Outo juttu sinällään, että nyt ois hyvä sauma mennä vaan nukkumaan, niin sitten alkaakin tuusata kaikkea, eikä painelekaan pehkuihin.
Treenit on sujuneet yllättäen ihan kivasti. Mies, joka meillä asuu, sanoi eilen, että "joo, ei noi käpälät ihan oo samanlaiset ku aiemmin mutta eiköhän se siitä."
Meinas alkaa ketuttaa ihan urakalla. :P
Käytiin eilen yhdessä salilla, kun mulla oli iltavuoro ja se meni aiemmin töihin, ehittiin siinä puolisen tuntia vierekkäin veivata ennen sen ekaa asiakasta.
Oon nyt treenannu sillä vetävät-työntävät jaolla, ja käyny sen kolme krt vkoon. Tuntuu, että alaosasto tarttis enemmän duunia, kun tuollei oo sitä etukyykkykonetta mikä Classicilla on, niin jää pakosta treeni vähän vaisuksi. Pitäs opetella kyykkää vappaalla, mutten osaa sitä. Tarttisin siihen kaverin, ja peilit. Kumpaakaan mulla ei oo easyllä mahista saada. Viime viikolla tosin kokeilin smithissä kyykkiä kun en oo aikoihin kyykkiny, ja tuolla se on AINA varattu. Siellä pitäs olla toinen smith.
ja se etukyykkykone.
Persaus maata viistäen menin, ja tuntu kyllä hyvältä. Siitä innostuneena aloin miettiä sitä kolmijakoiseen siirtymistä. sais jaloille oman päivän, kun nyt sitä tarttis. Pitää tehä ohjelma. Itte ittelle, vaikken tykkää siitä. Kun sillon valkkaa niin herkästi itelle kivoja juttuja, ja jättää ne askelkyylyt poissa. XD
Vähän kuvia tähän väliin…
Not bad.
sit kävin kattoo stand uppia ja meikkasin. Ja yritin kattoo jos mun selässä näkyis lihas.
Ei näkyny.
Suklaamustikat on pop, epäterveellisiä mutta NIIN HYVIEI!
Uudet freddyt piti kuvata ystävälle, siinä on kyllä semmonen housumalli josta tykkään. Nyt niitton kolmet, ja taidan kohta panna kiertoon kaikki muut mun housut. XD
töissä alko kamppis. Stiga-arvonta. olin innoissaan.
Sekin piti kuvata.
Treeni kulkee, syömäpuoli ei edelleekään. Välillä nousen murheen alhosta ja syön muutamia päiviä hyvin (tarpeeksi) ja sit se taas jää. Jotenkin se syöminen on semmosta pakkopullaa, oon semmonen napostelija.
Tänään ostin töissä salaatin, ja söin sitä vaikka kuinka kauan. En sitte vihtiny eikä huvittanu jatkaa sitä syöntiä, kun se kesti niin kauan. Nauroinkin työntekijälle että kestää niin kauan että ei niinku vaan vihti.
Miten salaatista sain nopeeta syötävää, jos ei siis oo blenderii tarjolla?
Mun pitäs pystyy käymään kaks kertaa viikossa ruokakaupassa.
Sillai yksin, rauhassa, tunti kerrallaan. Saisin kattoo tuoteselosteita ja funtsia. Koska ruokakaupassa käynti ei oo tylsää (jos on rahaa) , ainoastaan stressaavaa jos on kiire tai nälissää kiekuvat lapset mukana. Meijän aikatauluilla se ei vaan oo mahollista.
Ja koska en pääse kauppaan, ruokapuoli on retuperällä. Minun ja miehen, joka meillä asuu, siis. Lapsille kyllä järjestetään ties mitä dingeldangelia, ja sitte itte puputetaan leipää (suklaata) ja zero colaa (karkkia).
On se hankalaa toi syöminen, aina vaan yhtä hankalaa.
Joskus syön hyvinkin. Tai no, täysipainoisesti.
Salietiketti on asia, joka mua hämmästyttää.
Kun on tottunut treenaamaan Salilla, missä etiketti ja käytöstavat ovat päivänselviä, ei sitä aina tajuakaan, että ne eivät kaikille sitä ole.
Painot pyörii ties missä, väärissä riveissä, painot jätetään laitteisiin, käsipainot ovat sekaisin telineissä..
Puhumattakaan siitä penkeillä ISTUMISESTA! oon kummastellut notta mikä ihmisiä vaivaa.
Eräänä päivänä kolme penkkiä rivissä, kaikissa istui ihminen. Okei, jumppas ne välillä, mutta siinä ne istuivat ja pällistelivät. Kaiken huippu oli, kun eräskin hausikääntömies lopetti sarjan, laski painot, istui. Tuumin notta kohta se tekkee vielä sarjan, niin ei suinkaan. hän nousi ja lähti pois.
Siis anteeksi mitä?
Toki olisin voinut mennä siihen ja kysyä että voiko tehdä välissä. Mä en vaan kestä puhua treenin aikana kellekään. Se häiritsee mua tosi paljon.
Meinasin tokikin kysyä, että saanko ottaa niistä kuvan, kun ne niin nätisti istuvat siinä ku kanat orrella.
Töissä mä viihdyn. Tosi hyvin. Mulla on kolme keskenään tosi ereilaista työntekijää, mutta ne on kaikki just oikeita tyyppejä. Meillä on hyvä porukka ja henki, ja töihin on kiva mennä. Mulla on tosi kiva esimieskin. Kun täytyyhän esimiehelläkin olla esimies. :D Opin uusia juttuja ja voin käyttää hyödyksi mun liikunta-ammattilaisuuttanikin.
Mistä mieleeni juolahti, mun pt-ryhmäläiset valmistuu nyt joskus viikon päästä. Mua ei jännitä, kun mä tiijän että ne kaikki vettää kirjalliset kokkeet humps vaan läpi.
Ittiä harmittaa. Niistä tuli jotenkin niin tärkeä osa sitä elämän osa-aluettani. Jotenkin lapsellisesti tuntuu että en ees haluu opsikella loppuun, vaikkei se tietenkään ole oikea ajatus. Mutta tiijättekö te?
Mä luulen, että jos lapsi vaihtaa koulua, siitä tuntuu samalle. Että tää on tehtävä ja mä tykkään tehä tätä mut nää ihmiset on outoja ja mua ahistaa puhua taas ne samat asiat itestäni.
Mä odotin aina lähijaksoja. Välillä vitutti, välillä itketti. Niinku vaikka anatomia-lähijaksolla tuntu että ei saatana tästä voi tulla mitään. Mutta ne ihmiset siellä, voi että miten mä tykkäsin niistä lähijaksoista niiden kanssa.
Tuntuu kuin en meniskää samaan opinahjoonkaan enää, kun tiijän että ne ei siellä ole.
En tiedä ymmärrättekö tätä ollenkaan. En ollenkaan tiedä, mitä kolmesta viimeisestä jaksosta tulee. Nooh, tuleepahan opiskeltua kunnolla, kun ei pälpätä vierustoverin kanssa…
Lissee reenikuvia kun oon tämmönen selfiemaisteri.
Mitäs täsä muuta..
niijoo, mullon 2kk ollu nyt jatkot toisella puolen päätä, ja nyt sitte kävin uusimasa hiukset ja toiselle puolelle pantiin kans. Look näyttää tältä:
Keski-ikäistynyt minä.
Pitkä matka on tultu muutamassa vuodessa. viidessä, seitsemässä.
Tässä pari nopeesti löytynyttä otosta. minusta joskus muinoin.
näihin tunnelmiin.
Unimattiloisiin.
Ens kerralla taas vähän fiksumpia sanoja.
Mun mielestä sä näytät hyvälle edelleen, vaikka onkin ollut hieman paussia, kyllä ne lihakset taas poksahtelee esiin kuin mikropopparit :)
VastaaPoistaTuo painojen jättäminen ja istuminen on täällä reissussa vielä pahempaa kuin kotona, että luulen että ei ärsytä yhtään kun pääsen takaisin kotiin. Mitään painoja ei oteta pois ja eilenkin odotettiin et yks ukko saa hommansa olkapää laitteessa tehtyä, tuli ilmoittamaan että hän on valmis ja oli tietenkin jättänyt painonsa siihen...