ensitavoite

ensitavoite

torstai 17. heinäkuuta 2014

nyt ei irtoo ees otsikkoa

Hejsan!

Eilen oli jalkareeni, hiki tuli!
Jalkapäivä, sisälsi tällä kertaa etukyykkyä usiamman sarjan, sjmv:n pitkästä aikaa sataan vuoteen, bulgarialaista kyykkyä smithissä, etureidet "uudella" davidin laitteella ja takareiskat maaten. Antti Jurvansuu, takavuosien ja ei niin takavuosien supermiäs seisoi mun takana siinä reiskoja tehdessäni ja toivoin vain ettei ala kaasupäästöt yhtäkkiä yllättäin siinä ähistessä.
Olis saattanu hävettää.

Meillä on ne Davidin kamppeet tullu kellariin, etu- ja takareiskakoneet, sekä reiden loitonnus ja -lähennys. Hehe, reidenloitonnuksiakin kokeilin kun en oo kyseistä masiinaa käyttänyt ehkä tosi pitkään aikaan.


Tänään olen ollut niin kipee eilisestä treenistä, tuskin siitä reisiloitonnuskoneesta kuitenkaan, että päätin jättää tänään treenin välistä. Takaolkapäät(!!) kipeet, ilmeisesti sjmv:stä, selkä, sekä ylä että ala, takareidet.. kauheen kiva. Etureidet ei edelleenkään kipeydy. Pitää varmaan panostaa pimputteluissa negatiiviseen eli eksentriseen vaiheeseen enempi.
Me käytiin tänään sitten mun entisen työkaverin (siis entisen ja entisen, oltiin vuonna 2010 samassa työpaikassa alkuvuodesta..) uudella hevostallilla Kiimingissä (tästä tulossa parempaa postausta myöhemmin), tarkoituksena vaan saada tyty hevosten luo, kun olen jo kohta 2 vuotta sitä luvannu. No, kaverini sitten sano että mennään hevosen selkään mars mars, ja samaan syssyyn, kun tytär oli hevostellu, painelin minä pollen selkään, ja vielä mieskin, joka meillä asuu.
Mulla on hevostausta, oon pikkulikkana ratsastanu paljonkin, ja olin iiiihan heppahullu. Vieläkin muistan kuinka loukkaantunut olin, kun pyysin hevosta enkä saanut. XD Mun heppahullu ystävä tilas Villivarsaa, minä hevoshullua. Tilattiin hevosenhoitotarvikkeita ja punainen riimu. Ei ollu ketään hevosta jolle ne olis vieny ku ei meillä kummallakaan hoitoheppaa ollu, mutta oli satulasaippuaa, kaviokoukku, riimu, suka ja harja. :D
Satulasaippuaa, mitä hittoa?! ja sitte jäätii kiinni kun ne tuli, koska nehän piti maksaa eikä meillä mitään rahaa pöljillä ollu. XD
Hehe, kaikkea sitä muistaakin.
Mun lempihevonen oli Dite, tallilla oli myös laiska musta poni nimeltään Leo. Talli oli Raisiossa, Alvan talli, se heppahullu ystäväni kävi Naantalissa Caballos tallilla.
Mua pelotti aina putsata kavioita. Pelkäsin sitä, että hevonen potkaisee. Enkä tullutkaan siinä kauhean hyväksi. :D


Oli ihana kiivetä selkään, vaikka tuntui etten uskalla. Olihan se semmosta jolkottelua, niin hidasta ettei tosikaan, mutta tuntui silti niin mielettömän hyvältä, etten tajua, miksi en ole tämän noin kymmenen vuoden aikana, kun olen asiaa päässäni pyöritellyt että pitäs, vaan lähtenyt tallille?!
Tytär odottaa malttamattomana lauantaita, jolloin hänellä on ensimmäinen "oikea" tunti. "ostitko sinä minulle sen harrastukseksi?!" hän kyselee.
Minäkin jo mietin, koska olisi mahdollista lähteä tallille ratsastamaan. :D On vaan noi aikatauluongelmat, kun illathan ne ovat, kun tunteja on, ja enhän minä sillon pääse. No, josko joskus. :) Olisi tosi kiva herättää vanha rakkaus henkiin uudelleen.
Mieskin oli toss into pinkiänä, ei oo koskaan ollu hevosen selässä. Tykkäs.
Uudestaan siis pian pian!


Jos välillä muita asioita.
Oon käyny parturissa, meillon esikon kans melkee samanlaiset hiukset!
hehe, hoksin sen vasta, kun tukat oli leikattu.


Hmm.. tässä nyt arvon että jaksanko alkaa enää yhdentoista aikaan illalla kirjoittamaan oikeasti, mulla kun on ollut tässä jo pari aihetta joista haluaisin kirjoittaa.


TÄSSÄ nyt kuitenkin on on bloggaus(?) joltain elinatervopistecomilta. Oon ehkä dorks ja juntti mutta mulla ei oo mitään hajua, kuka hän on.
Törmäsin tähän facebookissa.
Monen ystävän ja facekaverin seinällä.
Oon nyt oikeesti pohtinut tätä aihetta jo vaikka kuinka paljon. Toisaalta tätä tän tyyppistä tulee mietittyä muutenkin, ja oon siis nähnyt tämän postauksen monissa yhteyksissä ja kun erilaiset ihmiset puhuvat tästä, syntyy myös erilaisia keskusteluja aiheesta.
Eräskin oli tosi aamen tämän kanssa, ja mua jäi sitte taas ärsyttämään SE. Että miten niin word for that?! Mä en tiedä, minkä tyyppisten ihmisten kanssa te liikutte, mutta jos teidän ystävät alkaa suut vaahdossa heti tavatessa puhua läskistä, ihrasta, laihduttamisesta, vaa'asta, parsasta tai vittu säikeistä perseessä (mikä muuten ON tosi vaikea saavuttaa) niin vaihtakaa hyvät ihmiset seuraa?!
Mä en käsitä, miksi ihmiset määrittelis toisiaan, tai siis varmasti määritteleekin osa, mutta noin niinku otannallisesti suurin osa varmaan ei arvostele ja määrittele toisia niiden painon suhteen?
Mä tiedän olevani tosi painovammainen silloin, kun siihen on syytä. Laihdutan, jonka jälkeen voin sekä fyysisesti että henkisesti paremmin.
Eli, kun mulla on ylipainoa, mä tasan tarkkaan ahdistun siitä ja laihdutan sen pois. Joo, tottakai se on ulkonäkökysymys, mutta niin on se kaunis paitakin, jonka SINÄ valkkasit tänään päällesi, sen, joka sopii niiden housujen kanssa, jotka molemmat korostavat hyviä puolia vartalossasi. Miksi SE on vähemmän typerää ulkonäkökeskeistä paskaa kuin se, että joku haluaa muotoa perseeseen?
Okei, tämä yllä oleva ei lukenut tuolla blogissa, mutta oli otanta eräästä toisesta tekstin alla käydystä keskustelusta.
Siinä pohdittiin, miten joku jaksaa liikkua pelkän ulkonäön takia.
Niin no, mäen kyllä tiedä, miksi kukaan jaksaisi vuodesta toiseen käydä vaikka salilla vaan siksi, että sais lihaserottuvuutta. siis että jos siinä ei ole mitään muuta pointtia, se saliharrastus jää kyllä nopeasti pois. Samoin, jos joku juoksee vaan siks et se on trendikästä, ei sekään juoksuharrastus kauas kanna.
Eikä voimanosto, eikä painonnosto, ei telinevoimistelu, seinäkiipeily, neulominen, virkkaaminen, venäjän kielen opinnot, ei MIKÄÄN harrastus, mitä ei tee täydestä sydämestään, jatku iäisyyttä.
Mua jotenkin vituttaa se, että salireeniä ajatellaan VIELÄKIN ulkonäkökeskeisesti, vaikka salireeniä harrastaa vaikka kuka. jos fitness-ajatuskupla on ongelma, voi miettiä, kuinka monelle se OIKEASTI on ongelma. Siis ehkä jollekin viidelle prosentille koko saliharrastajista fitness-tavoitteet ovat ongelma. Ei, mulla ei ole faktaa tästä, mutta mulla on kyllä silmät päässä, ja nään minkä laista porukkaa saleilla käy.


IHAN TAVALLISIA. Mä en itse henk koht ole puhunut kenenkään kanssa, jolle olis tullu hirveet fitnesspyllypaineet. Enkä ole pt-ystäviltäni tai puolisoltanikaan kuullut, en yhden yhtä valitusta. Siis paineita tulee kisaajille, luonnollisesti. Mutta tavallisten ihmisten keskuudessa en ole kuullut että ottasivat ressiä siitä, etteivät näytä siltä, kuin olisivat menossa kisalavoille.


Mun mielestä on myös hyvä, että on tavoitteita joita kohti kurkottaa. Juoksija haluaa juosta x-matkan x-aikaan ehkä, crossfittaaja haluaa oppia tekee bar muscle upin.
Mies, joka meillä asuu, on menossa leuanvedon sm-kisoihin, kun se hoksi saavansa osallistua johonki seniorisarjaan. Sillon tavoitteita, mutta ei se kyllä vertaa ittiää vaikka Konsta Koivurantaan, joka sille ohjelmia aiheen tiimoilta on tehnyt. Ei se täällä päivät pitkät mieti että yhyy, konsta saa yli kolkytä leukaa, mää en yhyy.
Eikä tavoitteet oo ihan ok, ja tottakai sitä saattaa miettiä että olispa siistiä päästä ton tai ton saavutuksiin, mutta ei se tarkoita että se olisi ahdistavaa ja pahasta.


Mitä ihmettä tää downshiftaaminen on nykyään, siis ettei sais enää reenatakaa hampaat irvessä ja tavoitella vaikka niitä säikeitä perseessä, jos siltä tuntuu?!
Ei, kolmen pinnan rasvapinnat ei oo normaalia. Ei ne fitnessmuijatkaan oo niissä kehonkoostumuksissa ympäri vuoden, ja lajin parissa olevat tai siitä mitään tietävät tietävät sen myös. Olen itsekin nänhyt fitness-mallin tekstin, jossa hän sanoo että vittu camoon, valot, dieetit, varjot, maskit.. kaikki vaikuttaa, että hän itekin monesti yllättyy kuvia nähdessään että vau, munsta sai tommosen otoksen.
On surullista, että nuoret naiset sairastuvat ortorexiaan, anorexiaan, bulimiaan ja ties mihin kokiessaan ulkonäköpaineita.

Kun mä olin nuori, ihannoitiin laihalaihoja. ja me leveälantioiset tytöt oltiin kuulkaa aika kusessa sen homman suhteen.

Nooh, ei siitä syntyny näin hirveetä haloota ku nykypäivänä. Että oli joku nuoria vahingoittava kauneusihanne.
Mä en myöskään törmää siihen, että fitnessmuija olis joku yleinen kauneusihanne. Somessa pääsee todistamaan ihmisten törkynaamaisuutta ja näkemään miten "näytät ihan mieheltä!" ja "vittu yök en koskis!" kommentit lentelevät suht nopeasti, jos naisella näkyy inanenkin lihasta jossain.
Mistä päästään taas kerran aiheeseen, miksi treenaava ihminen (nainen) on vapaata riistaa? miksi salitreeniä on oikeus ja velvollisuuskin haukkua paskaksi harrastukseksi? mitä jos minä alkasin vaahdota että vittu juoksemien on idioootti laji idiooteille? että kuka saatanan heikkopuntti niinku JUOKSEE saatana. Ympyrää mennään ja köpötellään ja sitte ollaan niin sporttisia muka.
Niin. eikö oo aika pölijää tuommonen? Miksi ylipäänsä törmään nykyään näiden kahden lajin vastakkainasetteluun? miksimiksimiksi? Ei kukaan aseta vastakkain vaikka telinevoimistelua ja voimanostoa. En vaan käsitä. ÄÄH! mua suututtaa niin hulluna tämä kaikki!!!!
Mun mielestä on kadehdittavaa, että joku jaksaa juosta maratonin. Käsittämätöntä. Ja ymmärrän, että siihen pitää reenata.


Törmäin siis siihen, että joku harjoittaa omaa lajiaan siksi, että se on kivaa. ettei voisi harrastaa jotain lajia vain ulkonäön vuoksi. Olen todella surullinen niiden ihmisten vuoksi, jotka tekevät jotakin vain siksi, että näyttäisivät hyvältä.


Mun mielestä noi elinatervopistecomin linkkaamat naiset näytti hyvältä. Eivät välttämätä omalta ideaalisuperhimoitsemaltani vartalolta, eikä syy ole välttämättä rasvapinnassa, mutta entä sitten?
Naisia on kauniita, eri kokosia ja hyvä niin.


Lainaus blogista:
"Sivullisena sä et voi tietää mitä siellä taustalla on,eikä se myöskään sinulle kuulu. Se että ihminen ei aina ole se hehkeä elämänsä parhassa fyysisessä kunnossa oleva ihminen,niin se ei tarkoita sitä että sinulla on oikeus arvostella ketään ulkonäön perusteella."
OHO! miksi tämä pätee lihoneisiin tai miten se sanottiin.. surkastuneisiin ihmisiin, mutta ei esim lihaksikkaan ihmisen arvosteluun?

Blogitekstissä arvostellaan sitä, että toisten ulkonäköön puututaan ja pohditaan sitä paljon, eikä sitten pohditakaan enää sitä, mitä sille ihmiselle sen kehon muutoksen takana kuuluu.
Örh, miksi sitten kuitenkin salireeni on automaattisesti aina huonoa, painontarkkailu väärin, rasvapinnojen alemmas saanti huonoa, kaikki muut iikuntalajit terveempiä kuin salitreeni ja se fitness, se se vasta onkin perkeleen keksintöjä.
huoh.
Salitreeni on salitreeniä, fitness on fitnesstä. Vähän sama, kun sanois yleisuhreilussa että ne kaikki sielä juoksee, kuka vaan vois juosta pikamatkaa tai maratonin, samaa hommaa.
NO EI OLE.
Aijjaa?!


Tiedän olevani aivan liian väsynyt kirjoittamaan tästä älykkäästi ja siten kuin halusin. Tiedän sekoittavani tekstissäni teidän harmiksenne sekä blogipostauksen että keskustelut, joita olen tämän mukana seurannut.
Mutta on pakko oksentaa tämä ulos, koska mua niin on vituttanu nämä keskustelut joihin olen törmännyt tämän postauksen ympärillä.


Jos jonkun mielestä on kiva että olkapäässä on muotoa, voi se vaikuttaa jonkun mielestä yhtä typerältä kuin se, että toinen haluaa painaa 50kg ollessaan 170+ pitkä, kehonkoostumuksesta viis.
Niin. Mä en seuraa vaakaa juurikaan kauheasti enää. Ei mun tarvitse. En mä seuraa mun kehonkoostumustakaan kauheasti, paitsi pullistelujen kautta ja mahamakkaroideni kanssa.
Niin, mullakin on mahamakkaroita, mäkin oon nykupäivän pullukka.
Hassua, ettei se tunnu minusta siltä, eikä se mua voisi vähempää kiinnostaa, että mihin ihmisryhmään ja lokeroon joudun siksi, että mun kroppa näyttää tältä, omaa tän ja tän verran eri asioita ja harrastan tätä ja tätä.


Yleisesti ottaen uskoisin että rasvapinnojen pudottaminen aika monelle ihan hyvä asia. Myös liikunnasta nauttiminen on erityisen tärkeää. Se tekee hommasta mielekästä, oli kyseessä painonpudotus, lihasmassan hankinta (jota saattaa haluta ihan tavallinen ihminen, joka on vain kovin hoikka.) , liikkuvuuden parantaminen, yhdessä tekemisen ilo.. Mitä näitä nyt on. Syitä liikkua.
Miksi pitää repiä niin hirvee ressi jostain abstraktista käsitteestä, joka ei kosketa välttämättä itseä ollenkaan, lähipiirissäkään olevia, yhtään hemmetin tippaa?
Kaikki ulkonäköpaineet on kauhean kurjia, ja on kurjaa jos joku määrittää itseytensä tai toisen persoonan vain sen mukaan, mitä toinen painaa. Toistan itseäni: jos sinulla on sellaisia ystäviä, kannattaa vaihtaa ystäväpiiriä.
Tämä bloggaus oli mielestäni tyhmä.
Häntä suututtaa että ihmiset keskittyvät ulkonäköasioihin. No aletaanpas kaikki kulukia paskasissa ja rikkinäisissä kamppeissa ja lopetetaan parurissa käynti ja karvojen nyppiminen ja puetaan säkkejä päälle, koska ulkonäkökeskeisyys on out.
Eiku ai nii, ei ollukaan, ku vaan se että fitnessmuijien rasvapinnat on tärkeet ja SE on tyhmää.
Ja se, että siitä puhutaan.
Joojoo olen vähän ärsyyntynyt ehkä se käy ilmi tästä. Ja ehkä myöskin toivon että osaatte lukea rivien välistä tämän vaahtoamiseni… :D


Joo, myönnän olevani samaa mieltä elinatervopistecmin kanssa että olkaa kiinnostuneita muista ihmisistä älkääkä siitä, miltä ne näyttää.
Mutta mä aion siltikin, vastakin, kehua jos mun ystävä näyttää hyvältä, auttaa jos joku tarvii painonpudotusapua, ostaa kivoja vaatteita itselle ja muille, ja ajaa kainalokarvani.
Joo, aion. Ja ihan ulkonäkösyistä.

6 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä mennyt tuon jutun pointti ohi. Esimerkiksi lehdissä nykyään puhutaan naisurheilijoiden kohdalla selluliitista persuksessa eikä saavutuksista. Tuossa jutussahan ei millään tavalla kritisoida esimerkiksi juurikin kuntosalilla käyntiä, vaan naisiin kohdistuvia ulkonäköpaineita. Ennen piti olla laiha ja nyt pitäisi olla lihaksikas, koskaan ei voi olla sopiva.
    Mukavaa että sinulla on sellaisia ystäviä, ja ympärilläsi pelkästään ihmisiä jotka eivät arvostele muiden ulkonäköä, mutta kaikilla tilanne ei ole sama. Kaikilla ihmisillä koko ystäväpiirin vaihto ei myöskään suju pelkästään sormia napsauttamalla. Tästä kirjoituksestasi tuli lähinnä paha mieli ja hämmästys, aikaisemmissa kirjoituksissasi olet vaikutanut symppikseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, arvasin että olisi kannattanut jättää väsyneenä kirjoittamatta. Suoranaisesti ärtymiseni ei johtunut kyseisestä blogitekstistä vaan siitä, millaisia keskusteluja se herätti.
      Naisten ja miksei miestenkin, ulkonäköpaineet ovat ikäviä, ja niitä on aina, on ollut ja tulee olemaan. Lähinnä se, mitä blogista ihmettelin, oli se että ihminen tosiaan kohtaa ystäväpiirissään tätä arvotelua, siis suurinpiirtein hyvän päivän tervehdyksen jälkeen. :/ se oli minusta tosi outoa. Ja lähinnä ystäväpiirin vaihdolla tarkoitan juuri sitä, että yleensä, ei aina mutta usein ne, joilla ei ole mitään muuta puhuttavaa kuin toisten läskit tai luut, niiden kanssa on muutenkin raskasta.
      Olen pahoillani jos tuotin pettymyksen. Ärsyynnyin todella aiheesta, sellainen olen. Lähinnä, kuten sanoin, ärsyynnyin niistä keskusteluista, joita kohtasin tämän blogin jaon alla somessa. Niissä nimenomaan käytiin Keskustelua siitä, mikä laji on parempi kuin toinen etc. Harmillista että annoin itsestäni sellaisen kuvan kuin kerroit. En suinkaan tarkoittanut tuods julki muuta kuin jumalattoman ärtymykseni, joka ei siis juurikaan johtunut tästä vaan tämän tekstin johdannaisista. Höh.

      Poista
  2. Mie olen eksynyt blogiisi lasun kautta ja tykännytkin jutuistasi. Mielenkiinnolla olen seurannut matkaasi tulevaksi liikunta-alan ammattilaiseksi.

    Työskentelen itse sos. ja terv.alalla ja kohtaan työssäni syömishäiriöistä kärsiviä ihmisiä ja sillä lähdinkin nyt kommentoimaan.

    Näen asian ehkä eri näkökulmasta, kuin sinä.
    Törmään näihin asioihin työssäni päivittäin ja ikävä kyllä usealla on tämä fitness-urheilun ihannointi lähtenyt lapasesta, kuten myös kilpaurheilijat kokevat kovia ulkonäköpaineita ja sairastuvat sitä myötä. Esim. tällä hetkellä kilpauimarit kokevat tutkitusti uima-asuissa esiintymisen kiusalliseksi ja pudottavat painoa ja treenaavat kovaa -> yhä useampi sairastuu anoreksiaan. Nämä ovat oikeasti oikeita ongelmia, enkä näe syytä näistä kirjoittaa halveksivasti ja vähätellen.

    Nyt heräsikin ihmetys, että tulevana alan ammattilaisena vertaat esim. puhtaan paidan pukemista laihduttamiseen ja rasvapinnojen pudottamiseen. Minusta nämä ovat kaksi eri asiaa. Miten sinä näet asian tänään kun mieli on tyynempi? Molemmat ovat ulkonäköseikkoja sitä en kiistä, mutta olisiko näillä asioilla kuitenkin eri arvot ja pohjat?

    Asioita on hyvä miettiä ja tulevana ammattilaisena on sinunkin varmaan syytä pohtiakin asiaa mikä on tavoite ja syy pudottaa painoa ja näitä rasvapinnoja? Pystytkö tällä ajatusmallilla tukemaan asiakasta terveelliseen painonpudotukseen?

    Kirjoitat toki hyviä ja kivoja asioitakin siksipä olen blogiasi seurannut, nyt vain ammattiminäni haluasikin, että pohdit asiaa pintaa syvemmältä. Ymmärrän toki, että olet jostain todella tuohtunut teksin kirjoitettuasi, siinä sai tuntea nirhaisun niin juoksijat kuin ulkonäöstään huolehtivat jos oikein ymmärsin :)

    Mukavaa jatkoa, jään mielenkiinnolla lukemaan tulevia tekstejä ja ajatuksiasi asiasta.

    Yst. Armi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Armi ja ihanaa että avasit sanaisen arkkusi! :) ymmärrän, olen nähnyt läheltä syömishäiriön jäljet, ja olen itsekin ollut aikanani todella kehonkuvavammainen. Kuten yllä toiseen vastasinkin, tuohduin nimenomaan siitä, että tämä blogipostaus, ihan hyvästä aiheesta, herätti sosiaalisessa mediassa keskusteluja eri tuttavieni seinillä, joissa puitiin salitreeniä todella kärkkäästi. Tätä en ehkä väsyneenä osannut tuoda selkeästi esille. Eli minua pänni enemmänkin se, että saliharratus koetaan hyvin herkästi ulkonäkökeskeisnä lajina, vaikka valtaosa saliharrastajista on ihan tavallisia ihmisiä. Siellä on myös niitä, jotks esimekiksi loukkaantumisen jälkeen hakevat liikkuvuutta, kaikki eivät ole laihduttajia. Syömishäiriöpotilaita löytyy kaikkien lajien ympäriltä, telinevoimistelusta juoksijaan, ja harmikseni jouduin todistamaan keskustelua, jossa painotettiin juuri saliharrastuksen ulkonäkökeskeisyyttä. On hyvä, että ulkonäköpaineista puhutaan. Mutta niitä liikkuu monissa muissakin urheilulajeissa kuin saliarrastuksessa, joka, minun mielestäni, saa aivan liikaa negatiivista julkisuutta ottaen huomioon, kuinka laaja-alainen liikuntalaji se on.
      Olen paljon miettinyt tätä näkökulmaa uravalinnab kannalta. Oma mielipiteeni on, että toivoisin valtaväestön liikkuvan enemmän, ei toisinpäin. Toivoisin, että saisin tulevaisuudessa auttaa ihan tavallista valtaväestöä. Laihduttamiseen on monella tarvetta, terveyden vuoksi. Mutta siltikin haluaisin että ihmiset ennemminkin löytöisivät sen liikunnan riemun, jonka sivutuotteena tulee myös painonpudotus jos siihen on kehossa tarvetta.
      En myöskään dissaa juoksijoita, kyseinen lausahdus liittyi juuri siihen, että saliharrastusta arvostellaan todella rankalla kädellä, vaikka se ei todellakaan ole pelkkää ulkonäköhapatusta, ja käsittääkseni hyvä laji myös syömishöiriöistä parantuvalle lihasmassankin vuoksi? Nyt oikein harmittsa koko postaus, kun en ole näemmä tuonut ajatustani julki siten, kyin halusin. :( arvostan juoksijoita todella paljon. En pysty tmmärtämään, miten joku voi juosta maratonin?! Aivan käsittämätöntä voimaa on se minusta. Vaikken itse lajia ymmärrä, ei minulla ole sitä tarvetta kyseisin sanakääntein haukkua. Harmittaa lukea, että salipöllöt ovat autonaattisesti tyhjäpäisiä peilintollottajia. SE minus ärsytti.
      En myöskään missään nimessä halua antaa ymmärtää että ulkonäkö olisi huono asia. Mutta ei sen kuulu olla ykkösasia liikunnassa. Ja mitä tulee syömishöiriöön, en todellakaan dissaa kyseistä ongelmaa yhteiskunnassa. Myös se, että urheilijat kokevat paineita ulkonäöstään, on lehdistöltä aivan karmeaa pskaa jos suoraan sanon. Koska lehdistö kuitenkin uutisoi naisjuoksijan pakarat.
      En nytkään ehdi tämän enempää pohtia asiaa, halusin vain sinulle Armi nopeasti vastata. :) toivottavasti toin edes vähän paremmin julki ärsyyntyniseni syytä. Eli, ärsyttää se että saliharrastusnon automaattisesti ulkonäkökeskeistä urheilua, mutta esim juoksemista harratetaan siksi että siitä tulee hyvä olo.

      Poista
    2. Ja lisään vielä, että rasvapinnojen pudottamisella tarkoitin tässä yhteydessä samaa asiaa kuin laihdutus. Koska kehotan laihduttamaan rasvasta, en lihaksista. Koen sen viisaampana vaihtoehtona. Ehkä tämänkin toin epäselvästi esille tekstissäni. Syytä vissiin alkaa lukemaan ennen julkaisua nämä jutut läpi, jos näitä kerran oikeasti joku lukee! :D

      Poista
    3. Ja pitipä vielä palata! :D olen keskustellut asiasta syömishöiriöinen asiakkaana, ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että hänen kanssaan työskenneltäessä mukana on oltava myös hoitava lääkäri tai häneen verrattava henkilö. Mielestäni on vastuutonta auttaa laihduttamisessa silloin, kun kyseessä on sairaustausta.

      Poista

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!