivasti. Puurot ja kanat ja jaadijaat.
Treenissä kävi silleen hassusti, että ei oikein kulkenu. No ihmekös tuo, kun viikonlopun on vetäny koneeseen lähinnä sokeria. Oon ollu kyllä huonovointinenkin, että ehkä tähän liittyy paljolti just se että syömiset on ollu ihan pelkkää sokeria.
Piti tehä intervalli loppuun mutta meinasin kuukahtaa kun tein maaten haukkareita, ni ajattelin että okei, ehkä ei.
Kaikki on menny tosi hienosti, mut sit kävi niin, että meillä oli huonoksi meneviä banaaneja, ni oli pakko leipoo..
joojoo maistoin sitä. hyvää oli. prkl, alko vituttaa. Ihan siks että on se nyt perkele ettei ihmispolo voi lopettaa. Muuuutta, no worries, kyllä tää tästä. Mää en sit vaa leivo vähään aikaan. :D
Mun kanankoipi näytti tänään tältä:
hemmetin hämmentävän näkönen käsi siinä mulla. :D
Mutta joo, tämmöstä tää nyt on ollu, ihan pelleilyä.
Otin sitte kuvia mun hiilaripöhöstä:
Nii, se pakollinen persekuva tietty kans. :D

ja loppuun, jottei totuus unohtuisi. jos on synnyttänyt viis kk sitten ja laihduttanut ja kaikkea, ei pötsi ihan palaudu:
Mut mies, joka meillä asuu, on alkanu hokee että nyt rauha ja nyt olis hyvä. Munsta se on kivaa kyllä kans. Että se tykkää munsta.
Aamulla lähin salille, meillä näytti tältä:

Näihin tunnelmiin lähden syömään rahkaa, huomenna jalkapäivä...
Ai niin, mullon tänään siis synttärit, oon kolkytkaks. Sain kukkia mieheltä, joka meillä asuu. Tietty. <3