ensitavoite

ensitavoite

lauantai 30. marraskuuta 2013

hääpäivä!

Me on oltu tänään vuosi naimisissa. Sitähän ei luonnollisesti juhlittu kakun ja pullan kanssa mutta jotain extraa kuitenkin.. Käytiin shoppaamassa ja ruokakaupassa mietin että mitä hittoo sitä oikein tekis tän ruuan kanssa, miten sais jotenkin juhlistettua tätä ensimmäistä aviovuotta.
Lopulta keksin. Normisti syön pakasteesta broccolit ja pinaatit ja kasvit muutenkin, nopeesti pyöritän kanasuikaleita pannulla etc. Ostin kaiken tuoreena, ja kanat fileinä. Tämmöstä siitä sitte tuli, Zerot Tabermanneissa:
Eli tuoreet pinaatit höyrytellen ja samoin broccolit, muutenkin olin tyytyväinen ateriaan. Tuntui ihan juhlalta!
Jännää että sitä saa kuitenkin tosta perus arkimössöstään tonki näköstä.

Mies, joka meillä asuu, on syöny mun safkoja tänään. Toki sen välipalarahka sisälsi 500g rahkaa plus SUKLAATA:
varmaan tosi maukas. XD mutta se yrittääki lisätä painoa, semmonen riukupetteri se on kun ei syö ja kuluttaa päivän aikana duunissa monta tuhatta kalorioista. saa syyä. Ite ostin sille tota. Kysyin mää siltä ostoskeskuksessa haluaako se Arnoldsista donitsia mut ei se halunnu. (ois se varmaa oikeesti muttei kehannu. XD )
Yllättävän iisiä mulle toi sen suklaamässytys. :O

Ai niin! siis mulla on lepopäivä tänään ja huomenna, ja vitsi miten hauska yllätys taas vaa'alla aamulla:
YIPEE, tippuu se! toki se on maanantaina taas enempi mut ei haittaa! se on kuitenki alaspäin ja tiistaina homma on taas jo korjaantunu normaalimpaan. Mulla on tippunu nelisen kiloo parissa kuukaudessa eli salitreenin alotuksesta. puolisen kiloa viikossa keskimäärin, sehän on ihan hyvä jos ajatellaan että halutaan säästää lihasmassaa eikä laihtua kaikkea pois rasvan mukana. Oha se päähän ottanu, mutta nyt se on ottanu ihan spurtin tän ruokavalion myötä, ja hyvä niin.
Eilen oli paska päivä, kaikilla välillä on. Tänään oon taas kiitelly mielessäni heleppua ruokavaliota ja sitä, ettei mun tartte miettiä mitään. Homma toimii ja siksi tätä tehdään. OLi jännä että mulla yks safka vähä venähti, ja sen johdosta mulla on pitkin päivää ollu sitte nälkä. Ilmeisesti roppa on tottunu tähän kahdessa viikossa. Vaikka loput ruuat oonki vetäny sitte parin tunnin syklillä, niin sekasinhan tämä meni. Tänään. Huomenna taas ruotuun. Mutta tänään on saanu ruisleipää, pureskeltavaa kunnolla. <3
aah miten herkullista..!
Hyvä boogie, ei voi mitään.
Hitaasti hyvä tulee. Vuodenvaihteessa ei vielä paineta sitä kuuttaysii ja rapiaa, mutta sille ei voida nyt mitään. Kuvia on muuten sitten luvassa. OIKEESTI. yök, katoin tossa kuviani, niistä on onneksi kohta kaksi kuukautta aikaa. huh! toivottavasti en näytä ihan siltä enää.. XD
mut nyt meen kuulkaa NUKKUMAAN.

perjantai 29. marraskuuta 2013

vituttaa saatana.

Siis todellakin. Vitutuksen multihuipentuma. Mä olen ollu pitkästä aikaa koko päivän ihan maassa ja ärsyyntynyt ja lihava ja pullea ja löllyrä ja salilla heikko ja ruma ja aknenaama ja ihan vaan huono ihminen. Eilen unohdin illalla syödä sen iltapalan ja aamiaisellakin unohdin öljyt ja suolat ja mitä lie kaikkea. Oon menny koko päivän ihan sumussa ja jotenki iha epäuskoinen olo. Ruoka on yököttänyt, ällöttänyt, kyllästyttänyt. Lounaalla tungin kanoihin valkosipulijauhemaustettakin vähän liikaa ja sekin maistui sitte tietty ihan kamalalta.
Mies, joka meillä asuu, söi leipää, ja teki nekin mieli tunkea sen hanuriin. Ei mun ees oikeesti tee mieli pitään erityistä, ei oo mitään "äkkiämullekaikkiherkutjaleivätjapihvitnythetitähän"-fiilistäkään, mutta jotenki vaan tänään ollaan menty perse edellä joka paikkaan. Mistä tulikin mieleen, mun ruokavalio tekee kropassa jotaki kummallista koska mun nielussa maistuu koko ajan p*ska. 'Paino tippuu ja kroppa voi hyvin ja treenit kulkee, se on kuitenkin pääasia. Se on se juttu, miksi tätä teen. Mutta nauratti(itketti) ku kelasin et tyypit tekee tätä monta kymmentä viikkoa ja ovat siis kaiken lisäksi nälässä, mitä MÄÄ ruikutan?! kohta kaks viikkoa vasta takana ja nälkää ei tartte tuntea.
muuten, ei kannata tunkee rokiroudin makuista prodejauhoo aamuryynien sekaan.. ei IIIIHAN toimi. Laisinkaan, tarkalleen ottaen.
Mutta, viikon treenit takana, Avustettu leuanveto tuntui menevän vähän vahvemmin ku viikko sitten. hyvä.
Mut siis tulin vaan kertoon etten mää kokoajan oo silleen jeejeeihkudaa.
Mut hei, mä lähen keittää iltakahvit ja kattoon Juttaa. huomenna ja sunnuntaina syyää leipää. Onhan meillä huomenna hääpäivä, joten taidan juoda zeroni korkeajalkaisesta lasista ja laittaa kauniit servietit ruisleipien alle. :D

tossoli siis liikaa sitä valkosipulia.

mut nyt mä meen sinne kahvinkeittoon.


(muuten, heti ku mää avauduin täällä että vittu mitä paskaa ni heti tuli parempi fiilis! :D :D )

torstai 28. marraskuuta 2013

neljä päivää pähkinässä.

TRÖÖT!
Monta monituista hiljaista päivää takana. Toinen ruokavalioviikko voiton puolella, tänään on syöty taas ruisleipää. Lepopäivä siis takana. Näissä on se ongelma, etten mä yksinkertaisesti ehdi syömään kaikkea, nytkin on vielä iltapala syömättä. PHUUH!
Viikko on mennyt hujauksessa. Mun äiti on ollu täällä ti-tämä ilta ja se on sitten taas tarkoittanut sitä, että me ollaan päästy salille ton miehen kanssa, joka meillä asuu. Se on hemmetin luksusta, koska ei olla käyty yhdessä missään treenaamassa varmaa pariin vuoteen. Suhteen alussa reenattiin paljon edesmenneellä Profeelillä, missä tavattiinkin.
Maanantaina kävin kuitenkin itekseni tekemässä rinta-hauis-vatsa-treenin ja kulki kyllä ihan sairaan hyvin! Ehkä se viikonlopun ähkyördesyöminen sitte teki tehtävänsä, mutta kaiken sain toimimaan tosi hulppeasti!
Sain myös luvan vaihtaa aamuraejuustovuoren kokonaan heraan. JES! se oli hyvä juttu koska olen ollu niin yrjöämiskohtauksen partaalla viikon, että nyt taas aamupala maittaa eri tavalla.

Mun äiti siis tuli tiistaina aamulla ja sain houkuteltua tuon miehen, joka meillä asuu, sinne reenaamaan. Mulla oli jalkapäivä, ja mies sanoi tekevänsä saman reenin. Kokeilumielessä, ja tottakai se teki isommilla painoilla. En oo reenannu pitkään aikaan seurassa, joten jo pelkästään musiikin jättäminen pois tuotti ongelmia. Hyvin se kuitenkin meni, mun oikea polvi ei kipuillut joten sain tehtyy kaikki tosi hyvin. Mies tarkisti mun SJMV:n sekä hyvän huomenen asennot vaikka turhaapa se oli, koska HAHA! teen ne justiinsa oikein. Isompia painoja se mulle kyllä yritti tyrkyttää. Pitäs kai.
Keskiviikkona treenattiin olka-ojentaja-vatsa, ja alako tietty vituttaa kun se supervatsoineen tuli tekemään siihen voimapyörällä ja vetäs tietty niin pitkälle ku pippuri kasvaa. Terveisin liikutan pyörää ite ehkä 20senttiä. XD
Treeni oli hyvä, mutta tärkeintä oli kuitenkin se että sainpahan maailman parhaimman reenikaverin matkaan.

Tänään oli siis välipäivä, ja syömiset pikkusen erilaiset. Eli sitä ruisleipääkin vähän oli tarjolla. Oon korvannju 100g kalkkunasta puolet heralla, mutta nyt mun sheikkeri oli tolla toisella puoliskolla duunissa messissä niin piti vetää 100g kalkkunaleikkeleitä. Voitte huviksenne kattoo, mimmonen läjä se on.

Tässä vähän kuvia tältä viikolta iloksenne:

Eli olen seissyt salin pihalla ja ottanut itsestäni kuvaa. Olen syönyt ja käynyt salilla. Ilmeisesti mies, joka meillä asuu, vihaa salaisesti minua koska ei voi olla että tyyppi saa otettua minusta treenatessa pelkkää paskaa kuvamateriaalia?! mutta tässä näkyy hyvää huomenta-liike (ison perseeni lisäksi). Sit mä oon taas syäny ja ärsyyntynyt siitä, että pinaatit tarttuvat höyrytysastian pohjaan. :/ kuva siitä todisteena. Eilen mulla loppu riisit aika yllättäin ja piti (luvalla) vaihtaa lennosta täysjyväpastaan. ihan kivaa vaihtelua mutta jännitti kyllä mitä se tekee painolle. ja kuten kuvasta näkyy, ei ainakaan mitään negatiivista.
Leivoin esikoiseni kanssa mutakakkua hänen pyynnöstään, en siis itse edes maistanut taikinaa, taaskaan. Ruisleipää ja ruokaa.
Semmosia kuvia.
Kuvista puheen ollen, laittelin kuvaa sosiaaliseen mediaan itsestäni (kun mulla oli meikkiä kun olin kattomassa eilen sami hedbergiä) ja frendi totesi että miten voin muka painaa 75 ja näyttää tolta.
no, se kuva on tämä:
mitä sanotte? hanurihan tossa on piilossa ja muuta, mutta mä oon niin tasasesti levahtanu ettei sitä kai sit huomaa nii selkeesti. (joo, tapojeni astaisesti olen vähän tota turpavärkkiäni tuonu julki kun jos sen aina sumentaa pois, tulee kuvasta aika helvetin pelottavan näkönen...)

Mä oon saanu myös hyvää mieltä tänään siitä, että oon mun äidin kanssa puhunu terveistä elämäntavoista ja tuntuu että hän itsekin alkaisi innostua ja ymmärtää myös, ettei suklaalla ja siiderillä laihdu. :D Mun äiti on semmone lyhyt ja nuorena ollu ihan tikkunen, pieni ja sievä. Semmone taskumaskotti. En tarkoita että hänen tartteis semmone olla nyttenki, mutta olis tosi hienoa, jos hän innostuis kans vähä näistä elämäntaparemonteista, ihan siis fyysisen kunnon vuoksi, ei ulkoisesti vaikka oha se ulkonäköhommaki iha hyvä kannustin. Ikää kun tulee lisää, pitää kropasta pitää vielä parempaa huolta, jotta se kestää. Mä pidän äitille peukkuja, pitäkää teki! toivotaan että hän innostuu nyt askel kerrallaan.

Mua väsyttää. Huomenna on viikon viimeinen treeni, selkä ja pohkeet ja vatsat. Pittää mennä nukkuun että jaksaa kasilta kilkattaa reeneihin. Paino on huomenna aamulla enempi ku tänään, sit se taas tasottuu ja maanantaina välipäivien jälkee taas ylempänä. Mutta nyt, tänään, mulla on tasan 10 kiloa tippunu sairaalastapaluupäivästä eli 13 viikkoa. Eihän se tee läheskään kiloa viikossa, mutta väliäkö hällä! treenit on kuitenki alotettu vasta n 9 vkoa sitten. huuh! kyllä tämä tästä. Jos sama tahti jatkuis niin voisin olla vuoden alussa alta 70 ja se on kuitenki se eka pyykki. rajapyykki, ei likapyykki.

Heippa hanit ja murut ja sanokaa ny jotaki etten yksin täällä porise!




Ja oon oikeesti pahoillani tosta treenikuvasta. Syyttäkää tota miestä, joka meillä asuu. ois se voinu munsta vähä ees yrittää. Mut lupasin et heti ku oon alta 70 kiloo ni otan kuvia. XD

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ähkypäivä

phuoh.
Tänään on ollut aika rankka päivä. Nukuin aamusta vähän univelkoja pois ja aamiainen tuli syötyä vähän myöhään, ennen kymppiä. Siitä johtuen mun loppupäivänki syömiset on venunu tänne iltaan, not good.
Aamupala on mun päivän tuhdein ateria lepopäivinäkin, ja hitto siinä on sitä tavaraa NIIN PALJON, että sen saaminen ääntä kohti viimestä pisaraa myöten, on joka aamu yhtä hankalaa.
tänään vetasin kaikki vaan teharilla sekasin ja kurluttelin menemään. Kaunistelematta suoraan sekoitusastiasta:
Mulla on ollu niskat aika jankissa ja siitä johtuen pää kipiä jo pari päivää. Plus tietty noi univelat joita tulee kun vavvan ilmatiet kerää öisin eritteitä ja se sitten tuuppaa tutin pois ja suree sitten sitä tuttia. :/

Söin välipalanikin kaunistelematta suoraan astiasta:

PÄivä on menny ihan vaan aivoja tuulettaessa ja keli on ollut niin sairaan upee että pakko oli käydä ulkona. Meille tupsahti yön aikana kevyttä lunta ja auringonpaistetta, joten koko köörillä pörhällettiin pihalle. Omat toppakamppeeni eivät vielä varmastikaan mahdu päälle, joten autfittini ulkoillessa oli vähintäänkin jännittävä.
Ihan hyvin tarkeni mutta kyllä lenkin jälkeen piti keitellä kahvit:

Päivä menny kaiken kaikiaan ähkyssä. Tuntuu että syömistä on ollu ihan helvetisti yli oman tarpeen, mutta kai tässä joku perusidea on, jota en lähde pyörtämään ja kyseenalaistamaan. Huomenna on ihka ensimmäinen raportointipäivä, kyselen vähän juttuja ja toivon että puntarilukema olisi mieluisa..! Muutenkin on kiva päästä kertomaan fiiliksiä.
Jännää.
Huomenna luvassa rinta-havvis-masukka.
Mun äippä tulee tiistaina, meillä on keskiviikkona kahdenkeskistä laatuaikaa sen miehen, joka meillä asuu, kanssa. Mennään kattoo molempien hulluna fanittamaa Sami Hedbergiä. Jumppaajumppaapumppiipumppii. Saa nähdä kui käsille mun kaikki systeemit menee ku äiree tulee ti-to tänne.
mut hei, mun ja miehen iltasyömisiä tarjolla:

Eka viikko ruokavaliota takana ja ihan hyvin loppupeleissä kuitenkin menee. Oma fiilis on kertakaikkiaan niin loistokas(vaikka tänään onki ollu huono päivä) että rakastan vaan kokoajan ittiä vähä enempi. se on hyvä se.

Loppuun artikkeli, johon törmäsin sattumalta netissä. Hyvää tietoa ja hyvä muistaa.
Näihin tunnelmiin, toivotaan kaikille laitveit Ronnien tyyliin ensi viikon treeneihin ja kunnon tuntumaa.

lauantai 23. marraskuuta 2013

superisti dieetillä

Päivä kuus alkaa olla takana päin. Vielä pitää iltskapala vetää mutta vasta sain lautaselta päivällisen imuroitua niin pari tuntia vielä ootellaan. Mennee myöhäseen mut minkäs teet.
Kaippa tässä olis hyvä vetää jotaki yhteenvetoa ekasta viikosta.
Homma on ollut oikeasti tosi heleppua alusta asti. Ruuat on simppeleitä ja noppeita tehä vaikka vasurilla samalla kun syöttää vauvaa ja tekee isommille ruokaa.
vaikka näin.

Eka lepopäivä oli torstaina, ja silloin oli vähän erityyppiset syömingit. Söin siis ruisleipää kaks siivua ja olihan sitä siinäki jo yhtäkkiä mussutettavaa. En oo koskaan ollu mikään leivän ystävä mutta kyllä se nyt jo täytti aika täysin. Toki söin kalkkunaleikkeleitä ja heraa siinä samaan syssyyn ni tulihan se pakki täyteen.

Eilen kävin treenaamassa selkää ja hyvä treeni se sekin oli, Jeritan blogista luin hänen puhuvan "kihelmöinnistä" kun treeni osuu, itse hoksin samaa alataljassa eilen. kuumotusta ja kihelmöintiä. Väsymisen lisäksi, siis. XD
Lankkuakin jaksoin pariin otteeseen, 45sek ja 30 sek. En ole siis lankkutyyppiä ollenkaan mutta teen sitä kun ohjelmassa se lukee.

Treeniviikko oli hyvä ja kattava, sain lisää painoja ja ruoka ei ole aiheuttanut harmaita hiuksia.
Paino on liikkunut alaspäin vaikka tottakai kuuden päivän vaakatapahtumat voivat heitellä suuntaan tai toiseen, mutta tänään tuli tämmönen:
se on tasan kilo vähemmän kuin maanantaina, mutta 500g vähemmän kuin viikko sitten, viime viikonloput ehtoolliset vissii kerrytti kroppaan hötyä maanantain punnaukseen, mutta alaspäin se menee joka tapauksessa.
Nälkää mun ei oo tarvinnu nähdä yhtään. Tämä on _joka_ pennin arvoinen sijoitus.

Karkit ja herkut, niin... Kyllä mun tekee mieli, ajatuksen tasolla. mutta esimerkiksi eilen, kun kävin isompien lasteni kanssa ostamassa perjantaikarkit, siinä karkkien keskellä en kokenut mitenkään järkyttävää tuskaa. Olen muutenkin karkkihyllyillä sellainen, etten oikein osaa päättää, mitä ottaisin, nyt ei ollut sitä ongelmaa.
Autossa lasten pusseista nousi hyvät tuoksut, ja jäin oikein tunnustelemaan oloani. Ei, minun ei tehnyt mieli ahmia pussien sisältöä, nautin tuoksusta. Voi kuulostaa paskapuheelta, mutta niin se on. Jos minulla olisi "lupa" syödä karkkia, söisin. Tietty!
Mutta näin se vaan on, että ruoka on muuttanut merkitystään, ainakin juuri nyt. Mä kelaan syömisiä just siten että "koska pitää laittaa riisit kiehuu" tai vaikka "laitanko päivälliseen enemmän pinaattia ja vähemmän broccolia kuin lounaaseen" tai vaikka tuijottamalla manteleita ja laskemalla ne yhä uudelleen ja uudelleen, onko niitä kämmenellä viisi vai kuusi. Ruoka on ollut mulle aina jonkinnäkönen nautintoaine. Nyt se ei ole sitä. Ruoka on toki hyvää joo, mutta onhan se vähän yksitoikkoista. Täytyy kattoo, missä vaiheessa alkaa yrjörefla tulla muulloinkin kuin aamupalan loppupuoliskolla.
Mulle ruoka on tällä hetkellä vain keino pitää kroppa kunnossa, polttoainetta, vähän niinkuin "pakollinen paha" koska en saa ravinnosta tällä hetkellä mitään kiksejä sen kummemmin. Monesti huomaan että iltapala pitää vielä syödä vaikkei niinku YYYYHTÄÄN tekis mieli. Että ruokaa riittää.

Eilen hain siis pesueelle karkkia ja väkersin possunpihvejä. Tänään leivoin niille mudcakea. oon aika pähee mutsi vai mitä?
eikä tehny kyllä tiukkaakaan.

Mies, joka meillä asuu, syö syyllisyydenpuna kasvoillaan tuolla sohvan toisessa päässä suklaavanukasta. Eilen se söi suklaalevyn. Ei mua oikeesti haittaa, en halua että muut joutuu kokemaan mun ruokavammasuuden takia jotaki eripaskaa. Ja mies, joka meillä asuu, laihtuu ite kokoajan ku se ei syö tarpeeks joten syököön. Lapsethan meillä ei muutenkaa saa herkkuja juuri koskaan ni siitä ei tartte kantaa ajatusta mutta ruoka on heillä samaa kuin ennenkin, saavat spagettia ja jauhelihakastiketta, perunaa ja pihviä, ihan samalla lailla syövät hedelmiä vaikkei mun ruokavalioon kuulu yhtään hedelmää. Pyrin muutenkin tekemään tän niin, ettei tää sais mitään isoa roolia tässä arjessa. Ei nuo ainakaan vielä ole kyselleet mitään.
Olen tässä leikkinyt ajatuksella, notta olisikohan mahdollista että saisinko kuus kiloa pois uudenvuoden aattoon mennessä? aikaa olis reilu viis viikkoa. ehtis. Sit mun paino olis samassa ku plussatessa uunna vuonna. Olin siinä muutaman kilon kerännyt siis jouluna ja vähän ennenkin joulua.. Ois aika hauskaa jos se olis mahdollista. Mutten ota stressiä. Kiva olis jos se paino nyt ees putois ja omat vaatteet alkas mahtuu ni olis vähä enemmän valinnanvaraa vaatteissa. :D

Mjooh, ei tässä nyt oikeesti muuta. Kaikki siis sujuu suunnitelmien mukaan, joten suosittelen kaikille ammattiapua. XD kroppa toimii ja treeni toimii ja kaikki toimii. JesJes.
Tänään ja huomenna siis lepopäivät, saapa kahtua mitä tekee painolle...


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

pohkeet näkyy!!

SEMMONEN teksti oli lehden kannessa viitaten siis raskauden jälkeiseen pötsiin. Ohjeina ja neuvoina muun muassa että jos vatsa pömppää, siellä vatsalihakset eivät vielä ole palautuneet. Juuh.. No käsittääkseni monella pömppää pitkäänkin, eikä sillä välttämättä ole tekemistä sen kanssa, ovatko vatsalihakset jo palautuneet vai ei. (tähän muuten, suurin palautuminen tapahtuu kahden ensimmäisen kuukauden aikana synnytyksestä.)
Mulla pömppää kyllä vuosia synnytyksen jälkeen, ja siihen ei oo muuta syytä ku fätti. XD
no joo, mua vaan nauratti tuo kun ei jotenki sopinu synnytyksen jälkeiseen tilaan pohdinta että ohhoh, jäikös vallan pömppö. NO JÄI SE, kun just synnytin vauvan.
Mutta niin. Kävin vaa'alla, kun pyyntö oli että kävisin viikollakin "niin näkee miten se paino heittelee."
tässä tämmönen:
Oli kyllä kiva ylläri että se ainakin alaspäin on menossa vaikka tässä syödään ku hevoset ja laihdutellaan.

Ai niin, tässä kuvaa mun aamunappuloista:
Siinno monivitamiinii ja kivennäisaineita, deetä ja omegaa. Omegaa tulee illal viä lisää muutama nappula.
On oikeesti pällistelemistä näissä mulla. Ja totuttelua, kun oon tottunu vetää pari omegaa ja vitamiinin aamuisin.
Aamupala potki ihan tosissaan tänään takas ylös, vähän jännitti että pysyykö kaikki sisällä. Pysy ne, mutta tiukkaa teki!
Treenikin kulki. Sain hyvin osumaa kaikkiin, vatsat tosin piti jättää tekemättä kun pötsi on sen verran kipeenä edellispäivän treenistään. Voimapyörä, helvetinpyörä..
Yritin kyllä.

Mun pohkeet katos raskauden aikana, mutta kattokaa! ne alkaa pikkuhiljaa taas näkyy!!!
eik vähä ala näkyä? jeij, muuten sitä jalkaa ei tartte siis katsoa. Olin vain niin onnellinen kun pohkeet alkaa vähän jo näkyy taas...
hiphei.
Sit mä söin:
mut hups! mä ehin syyä sen ennenku kuvasin. XD

Huomenna on lepopäivä ja siis ruisleipäpäivä. :D
Ei mulla muuta, varmaan. :)

Paitsi et hei;

tiistai 19. marraskuuta 2013

Day 2

Joopasen khyllä, toinen päivä takana ja hyvin menee. Huomaa kyllä, että iltaisin, kun miehen, joka meillä asuu, kotiinpaluu töistä lähenee, alaa aivot raksuttaa kaikkea syötäväjuttuja.
niinku vaikka
(kuva iltalehti)
tai
(kuva fazer)
tai
(kuva bgbody.fi)
tai mitä nyt ikinä.
Onneksi tilanne on se, että tiedostan sen olevan tottumista. Olen TOTTUNUT siihen että illalla, kun mies, joka meillä asuu, tulee kotiin, ovat lapset jo nukkumassa ja me kaksi syödään jotakin. jos ei muuta ni leipää. Tapa, joka pitää muuttaa.

Laihduttajilla usein on tapoja, joita pitää muuttaa ja joista pitää päästä eroon jotta laihtuminen ylipäänsä onnistuu. Olen kuullut, että monesti kun lyödään treeni-ja ruokaohjeet tassuun, laihduttaja kysyy, voiko tehdä sitä tai tätä. et ku mä en oikeen diggaa tuota.
No hei UUTINEN, MÄ EN TYKKÄÄ MANTELEISTA mutta syön niitä 10 päivässä. KOSKA MUN PITÄÄ!
Ruokavalio tehdään tarkoin ja tsekataan että kaikki ravintoaineet on balanssissa. Jos et osaa ite, älä kyseenalaista ja mieti. Teet vaan niinku sanotaan. Se on kaikille helpompaa niin. Se on sun puolesta jo mietitty.
Laihduttaakseen on vaan PAKKO muuttaa niitä olemassaolevia tapoja. Koska syy, miksi on ylipainoinen, on yleensä just niissä jo olemassaolevissa tavoissa. Ei siinä sen kummempaa.
Mikään ei ole niin helppoa, kuin tehdä just niinku paperissa sanotaan. Jos siellä lukee että käy treenaamassa kolme kertaa viikossa, käy. Jos siellä lukee syö näinä ja näinä kellonaikoina tätä ja tätä, syö. That's it. Jos et saa tuloksia, syy on hyvin todennäköisesti sinussa. Tai ei sinussa, vaan siinä, mitä teet.
Mä itse esimerkiksi olen MAKSANUT toiselle ihmiselle siitä, että se ajattelee mun puolesta. Mä raportoin sille kerran viikossa olenko pysyny valiossa ja jos olen, eikä paino tipu (tai tule muuta muutosta, riippuen mitä haluaa) , hän tekee ruokavalioon muutoksia. HÄN ON AMMATTILAINEN, se on HÄNEN TYÖNSÄ. Jos mä "syön vähän leipää" tai "välillä otan vähä karkkii" niin sillon mä en tee niinku sovitaan. Silloin pitää katsoa peiliin.

Mulla on paljon tapoja, joista pitää päästä eroon. Mä esimerkiksi napsin suuhuni asioita. Ei sen tartte olla ku hedelmä tai hapankorppu tai lasi maitoa tai pulla tai kuivattu luumu tai pari karkkia lapsen pussista, mutta se riittää, että syömiset on sillon perseellään. Asia, joka pitää muistaa, on se, että joka kerran kun mä laitan jotain suuhun, on kyse ateriasta. Eli, mä syön joka erta kun syön, sekä hiilarii et protskuu ja hyviä rasvoja. lisänä muutamia muita juttuja tarpeen vaatiessa, mutta purkista mä vedän tällä hetkellä paljon vitamiineja.
Toinen tapa on, että koen syyllisyyttä siitä, etten treenaa enempää. Vaikka mulla on 4 treenipäivää vkossa, kolme huilia, tuntuu välillä, että pitäs treenaa enempi.
Sekin on väärä tapa. Keho tarvitsee myös lepoa.
Mulla on puuttunut myös usko itseen. Siihen, että voisin näyttää vaikka joltakin määrätyltä. Monesti kuulen itseni sanovan että "täällon tämmöstä ja tää ei vaa lähe ikinä." NO LÄHTEEHÄN, jos näkee vaivaa. En tiedä, jaksanko nähdä kymmenen kilon jälkeen enää vaivaa, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Nyt mulla on parempi luotto, ja se johtuu just siitä, että mulla on ammattilainen taustalla tukemassa. Miettimässä mun puolesta, mitä tehdä ja syödä. Maksaahan se, tietysti. Kaikki ammattimainen työ maksaa.
Mä voin kysyä siltä kaikkea typerää mitä mieleen juolahtaa ja se jaksaa vastata. Koska se on sen työ. Ei se ole ilmasta, eikä sen tarvikaan olla. En mä mee tutulle hammaslääkärillekään että laitakko mun suun kuntoon vähä niinku ilmaseks.
Mutta nyt mä uskon itseeni ja tähän.
Ja vaikka mun tekee mieli hapankorppua paksulla oivariini-kerroksella, en syö sitä. Vaikka oon tottunu että mies, joka meillä asuu, raijjaa kaupasta karkkia iltasin, niin nyt niin ei enää tehdä.
Oi aikoja oi tapoja.

No, mutta!
Tänään kokeilin erilaista lähestymistapaa raejuustovuoreen, joka mun pitää aamuisin syyä. Lykkäsin sen puuron sekaan ja se suli sinne. Paremmin se toimi.

Jalkapäivä. Kuolemapäivä. Jumalaton päivä, as they say.
Hyvin kuitenkin meni, olin tosi tyytyväinen kaikkiin liikkeisiin, jokaiseen sarjaan, jokaiseen toistoon.
Ja nyt tuntuu kyllä että osu ja uppos.
Olen kilon palasina.
Palkkarin vesimääräkin oli tänään parempi kuin eilen, ja sain sen alas aika heittämällä pyörän päällä.

Sen jälkeen onkin päivä mennyt ruokaa, ruokaa ruokaa-ajatuksella.
Tämmöstä ja vähän muutakin. Nälkää ei oo tarvinnu nähdä, kyllä se nainen asiansa osaa. :D kun nyt painokin putoaisi samalla.

Just nyt ei taas muuta. Huomenna olka-ojentaja-vatsa ja viikon kolmas treeni ja ylihuomenna syyään lepopäivänä leipää.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Loppuelämäni ensimmäinen päivä (tai ainakin seuraavan kolmen kuukauden periodin eka päivä..)

Noniin!
Nyt se on korkattu. Kauan puhuttu ja kaivattu ruokavalio. So far so good voisi sanoa.
Aamu alkoi puurolla ja raejuustolla ja muutamilla lisukkeilla.
Ei mitenkään maailman herkuimman näköset setit mutta alas meni, sen verran paljon tota raejuustoo aamuisin on että pikkusen potki ylös takas mutta urheasti söin.
Sitte treenaamaan. Rintapalat sai hyvin osumaa, painoja sain lisää ja haba koki samaten erittäin hyvin ja polttavan treenin. Vatsoihinkin keskityin niin, että sain voimapyörälläkin tehtyä kolme sarjaa joku kymmenen per sarja. Vaatii totuttelua, mutta toimiihan se. Pitää harjoitella vaan enemmän että jaksaa toistoja usiamman. Selän asento on tosi tärkeä pitää kokoajan mutkalla, ettei mee VÄÄRÄÄN SUUNTAAN mutkalle koska sitte on helvetti irti.
Roomalaisessa lisäpainoilla vartalonkiertoja.
Treeniin olin kaiken kaikkiaan kyllä tyytyväinen jälleen kerran.
Sitte tuli juotua elämän eka jauhopalkkarikin.
phyyh!

Lounaaksi oli kanaa ja riisiä vihreellä lisukkeella.
Pitää opetella tota maustamista vähän paremmin kun ei maistu oikeen millekään. En vaam oikeen tiije mitä käyttäsin. Ruususuolan annosteluki on vähä hakusessa vielä. En ole mikään suuri suolan ystävä mutta nyt sitä on käytettävä ja onhan se niinkin että sen tuntee, kun suolaa ei käytä..

Välipalalla rahkaa ja mehukeittoa ja manteleita.

Päivä on menny ihan mukavasti, tottakai oon kelannu safkaa vähä enempi ku normaalisti koska pitää pysyy kärryillä kellosta ja syömisistä. Vähän Lounaan jälkeen tunsin vähän nälkää, samoin päivällisen jälkeen. Mutta nälän tunne onkin ihan ok.
Heti Syömisten jälkeen oon kyllä ollu ihan täynnä, että ruokamäärät on kyllä passelit.
Päivällisen ajoitin vavvan syönnin jälkeen, vähän jännäpissassa syötin häntä kun riisit hiljalleen keitty kattilassa. En ole mikään iloinen riisinkeittäjä ollu koskaan mutta hyvin meni tämäkin. Ens vkolla pitää taas miettiä ajotuksia enempi ku isommat lapset on kotona, että miten sitte. Toisaalta annokset on niin pieniä, että vois oikeesi tehä pakkaseen valmiiksi niitä. Helepottas.

Päivällisellä muutin(luvan kanssa) määriä ja sain kurkkuakin lautaselle.
Iltapalankin vedin just naamariin.

Päivä on ollut onnistunut kaikin puolin. Olen tyytyväinen itseeni, ruokaankin, treeniin ja kaikkeen.
Huomenna on edessä jalkapäivä. Kuolema kohtaa, sekä takareiteni että tuon polveni.

Tänään ei enää muuta asiaa taida olla.

Tällä ajatuksella.