Paras jalkatreeni aikoihin! kannattaa sairastaa välillä.

Ooh mikä jalkapäivä eilen!
Melkein kuolin mutten kuitenkaan. Vähän menin jännäpissa housuissa kuten eilen juttelinkin, kun oli siitä viime kerrasta aikaa että miten mahtaa onnistua sairastelujen jälkeen, mutta voi jumatsukkaettä KULKI! Aloittelin varovasti askelkyykyllä kävellen, ja kävi sitten niin, että sain lisättyä painoja! olen siis hinkutellut askelkyykkyjä jo kuukausitolkulla (hackin jälkeen tehtävä liike) mutkatangolla ja 2,5 kilosilla kiekoilla päissä. Eli mitä se mutka painaa yleensä? jonku 8-10kg kun tässä äkkiseltään googlettelin. ja siihen viis kilua päälle.
Nyt sitte varovasi lisäilin, seuraavaan sarjaan panin 5 kiloa per puoli ja viimeiseen sain päihin sitten jo 6,25 kiloa eli tanko plus 12,5 kiloa. Oikeesti, pienistä puhutaan mutta nostona toi on aikamoinen prosenttimäärä! huhhei! hieno juttu, sairastelu kannattaa! Teen siis askelkyykyn kävellen aina kymmenen askelta per jalka ja vaihdan sitte jalan.
En siis vuorotellen.
Smith meniki sitte jo vähän niin ja näin, jalat oli vissii vähä hetulana siinä niin kapee kantapäät yhessä-kyykky meni vähän himmaillen, samoin peruskyykky.Sitte menin reidenojennusmasiinaan tekemään loppukuolemat etureiskoille, loppuun kunnon pudotussarjat.
Mutta siis se tärkein, eli SJMV. <3 mulla oli remmit. Ja se tarkoitti sitä, että sain painoja lisättyä ja sain just oikeeseen paikkaan tuntuman (kuoleman) kun käsien voimalla ei ollu mitään tekemistä asian kanssa. Tanko ja kahdessa vikassa sarjassa oli painoa 35 kiloa. eihän se nyt hääppöseltä kuullosta mutta oli kyllä selkeästi mulle taas nostoa, kun remmit jeesas niin paljon. Ja nyt oo kuulkaa kipeenä! Loppuun vielä pienillä painoilla pitkää sarjaa reidenkoukistusta laitteessa ja prässi loppuun. Prässin tein ihan vaan kelkka plus 30kg kun olivat jo aika muussina kintut. Se oli semmonen loppupolte kylä että oksat poissa!
Portaiden kävely pukkarista pois pääsemiseksi tuntu aika uskomattoman kamalalta..

Mutta selvisin, vaikka olo olikin aika

Joo. Tämän jälkeen lähdin kauppaan ja meinasin kuolla siihenkin. Heiluin kuin rangaton käärme vedettävän korii ympärillä ja kiroilin mielessäni että voisi meidänkin perheessä joku muukin joskus käydä hakemassa kunnolla ruokaa kaupasta prkl.
:D
Eikaissiinä, päivän askareet oli vaan tehtävä, kun lapsia on kolme, ja Kun mies, joka meillä asuu, vilahti puoli yhden aikaan työmaansa suuntaan, oltiin tässä kämpässä ku pyörremyrskyt kun tein ruokaa, kolasin märkää roskaa pihalla, imuroin ja luutusin, pyykkäsin, taittelin vaippoja (meillä käytetään jo kolmatta kertaa kestoja) , ruokin taas lapsia ja vaihtelin vaippoja ja vaatteita, lähetin esikon sählyyn, sitte taas iltapuuroja, lapsia suihkuun, iltahommat.. Uskokaa huviksenne, ettei äitiysloma ole sanansa mukaan ollenkaan LOMAA mutta kun mies, joka meillä asuu, tulee illalla töistä, on kämppä taas kun kaaos ja minä aivan helvetin väsynyt. Yritä siinä sitten vakuutella että on tässä koko päivä menty…
Lumi, eli vesimömmö, jota kolasin, näytti pihallamme tältä:

eikös olekin vallan kutsuvan näköinen piha? no EI OLE ja sekös tässä ketuttaa.

Jalkani ovat muussia. Ajattelin tänään käydä olka-ojentaja-päivän veivaamassa, mutta saattaa olla etten mene. Tai sitten menen illalla kun mies, joka meillä asuu, pääsee jo seiskalta. Tänään nimittäin pitäis lähtä vaihtaa sitä mannisen puddea sinne hajottamotielle. Ja kun mielelläni teen välillä asioita YKSIN, niin pitää vähän valita että mitä tekee ja missä järjestyksessä ja kenen kanssa. Mulla kun on tosiaan päivällä noin kaksi tuntia aikaa, taidan käyttää sen vierailuun Mannisella ja siirtää salit iltaan tai huomiseen. Tai sitten en, katsotaan mikä fiilis kun mies, joka meillä asuu, tulee palaverista käymään kotona.
Meillä on muuten tänään nelivuotispäivä.
Tilasin kukkia. Kahdet kukat, koska on vuosipäivä ja ystävänpäivä.
On muuten mahtavaa, että seki vaa munsta paranee vanhetessaan. Ei tartte vaihella sitte.