Ole ystävällinen aina, kun mahdollista. Se on aina mahdollista.

Maailma on kummallinen. Ihmiset on kummallisia. Olen viime päivinä miettinyt paljon ystävällisyyttä. Että miksi ei voisi olla ystävällinen, kun se ei maksa tasan mitään. Olen jalostanut tätä ajatusta myös työelämään. Olen tänään ottanut selvää tulevista työmahdollisuuksista, tai oikeamminkin haistellut niitä. Tänään taas yllätyin siitä, miten saman asian voi tehdä kahdella eri tavalla. Mukavasti tai Vittumaisesti. Vittumaisuudesta ei saa mitään, tuskin edes hyvää fiilistä itselle, mutta mukavuus kantaa paljon pidemmälle.
Käyn sitä Trainer4Youn Personal Trainer-putkea. Oon kertonuki teille. Mä en kyllästy hämmästelemästä, miten niillä voi ollakin duunissa pelkästään mahtavia ihmisiä! siis semmosia kilttejä ja ystävällisiä. Oon jotenkin niin tottunut siihen että ihmiset on pessimistejä ja paskamaisia omaan napaan tuijottajia, oon niin iloinen kun oon alkanu saamaan ympärilleni ihmisiä, jotka ei turhia valita ja vingu vaan ovat onnellisia omassa elämässään. :)
Minusta se on aika kiva juttu!

"ole ystävällinen aina, kun mahdollista. Se on aina mahdollista."
-Dalai Lama-

Oon kelannu tätä paljon. Työelämässä tuntuu olevan tosi yleistä, että ollaan vaan paskoja pomoja. Mä en vaan käsitä, ketä se palvelee? Tyytyväinen työntekijä on varmasti tuottavampi työntekijä kuin henkilö, joka liiskataan, jota ei arvosteta ja jonka työpanosta vähätellään.
Mua vituttaa semmoinen.
Mä toimin itse esimiesasemassa työssä, josta olen nyt vanhempainvapaalla. Esimiestyö on vaativaa, varsinkin jos on sopivassa raossa (työtekijät alla, seuraava esimies yllä) mutta kyllä mä silti näen että työntekijän motivointi ja tyytyväisenä pitäminen saa sen tekemään työnsä paremmin kuin se, että mä vaan vaadin kokoajan, en tarvittaessa ole sen puolella enkä osoita sille mitään arvostusta.
Työelämä on muutenkin vaativaa nykypäivänä. Ei siihen tarvi esimiehen sohlottaa vielä paskempaa fiilistä.
Kaikki elämän osa-alueet on vaativia nykyään, jotenkin tuntuu että vaaditaan kokoajan joka suunnalta jotain yli-ihmisyyttä.
Esimerkkinä vaikka äitiys.
Kaamee ressi kokoajan että lapset syö hyvin, tasapainoisesti ja liikkuvat, harrastavat, lukevat, nukkuvat ja sanovat käsipäivää.
Kun mä olin lapsi, mä sain perjantaina litran lasisen limsapullon viikonlopun veneilyreissulle ja karkkia. En muista kuinka paljon, mutta oli se saletisti enemmän kuin kohta 10 vee esikoiseni 9 karkkia ja 6 vee tosikoiseni 6 karkkia karkkipäivänä.
Miksi pitää natseilla? miksi maailma antaa kuvan, että lapsi menee pilalle jos se saa enemmän kuin yhden lakritsipatukan?
Ei se tarkoita että se syö pelkkää roskaa.
Jos joskus en jaksa pilkkoakaan neljää eri kasvista lasten lautaselle, tuijotan kurkkusiivuja surkeana että voi hemmetti, pelkkää kurkkua.
KAMOON, mun lautasella ei varmasti ollu muuta kuin kurkkua kun mä olin lapsi, ja ihan tervepäinen mustakin kai tuli.

Tai se imetys!!! voi hemmetti, minun imetykseni eivät onnistu, vaikka tekisin mitä. Tai no, voisin varmaan syyä kilon rasvaa eri muodoissa per tunti, ja maidon koostumus olisi parempi. Mutta miksi?! mun lapset on ihan terveitä pullovauvoja (voi ärsytys mikä sana!!) eikä mitään hätää.
Mut silti mä poden siitä syyllisyyttä, koska imetys nyt vaan on maailman paras asia.

Aikuisena pettyy kokoajan itseensä. Töissä, puolisona, vanhempana, ystävänä, naapurina… Tuntuu että KOKOAJAN pitäisi olla määrätynlainen jotta olisi hyväksyttävä. Miksi ei voitaisi yrittää hyväksyä itseä ja toista semmoisena kun se on ja antaa tunnustusta sen ihmisen työstä tai panoksesta kotona tai puolisona tai vanhempana tai mitä ikinä?
Kun se mukavuus ja ystävällisyys ei maksa mitään.
Jotenkin tosi uuvuttavaa kun tuntuu että ihmisten pitää kokoajan todistella omaa arvoaan ihmisenä, eikä sitä siltikään välttämättä huomata.
plaah!!!!
Sovitaanko että oltas vähän kivampia toisillemme ja itsellemme?


Muita juttuja!
Eilen käytiin lenkillä, ja samalla kun minä vemputin leukoja, alko mies, joka meillä asuu, heti brassailla.

Se veti niinku NAPOJA. :D pitää iteki testaa tota. Joskus. Viiden vuoden päästä.
Sain myös käsiini Probodyn uusimman julkaisun pääkirjoituksen:

Samaan teemaan, Sain tänään vihdoin ja viimein Savon Sanomien numeron, johon mua toukokuussa haastateltiin:

Aika iso juttu, yllätyin itsekin.

ja sit mä oon syöny, tietty:

OKei okei toi puuro on vauvan, mutta oli pakko nappaa kuva kun se oli jotenki niin maukkaan näkönen kun siinnon marjat menny sekaste.

Tänään, kun lähdin salille, satoi lunta. Niinku varmasti joka hemmetin paikassa, mutta otin silti kuvia koska oli niin.. lunta. :/

Salilla oli tarkotus pimputella, kun jää taas treenikerrat tällä viikolla vajaiksi, johtuen siitä, että torstaina lähtään koko konkkaronkka NAANTALIIN äiskän luo! Siis mun äitin. Ja iskän. Ja siskojen. Ja lasten serkkujen.
Ja mulla noi polvet, varsinkin toi oikea, on nyt niin kipiänä että jätän ne sovinnolla rauhaan vaikka nyt mun hanuri varmaan ihan menee vielä roikkuvammaksi kuin jo on, kun jää kunnon jalkareeni tällä viikolla pois. XD
No ehkä ei, roikkuuhan se muutenkin.

Tänään siis leuanvetomaista ylätaljanvetoa, itse leuanvetoa, viikonlopusta innostuneena ristivetoa taljassa (Hannelen kanssa tykättiin tästä semmosena kivana pimputteluna), ristikkäistaljatyöntöpunnerrus (opettelen käyttämään t4u:n käyttämiä termejä), tasasoutu laitteessa, pulloveralaspainallus taljassa, vinopenkki smithissä, ylätalja taakse kasvot painopakkaan.. öö.. olikohan muuta? en muista. Vatsoja tein selkäpenkissä vinoille, suoraan jalkojennostoon ja siitä punnerrus bosupallolla. Tämä kolme kertaa läpi kuntopiirimäisesti ja loppuun vielä AbX:llä loppupolte.

Siis Toi bosu, voi hitto miten rankkaa sen kans on tehä MITÄÄN!
Mä punnersin, mut Ansku sanoi lankuttaneensa siinä, toimii varmaan hullun hyvin koska toi punnertaminen oli jo niin rankkaa!
Mua muutenkin kiehtois kokeilla erilaisia treenityylejä, kiertoharjoittelua ja sinne Crossfittiin mua kiehtois mennä kokeilemaan, sattuu vaan nyt kesän ainoo on ramp olemaan päällekkäin jonkun kanssa. Muistaakseni sen mun ksv2:sen kanssa..
No, joskus sitten, onhan tässä koko elämä aikaa. :D
Mä oon myös miettiny ohjelman jakamista uudelleen. Ihan kokeilumielessä siis kaksijakoiseksi, neljä kertaa viikossa eli kaks kertaa molemmat per viikko. Nelijakoinen toimii tosi hyvin, mut mulla on olo etten vedä ittiä nin piippuun ku pitäs jotta tulos olis toivottu.
Tietysti vois syödä näin hienosti kuin tänään.

Söin tänään tämän yhden kerran hyvin. XD
Kuvasin sen tietysti koska en viitsinyt kuvata tyhjää karkkipussia tai tätä:

Mies, joka meillä asuu, sai yhdeltä asiakkaaltaan nelikymppislahjaksi pullaa.

Mä testasin, hyvää oli.

Huomenna olis tarkoitus mennä pimputtelemaan jalkoja ihan vaan taljassa polvia kiusaamatta ja jotaki mukavaa, ojentajia ja habaa tai olkia tai tai tai..
No, se nähdään huomenna. Kolme kertaa oon tällä viikolla menossa ja tarkoitus olis ottaa kuula messiin juhannukseksi ja hyppynaru ym niin josko sitä tekis jonku nopeasykkeisen kiertoharjotuksen pari kertaa siellä.
Mies, joka meillä asuu, halus käydä täällä, mutta niillä onkin kesäaukkarit sellaset ettei me päästä. :/ naantalissa taitaa olla crossfit-sali, sinne se varmaan haluu mennä, mähän en siellä mitään voi tehä. Raisiossa on kuulemma easyfit, mies pääsis sinneki, mäki varmaan, mut mimmonen siellä sit on varustetaso en tiijä.
Valmistaudun siihen että teen jotaki temppuja sielä mutsin luona landella.

Oon taas kirjoittanut tätä pari tuntia, kun tuli vähän kaikkee tähän väliin. Postissa odottaa paketti Jeritalta, haen sen huomenna.

Tänään kävin mun salilla juttelemassa omistaja-ihanuuden kanssa juttuja, ja samalla matkaan tarttui lisää hiilaria (mitä mun pitikin ostaa) ja EAA:ta, jonka hän minulle myi kun sanoin että "tartteeko tämmöne tavispetteri tommosia juttuja kun oon kumminki safkaamisenki kanssa iha retuperällä. Hän sanoi että no sitä suuremmalla syyllä ni ei menis iha harakoille koko reeni. :D
Nyt on.

XD

Sitten, mulla oli meikkiä, se piti ikuistaa, joka suunnasta, tietysti.

Niin. Muistakaa olla kilttejä ja ystävällisiä. Se maksaa itsensä takasin vielä.