ensitavoite

ensitavoite

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Vauva salilla ou mai GAAAD ja yöllisiä autoreissuja, treeni-iloa ja onnea omasta itsestä

Nyt ollaan jussinvietossa eteläsuomessa!

Oon käyny salilla vauva mukana

LASULASUUUUUUUU


tekemässä olkapäille treenin, ja nopeasti pieniä sekopääkuvailuja

Sitten, kerroin taannoin voittaneeni GetFitFoodin arvonnassa tuossa joku aika sitten. Keskiviikkona vihdoin noudin paketin postista, ai että mitä kaikkea kivaa siellä olikaan!
Kaikkea piti tietty kokeilla HETI. Esimerkiksi TAIVAALLISTA pannarijauhoo.
Annoksessa oli muistaakseni (unohdin tietty kaikki mun jauhot nimittäin himaan, onneksi tuli neljät verkkarit/treenihousut kuitenki mukaan. :D ) 40g / 144kcal, P 19. et ihan soppelisti. Ohje on kylessä sikahelppo, kolme kuppia vettä ja 2 jauhoo, sekasi, pieni seisonta ja avot pannulle. Tähän vois hyvin vetää banaani/marjoja tai vaikka pinaattia sekaan hyvinnii!
Toki pannarijauheen perimmäinen tarkoitus ei ollu meikällä siis muu kuin fitfuudin ohjeet, joissa käytetään usein pannarijauhoa.
Paketissa oli myös hianooki hianompi otsanauha, pinkki! tosi hämmentävää, laitoin sen päähän ja otin kuvia:
Aika monta piti tietty ottaa kun kameran kanssa vauvan päiväuniaikaan sain häröiltyä.
Ja sit tietty nää perinteiset, ihana pannarijauho!!!!

JA sitten toiseen asiaan.
Mulla on kaksi ystävää, keskenään hyvin erilaisia. Toinen on saanut raskauskilot alas ruokavaliolla ja kotijumpalla sekä hypoxilla. Toisen projekti on ollut pidempi, raskauskiloja nekin, ruokavalio ei ole ollut niin pilkuntarkka ja jumppaa, vaunuilua ja viimesin hurahdus salitreeni. Molemmat ovat joko tavoitteissaan tai ainakin melkein, ja voi sitä onnen määrää mikä heistä molemmista huokuu!!
On todella ihanaa seurata ihmisiä, joista varsinkin toinen on kamppaillut päänsä kanssa todella pitkään mitä tulee painoon. Vaakalukemaan. Peilikuvaan. Tyytyväisyyteen ja terveeseen itsensä rakastamiseen.
Molemmat ovat pommittaneet minua viime aikoina viestein, missä hehkuttavat iloaan omasta onnistumisestaan.
Sitä on niin ihana seurata.
Yritän toitottaa kokoajan ympärilleni sitä, että itsestään pitää ja saa olla ylpeä. Vaikkei me suomalaiset yleensä mistään omista asioista olla ylpeitä, semmosia "puutarhajyrsimiä" on kaikki, niin TÄMÄ on asia mitä en vaan suostu hyväksymään. Että oma laihdutusbroggis olis jotenki "no tämmöstä vähän vaan", siitä pitää olla YLPEÄ!
Ei tartte verrata muihin, verrataan vain ja ainoastaan OMAAN lähtötilanteeseen ja -kuntoon.
Jos on ollut todella ylipainoinen, eikä esimerkiksi ole jaksanut nousta tuolilta omin avuin kuin vain vaivoin, on todella hieno saavutus, että sen pystyy lopulta tekemään ketterästi itse.
Ei kaikkien tartte näyttää fitnessbeibsiltä. Siihen on turha verrata.
Multa kysytään usein, ja todetaan, että miten ootki noin sinut itteni kanssa.
No just siks, etten suostu perisuomalaiseen "no tää ny on tämmöne puutarhajyrsin"-ajattelumalliin enää, vaan sanon että kyllä, olen tehnyt OIKEASTI ihan hirveen duunin että oon saanu kroppani tähän kuosiin. Että ei, se ei ole veistos, se ei voikaan olla veistos vielä, se ei haittaa, se, että treenaan ja fiksaan sitä edelleen, ei poissulje sitä, että viihdyn itseni kanssa.
Elämä on paljon mukavampaa, kun rakastaa itseään. Liikunnan ja terveen ruokavalion perimmäiset syyt kun ovat muualla kuin ulkonäössä, loppupeleissä.
Se ei automaattisesti tarkoita fitness fitness, jos treenaa salilla kovaa ja vetää palkkaria. Se on ihan tavallista nykypäivänä.
Me TAVALLISET ihmiset vaan jäämme fitness-elämäntavan jalkoihin, kun automaattisesti luetaan että joo toi on varmaa menos tulos etukenos kisoihin kisoista kisoihin päin.
Että semmonen tavallisuus siitä välistä on tipahtanut kokonaan pois. Et jotenki salitreeni on automaattisesti fitnessiä.
No kerron salaisuuden: ei oo. :D
Ja jos muaki kattoo ni kaukana oon fitnesselämästä. Viime yönä automatkalla Oulu-Naantali-välillä tuli syötyä siwasäkkiä, suklaata, vesimeloonia toki välissä myös mut sit taas hopeatoffeeta. Ei uskaltanu ees pysähtyä kahvin hakuun huoltikselle ku vauvalla oli vähän huono fiilis heti ku pysähty ja isojenki piti saada kumminnii nukkua.
Et toivottavasti kauheen moni ei ajattele että fitness-fiinu koska antasin aika huonon kuvan siitä. :D

Mut niin, muistakaa olla tyytyväisiä itsestänne ja saavutuksistanne!
Tässä vaikka mun toinen ystävä tuli jumpan jälkeen käymään. Kattokaapa olkapäätä.
Siinä on kans parikytä kiloa lähestulkoon karistettu ja saatu lihastakin tilalle.
Eiköhän aplodeerata vähän?
Ei se ole sulta pois, jos toinen onnistuu. Tai jos sä koet että on, pitäskö miettiä, miksi se tuntuu siltä ettet pysty olemaan onnellinen toisen saavutuksesta? onko syynä kateus, oma saamattomuus?
hmm.. niillekin voi tehdä jotain. :D
MÄ esimerkiksi oon ihan ylpee tosta reisilihaksesta, jota toisesta jalasta en osaa pullistella mut toisesta osaan. :D

Toisen ystäväni onnistuminen juhlistettiin Arnoldsissa
:D siinäpä sitä fitnesstä. :D

Eilen siis lähdettiin puoli kymmenen aikaan illalla ajelemaan kohti naantalinmummia ja -vaaria.
Huomaa kahvakuulat, hyppiskin on matkassa.
Ajattelin testaa tämmöstä:
Tohon pari juoksua ja hyppistä ni tuleepahan lämmin ainakin tossa pihalla.
Nyt lapset viettää aikaa serkkulassa, minä kirjoitan tätä, mies joka meillä asuu, makaa sohvalla laatuviihteen parissa
Hänhän otti rennosti töissä ennen juhannusta, käypä kikattamassa täällä.
Lick it up!!!

Hyvää juhannusta kaikille, syökää juokaa naurakaa laulakaa nauttikaa elämästä ja sen semmosta. Mä meen nyt syömään kananmunia ja vaihtamaan housut ni pääsen vähän liikuttelee mun automatkasta jäykistyneitä lonkkia, edelleen vaivaisia polvia, jäykkiä hartioitani ja ihan vaan muuten vaan.
Kun se liikkuminen on kuulkaa MUKAVAA!!!

Meidät toivotti Naantaliin tervetulleiksi nämä kaverit:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!