ensitavoite

ensitavoite

torstai 28. elokuuta 2014

Hävettävän harvoin, mutta tässäpä tätä

MOI!

Tässä se taas nähdään, jotenkin tää ei nyt suju?

En tajua, koska ennen mä rustasin illat pitkät. Tai no, samat selitykset tulee kuin viimeksikin, oon pyrkiny siihen että koneet on illat kiinni.
Toimii edelleen. Suosittelen.

Nytkin oon jo monta päivää haaveillu että avaan koneen ja rustaan. Jotenkin vaan, kun sen jättää, niin alottaminen on aina vaikeempaa, mutta niinhän se on kaiken kanssa. Jos pitää vaikka reenitaukoo, niin salille palaaminen on aina vähän nihkeempää. Kyllä se siitä sitten taas, ja uskoisin että omakin tahti kiihtyy, mikäli ette ihan kaikki oo jo kadonneet kun meikäläinen täällä vaan hilluu? :D


Treeni sujuu, opiskelukin sujuu ja ohjaaminenkin sujuu. Syömisen kanssa mä oon yrittny nyt petraa ihan tosissani, ja oonhan mä nyt saanukin enemmän murua rinnan alle. Mutta kyllä se totta on, että siihen pitää keskittyä enemän. Siis oikeesti ihan MIETTIÄ.
Siitä ruokavaliot on helppoja. Ei tartte miettiä tasan mitään.

Mä oon ollu itseeni ulkoisesti tyytyväinen jo pitkään. Tai siis tiedostanut epäkohdat, mutta ollut kokonaisuuteen suhteellisen tyytyväinen, ja päättänyt että tartun vatsan löysään ja lantion ylimääräiseen ja olkapäiden kasvattamiseen sitten, kun munsta tuntuu siltä.

Nyt tuntuu että olisi aika tarttua näihin epäkohtiin. Hauskaa sinällään että mulla alkaa opiskeluissa hiukan haasteellisemmat ajat, niin mä päätän laittaa safkat syyniin? :D Ehkä mä tarvin itsekin jonkin näistä kuuluisista "elämäntaparemonteista" jotka myyvät syksyisin kuin häkä.

No oikeasti mua kiinnostaa saada ylimääräinen roikkumasta yli housunkauluksen ja saada enemmän lihasta, sporttisempi look. Lihaksikkaampi. Jotain.
Just tän takia mä en ole nyt kuukausiin stressannut. Oon tienny että ehkä se tulee sieltä, kun mä elän mun elämääni, se, että mitä mä haluan tehdä tälle mun treenille ja mihin suuntaan sitä viedä. Nyt se alkaa pikkuhiljaa selkiytyä, ehkä siksikin että sain puhuttua miehen, joka meillä asuu, kanssa tästä hommasta. Siis siitä, että munsta ois kiva pystyä panostamaan enemmänkin tähän treeni-ruoka- kuviooni, ja se vaikutti olevan hänelle ihan ok.

Niin, siis hänelle on aina ollu iha ok että treenaan ja syön enkä ole nälissää jossain kellarikomerossa mutta onhan se ruuan mahdollinen punnitseminen ja mittailu ja muut kurinalaisuudet aina vähän semmosta.

Treeniin, sillon kun siitä tehdään tavoitteellista, on aina tosi kokonaisvaltaista ja se pitää priorisoida aika ylös. Unen määrä, ravinto ja treeni.

Mulla ei ole tarkoitus siis olla "tavoitteellinen" siinä mielessä kuin se kai nykyään ymmärretään. Eli ei, minua ei tulla parinkaan vuoden kuluttua näkemään lavoilla. :D :D Mistä muuten juteltiin eilen, ensin naurettiin että oon kohta niin vanha että kisailisin masterseissa. Nooh, sitten se hymy hyyty kun alettiin pohtimaan että niin, NE on treenanneet kakskytä vuotta ja se näkyy. :D Että joo ei, siihen porukkaan mua ei sais. Hoho, nyt jo naurattaa kun pohdin, miltä näyttäsin siellä elämäntapareenaajien keskellä. :D :D

Kaikki sujuu. Siis treenissä painot nousee vaikkei peilissä näy mitään muutosta tapahtuneen kuukausiin. Ravinnon merkitys, niinhän se on. Elä niinkuin opetat.. No aivan.
Opiskelen iltaisin, seuraava lähijakso on viikon päästä taas.

Meillä on kyllä kiva opiskeluporukka, siitä oon tosi tyytyväinen. Kaikki on tosi erilaisia. On aina tosi kiva mennä lähijaksolle, vaikka siellä saatankin olla ekat pari tuntia ihan öönä. :D

Tähän väliin pannaan parit kuvat.


Treenistä viime viikolta.

Tää vetävät-työntävät- jako on kyllä kiva. Toki jalat on aika kovilla, mutta ei ne vielä oo muutaku polvet välillä ilmotellu itestään.
Nyt tosiaan haluaisin lisää tuonne lihaspuolelle, kasvamatta kuitenkin vaakalukemallisesti hirveästi. Siksi mä yritän siis nyt syödä ensin enemmän hetken aikaa että voi sitte taas palata hiukan kireempään valioon.
Pumpista ei oo tietookaan, missään lihaksessa, ja tuntuu että junnaan paikallaan. se on ollut ihan ok, eikä haitannu yhtään hetki sitten. Ehkä mullekin siis oikeasti tuli tää syksyn alku tarpeeseen, kaikilla muillakin alkaa joku, koulut, uudet työt, vanhatkin työt kesälomien jälkeen etc. Mulla alkaa syöminen. :D

Kokannut olen, vaikka ja mitä!


Sitten, meiltä yks aamu. <3
Tässä tyypillistä meillä tapahtuvaa hulinaa aamulla. Ei hulinaa. Hiljaista syömistä. :D


Lisää testiruokia:
ei ihan hirveetä suosiota saanut lapsilta tämä, Mutta alas meni.
Oon nyt yrittäny suosia uunia ruuan valmistuksessa että ei tarttis tossa pannulla nii hirviäsi kokoajan rätisyttää. Toki lihoja pittää esilämpätä tossa mutta joka tapauksessa. Oon netissä tutkinu että tuota kesäkurpitsaa voi laittaa kaikkeen. Itse lähinnä raastan sitä, syön paloina lautasen reunalla joko kylmänä tai uunista. Nyt mä luin et siitä vois thä keittoakin. Testaan heti kun joudan. Zuccini on mun lempparikasviksia, mutta muu perhe ei juuri siitä välitä, pitää ujutella sitä aina salavihkaa kaikkeen. :D

Lapset, isot ja sit se 1 vuotias.


Meillä on vauva oli just ennen vauva-taapero- vaihetta kuumeessa. Esikkoni on ollut myös yksvee synttäreiden alla kovassa kuumeessa. Vauva valvoi yöt ja päivät, meki sitte valvottii yöt ja päivät. Lopulta oltii nii väsyjä, ettei oikeen osattukaan nukkua. Lauantaiaamuna meijän taapero sitten heräs terveenä kuin pukki, vaikka edellisyönä vielä oltiin valvottu ja käyty suihkussa.
Oli ollu tarkotus soittaa että juhlat peruttu, mutta sitte meille tulikin kiire leipoa, ja kaikki leipomukset menikin sitte käsille. Se ei kyllä haitannut, koska pääasia oli, että meille rakkaan ihmiset oli täällä.
Mut, leivottiin..

Nii.. mitäs muuta.. Minä olin juhlissa, me saatiin lahjoja eikun siis VAUVATAAPERO sai lahjoja ja ja ja kesän kaasoiluista kans kuveja ja mulla oli kauluspaita ja ja ja..


Joo, tosta mä en tainnu sanoa miehelle, joka meillä asuu. Kehuin vaan sitä että oli etureisikoneeseen enarit tullu, mutta olihan mulla siis tasasoudussakin yli 60kg yks päivä. hehe, en muistanu koko asiaa. Vissiin olis hyvä alkaa kirjaamaan taas. No, en jaksa kuitenkaan. XD

Paita on uusvanha ystävältä. Selässä lukee Nike. Se on vähä liian pinkee mulle mutta kiva se on silti. :D

Siellon rakkoa kädessä, uusvanhaa kirppislöytöä bian pöksyt 20e spk, ystävien häistä kuvaa meistä, opiskelujuttuja.. Perushommaa.


Eilen aamulla taapero heräs iiihan sika aikaisin, me lähdettiin sitte hakkee aamupalaa ja isoja kahveja vähän kauempaa kotoa. XD
Sen jälkee mentii vauva-tapero- treffeille viihdyttämään ystävää ettei sen tarvinnu imuroia. :D


Mies, joka meillä asuu, on vaihtanu työpaikkaa. Siitä lisää myöhemmin, koska aihe "millaista on olla persona trainerin vaimo kun itsekin teet samaa työtä"- on kuitenkin kuumaakin kuumempi(noei) ja haluan puhua siitä. Sitte taas kun mulla on aikaa muutenkin kuin vaan aamukahvin ohessa hartiat jumissa ladata teille parin vkon kuvat kun en saa kirjoiteltua. PHUUH!
No, mutta, josko tätä syksyn päälle innostuisi, ja sais kerrottua vähän enemmän treeneistä ja kaikesta.

Loppuun pari otosta.



….

NO EN OO RASKAANA!! :D luulitte kuitenkin. :D

Mun vatsa turvoksissa tän näkönen. Illalla. Ei kivaa.


Nyt mä syön ja lähen sitte salille.

6 kommenttia:

  1. Näytät niin hyvältä. Saat olla ylpee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos eve. <3 ei sitä aina ees tajua mikä matka vuodessa on tehty.

      Poista
  2. Saan sun blogista niin paljon motivaatiota, ettet uskokaan! Oot mahtava. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Elina! <3 kiitos! Ihana kuulla että näillä mun pälpätyksillä on suhun tollanen vaikutus. <3

      Poista
  3. Kääk, älä unohda kirjoittamista kokonaan! 

    Ja vau mikä haba ja upealta näytät juhlatamineissaKIN! 

    Voi kun itsekin saisi päättäväisyyttä tuohon keskivartalotyöskentelyyn. Ruokavaliohan se näyttelee pääosaa, mutta herkkuperso mikä herkkuperso, siis minä :-D

    Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Maarit! ehämmää kokonaan, mitä siitä tulis jos mää lopettasin? en mä ennää varmaa ees ossaa lopettaa, mutta harvemmin on nyt tullu kyllä rustailtua. Nytki mulla oottaa munat kattilassa. ( :D ) ruokaa ruokaa. aina jotain. XD ja kyllä minäki niin supersokerin perso oon ettei tosikaan. Mut sitte aina ku päättää että nyt ei, ni se onkin yllättävän heleppua. :D

      Poista

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!