ensitavoite

ensitavoite

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

"vaiks oot äiti"


Huomen ja pahoittelut, nyt näyttää tulevan näitä äiskät ja lapset-postauksia. On mulla reenijuttujaki. ehkä vähän. XD

Olen taas herännyt ennen kukonlaulua, koska mies joka meillä asuu, on taas alkanut kuorsaamaan. Edellisyön vietin sovinnolla sohvalla, nyt yritin epätoivoisesti viipyä sängyssä, huonoin tuloksin.
Esikoinen on ensimmäistä kertaa yökylässä kaverilla, ja muut nukkuvat. Ajattelin kokeilla muutaman rivin kirjoittamista.

Eilen ennen nukkumaanmenoa mietin yhtä juttua.

Ystäväni laittaa harvakseltaan kuvia Facebookiin. Silloin tällöin hän kuitenkin kuvia itsestään jakaa, ja syntyy kehujen tulva. No miksipä ei, onhan hän hyvännäköinen ilmestys. Se, mitä jäin pohtimaan, oli, että joka kerta kun hän jakaa kuviaan, ilmestyy jostain lause "oot kyllä hyvännäkönen vaikka oot kolmen lapsen äiti."

Niin? En ihan pääse tästä nyt jyvälle. Siis olisiko hän hyvännäköinen jos hänellä ei olisi lapsia? onko hän erityisen hyvännäköinen koska on äiti? En tajua. Tästä on papapettu ties missä, joka puolella, miten äidit ei ehdi liikkua tai jos ne liikkuu niin tulee lastensuojeluilmoituksia tai ne on muuten vaan itsekkäitä ja on ihan ok olla vähän lihava. Tai jotenkin näin mä sen ymmärrän.

Mun ystävä on aina ollut hoikka ja pitkä. Välillä ihan liian hoikka, laihakin. Hän on ehkä ensimmäistä kertaa elämässään terveen näköinen, tietää sen itsekin. Käy salilla ja tykkää siitä.
Mutta en mä ymmärrä, miten ne lapset siihen liittyy.

Tai no, tottakai ymmärrän. Lapset ovat jotenkin syy olla jonkun näköinen. Kun mä en ehi tai mä en jaksa tai ei mulla oo mahdollisuutta tms. Onhan näitä. Sitten joku kolmen lapsen äiti pudottaa raskauskilonsa ja näyttää hyvinvoivalta ja hyvältä kaiken kaikkiaan. Se rikkoo jotain kaavaa. Miksi, vieläkin? Mielestäni on ihan normaalia pitää itsestään huolta. Liikunta on monesti niin mielelle kuin kehollekin terapiaa. Vaikkei allekirjoittaneella heti raskauskilot ensimmäisellä viikolla lähteneetkään muutama vuosi sitten (noh, 1,6kk) niin kyllä se mulle oli silti tosi tärkeää sielullisesti.

Mua jotenkin rassaa tämä. Miksi se mun ystävä vaan ei voi olla hyvännäköinen? Miksi ihmiset ajattelee, että kolmen lapsen äiti, jonka mies käy päivätöissä, on tehnyt jotenkin erityisen ison työn? se on ihan samanlainen työ, vaikkei niitä lapsia olisikaan. No okei, ei tarttis aikatauluttaa ihan samoin, eikä tuntea ainaista syyllisyyttä siitä että tekee jotain omaa, itselleen. Mutta silti.
Työnä ne kilot ovat ihan yhtä kovan tekemisen takana kuin ilman lapsiakin. Hikoilua se vaatii joka tapauksessa. Rasva painaa saman verran, oli raskauskilo tai elintasokilo.
se on se sama n.7000kcal mitä pitää kuluttaa, oli se kilo tullut mistä hyvänsä.

Oonko vähän ärsyttävä? Ehkä.
Tottakai se on omanlaisensa show pudottaa raskauskiloja, varsinkin jos on yh tai puoliso tekee reissuhommaa eikä oo tukiverkkoa. Eiku aijjoo, määhän pudotin ite raskauskilot siten.

Että ihan on mahdollista. Kenenkään ei oo pakko, mutta ei ne lapset siinä mikään syy ole, kumpaankaan.

Mietin, mihin kotiäidin tunnit kuluvat. Oon ollu kotiäiti yhteensä monta vuotta näiden 10 vuoden aikana, kun olen ollut äiti. Aikaa kuluu samoihin askareisiin kuin lapsettomallakin. Kaikilla tulee pyykkiä, kaikkien koteja pitää siivota. kaikki käy kaupassa, kaikki tekee ruokaa. No ei tee, mutta oman ranneliikkeensä se mikron vivunkin kääntäminen vaatii.

Olen itse ollut äiti ehkä niin pitkään, etten aina hoksaa, kuinka paljon on 24h vuorokaudessa. Saman verran tunteja on kaikilla. Ehkä sitä oppii sitten priorisoimaan.

Jos äiti herää lapsen kanssa aamulla. Perus aamutoimet, pukemiset ja syömiset. Sitte ehkä pannaan pyykkikone pyörimään, katsotaan lapsen kanssa kirjaa tms riippuen lapsen iästä. Sitte käydään ulkona. puistossa, hiekkalaatikolla, kaupassa, vaunuilemassa. Lapsi ehkä nukkuu. Lounasta, leikkiä, tuusaamista, sitä iän ikuista siivoamista. Ollaan hetkessä. Nukutaan ehkä toiset päikkärit, syödään välipalaa, isäkin saapuu kohta töistä. Päivällistä.
Jotenkin näin.

Silloin, kun mä tulin äidiksi ekaa kertaa, ei älyluureja ollut. Siis sellsia minkä kanssa istuttiin feisbuukkaamassa, kyllä sitä tönötettiin koneella. Ja ihan oikeesti, kyllä kotiäidillä on aikaa istua koneella tsättäämässä vauvaforumeilla, facessa, sillon oli vielä icq ja mesekin käytössä. On sitä aikaa jutella ja juoda kahvia.

Siinä ei ole mitään pahaa, kotiäiti saattaa olla tosi yksin välillä.
Mutta kyllä sitä aikaa on.
Ehkä se ongelma tuleekin siitä. Kun sitä aikaa on niin hirveesti. Jokaisesta pölypallosta, pyykkikasasta ja leivänmurusta tulee iso juttu. Projekti. Juuri koskaan ei ole hiljaista, koska lapsista tulee ääntä. Tuntuu että kokoajan on jotakin meneillään.

Ja haluan nyt painottaa tässä että olen itse viettänyt vuosia kotiäidin työssä, tiedän ettei se ole mitään HELPPOA. Kasvatustyö on todella tärkeää ja kannatan kotihoitoa pienille lapsille. Kannatan myös sitä, että ne kotiäidit tekisivät jotakin omaakin välillä. Jos ei niiden miehet sitä tajua, niin se on niiden miesten ongelma. On kuulkaa ihan tervettä, varmaan siellä makkarissakin, jos rouva saa välillä olla muutakin kuin pukluntuoksuinen äiti.

En tiedä, tuleeko ihmisillä käytettyä kotikuntoiluvälineitä. Mulla oli semmonen pieni stepperi, ja sillä veivasin hikipäässä kun esikoinen nukkui. Mulla oli jotkut käsipainotkin, muistan kuinka musiikkiteeveessä lauloi paramore ja minä haamunyrkkeilin niillä painoilla stepperin päällä.
En tiedä, vaikuttiko se mihinkään mutta ainakin mulla oli fiilis että tein jotain.

Painotan myös, ettei kaikkien tarvitse olla hoikkia siksi, että näyttäisi hyvältä. Myös isompikokoinen nainen on tosi kaunis. Kuitenkin, nyt puhun siitä, miten ÄITI NÄYTTÄÄ HYVÄLTÄ.
Harvoin törmään siihen, että joku nainen näyttää niin hyvältä. Siis oikeesti, jos ei oo lapsia, niin näyttää hyvältä, mutta ei sitä painoteta että NÄYTÄTPÄ HYVÄLTÄ EI ÄITI-IHMISEKSI.

Itse kävin salilla kun silloinen puolisoni pääsi töistä. Tai sitten heräsin aamulla ja kävin ennenkuin hän lähti töihin. Näin toimii eräs toinen ystäväni tällä hetkellä. Hän vintaa fillarilla salille viiden aikaan aamulla. Ennenkuin mies lähtee töihin.

Ennemmin mä huomaan, että ajankäytöllisi ongelmia syntyy nyt, kun me ollaan molemmat miehen kanssa töissä. Itse teen pääsääntöisesti päivävuoroa. Puolisoni iltaa. On toki mahdollista herätä nytkin aamulla salille. NO EN HERÄÄ. Se on valinta, turha jurnuttaa.
Voisin lähteä myös illalla kahdeksalta kun mies tulee töistä. EN MUUTEN LÄHE. Sekin on valinta. Joskus tietysti lähden. Mutta se on mulle jotenkin liian myöhään. Veivaan ylikierroksilla pari tuntia iltatreenin jälkeen, plus mulle on tärkeää myös tavata mun miestä. Hereillä.
Se on valinta, ei pakko.

Käyn iltavuoropäivinä aamupvällä, viikonloppuisin ja vapaapäivisin ennenkuin mies lähtee töihin.
Välillä mulla ei oo iltavuoroja, koska meidän on helpompi perheenä olla niin, että ei olla molemmat yöhön töissä.
Jos olisin lapseton, olisin vallan iltavuorossa koska se sopisi mun aikatauluihin.

Enkä näytä mielestäni erityisen hyvältäkään.

Jos mulla ei olisi lapsia, mun jääkaappi ja ruokailu olis ihan muunlaista, panostaisin sihen eri lailla. Mutta nyt mennään näillä, koska lastenkin on ihan hyvä saada välillä makaronilaatikkoa eikä kanaa. Koska se oli jo aika ajoin silloin työlästä, kun olin ruokavaliolla ja kotiäitinä. Mutta tein sen kaks eri ruokaa kerrallaan silloinkin.
Nyt en jaksa. Tai ehkä jaksankin, jos vaan päätän niin. EN ole kokenut sitä niin tärkeäksi että viittisin nyt.

(Nyt muuten heräs tää koko meidän jengi ja tuntuu ettei tästä tuu enää mitään..)

Se mitä yritän sanoa, on ehkä että kaikilla on sama tuntimäärä vuorokaudessa, ja kaikki voivat käyttää sen miten haluavat. Mä voin puhua myös kotiäidin suulla, koska olen ollut sellainen.

En vähättele kenenkään saavutuksia, mutta ihmiset vois ehkä miettiä, miksi ne sanoo mitä sanoo. Mua jotenkin rassaa se "äiti on hyvännäkönen äiti käy salilla äiti tekee sitä ja tätä"-tyyli.

Nyt tähän loppuun, mulla on ollu treffit salilla. Oon vallan nähny mun miestäkin päivänvalossa. Tästä kuuluu kiitos anopilleni ja apelleni, jotka ovat tunnin matkan päästä tulleet pari krt tällä viikolla hoitamaan meidän lapsia iltavuoroissani, niin ollaan ehitty samaan aikaan salille.


Oon mä käyny salilla tietty muutenkin.
Treeni kulkee ihan kivasti, vaikka mulla onkin tosi epäselvä treenijaksotus. :D

Mun yks ihana työntekijä suositteli kokeilemaan semmosen reseptivihkosen ohjeita. Tehtiin molemmat samaa ruokaa, ja seuraavan kerran kun tavattiin, yhdestä suusta kehuttiin kuinka hyvää oli!
vaihdoin soijasuikaleet kidneypapuihin mutta ai jumalanpyssyt miten oli tiedättekö IHANAAAAAA!!!!
Suosittelen.


Kävin myös viime viikolla Helsingissä työmatkalla.

Eilen illalla mietin, että mä tykkään itsestäni. Eikse oo ihan hyvä juttu? Siitäkin huolimatta, että törmään ilkeisiin ihmisiin, joilla on jotain nokankoputtamista mun jutuista. En käsitä, miksi ihmiset käy lukemassa tätä, jos olen heidän mielestän pölijä? eikö sen aikansa vois käyttää niinku OIKEISIIN asioihin ja lopettaa toisten pilkkaamisen?

Kävin myös viikko sitten anoppilassa syömässä. :D :D

Vielä muutama otos elämästä tähän loppuun ennenkuin on pakko lopettaa ja aloittaa tämän oikean elämäni eläminen ja viikon ainoan vapaapäivän vietto!


tänään edessä viikon neljäs treeni, hyvä fiilis, aurinko paistaa ja eilen tuli viis vuotta kimpassa miehen, joka meillä asuu, kanssa.

Oli ystävänpäivä. Muistin ystäviä, ja mikä ihaninta, hekin muistivat minua.

Life is Good.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!