ensitavoite

ensitavoite

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Ajatuksia Personal Trainingistä

Heippa!
Kirjoittelen tässä pihalla, terdellä. :D
Kävin sunnuntai-iltana taas juoksemassa, viikon välein sitä tulee nähtävästi juostua. Oon yrittänyt miettiä, mihin väliin sitä semmosen toisen juoksun asettas, mutta en ole keksinyt kuin perjantai-illan, jolloin mies, joka meillä asuu, pääsee jo seitsemältä. Tokihan sitä voi siis aamupäivisinkin juosta, mutta ongelman tekee saliohjelma. En pysty juoksemaan juuri ennen jalkareeniä enkä heti sen jälkeen, eli esim. sunnuntaina juoksu, tiistaista on tullut nyt lepopäivä, jolloin ei voi juosta kun keskiviikkona on jalat. Torstaina treenipäivä mutta ei voi juosta. perjantai toimisi, mutta sitten on jo uusi juoksu sunnuntaina, ja ei jalat välttämättä, ainakaan ihan heti, ehdi vielä palautua. Ongelma syntynyt! XD
No, katsellaan.
Sunnuntaina juoksin 4,7km, sykemittarilla, ja käsittämätöntä, mutta mittari näytti kävelyn aikana (joka siis ei ole laskettu juoksukilometreihin mukaan) jo lähes 120. Juoksun aikana sykkeet hyppi 15-160-välissä, vaikka juoksu oli tosi hidasta. Loppuun otin spurtin, tavoitteena siis saada sykkeet taivaisiin. Eivät ne nousseet kuitenkaan kuin 168 tms. Höh. Mutta tossu olisi kuitenkin lentänyt, joten hiukan ihmetyttää että vauhdin selkeästi nopeutuessa lopussa ja askeleen pidentyessä se tuntui kuitenki HYVÄLTÄ, ja olisin voinut jatkaa tätä vauhtijuoksua vielä jonkun aikaakin. No, pikkuhiljaa pikkuhiljaa opetellaan.


Eilen oli salipäivä ja otin taas palmface-videoita. Käsittämätöntä miten se näkyy peilissä muttei kuvassa. :D
HAHAAA! No, mutta onpahan reeniäkuvia jos ei muuta. XD

Tasapenkkiä, vinopenkkiä smithissä, flyit koneessa, taljassa ristikkäistyöntöö, habaa koneessa ja taljassa. Vatsalihaksia jalkojennostolla telineessä, kuvailuja.

Mun vasen rinta tuntuu olevan vähän jotenkin jumissa. Tai kun sitä venyttää jo ennen reeniä, se on jankimpi kuin toinen. Voihan se olla rakenteellistakin, mutta yleisesti ottaen uskoisin sen liittyvän treeniin koska en ole kiinnittänyt siihen aiemmin huomiota. En tiijä pitäskö sitä hieroa vai venytellä enemmän.
Kokeilen ensin venyttelyä.

Kävin tässä pari päivää sitten keskustelua internetissä. Juttu lähti yksinkertaisesta asiasta, nimittäin pohdiskelusta, käyttäisivätkö ihmiset enemmän terveyspalveluja (pt, ravintovalmennus etc) mikäli niistä sais kotitalousvähennystä. Liityin keskusteluun koska se oli mielenkiintoinen noin niinkuin ajatustasolla. Itse olen sitä mieltä että eivät käyttäisi.
No, keskustelu jatkui, ja siihen liittyi sarkastinen mielipide siitä, miten pitsa ja hampurilainen ovat täydellisiä ruokaympyrän ruokia.
Tottakai kyse oli sarkastisesta heitosta, mutta itse en hirveästi jaksaisi käydä vääntöä päivänselvistä asioista. en jaksa käyttää energiaa keskusteluun "kyllä homosta voi tulla hetero kun sille vaan näyttää tarpeeksi naisten tissikuvia." Jos ymmärrätte mitä ajan takaa. Se turhauttaa ja ärsyttääkin.
en myöskään pidä ihmisten tavoista pitää itseään parempana kuin muut. Se on mielestäni jo lähtökohtana keskustelulle täysin väärä. Esimerkiksi minä itse, puhuessani ravinnosta ja liikunnasta, puhun itsenäni. En toisten suulla enkä toisten suuhun. Tiedän tietäväni vuosien kokemuksella näistä asioista aika paljon, johtuen juuri siitä, että aihe kiinnostaa minua samoin, kuin jotakuta toista vaikka se, miten auto toimii. Mistä minä saan tietoni? Kirjoista, artikkeleista, koulutuksestani jota käyn. Joka tähtää ammattitaitoon. Ihmisiltä, jotka ovat ammattilaisia. Ihmisiltä, jotka tutkivat näitä asioita myös. Sovellan, kuten moni muukin asiaan vihkiytynyt soveltaa.
En kyseenalaista autokorjaajan osaamista, joten minua ärsyttää jos ammattilaista kyseenalaistetaan näissä asioissa vain siksi, ettei aihe itseä kiinnosta tai jos on vain perusperiaatteiltaan ammattimaista valmennusta vastaan,eikä siihen usko.
Olen aiemminkin törmännyt keskusteluun, jossa koetaan ammatti-personal trainerin vain olevan rahan perässä, että hän vain rahastaa. Näitä varmasti on, mutta esimerkiksi koulutksessani viime lähijaksolla kävimme läpi sitä, että yksi mätä omena ei pilaa koko satoa. Kaikissa ammattikunnissa on epäpätevyyttä, jollakin tasolla. Mutta yleisesti minut saa raivon partaalle ajatuksella, ettei terveydestä voisi keskustella tai siinä auttaa ilman, että ainoa henkilöä eteenpäin ajava voima olisi vain raha.
Tavallinen ihminen ei vain mielestäni voi tietää näistä asioista yhtä paljon, kuin ammattilainen. En tarkoita että ollakseen pätevä tällaisissa asioissa, tarvitsisi lanketin seinälle, mutta "tavallisella" ihmisellä tarkoitan ihmisitä, joka mahdollisesti ehkä vähän reenaa ja tietää että sokeri on pahasta. Noin kärjistetysti. Itsekin kuulun tavallaan tavalliseen ihmisryhmään, mutta kehittyvään sellaiseen, koska asioita tutkin ja olen kiinnostunut ja pyrin lisäämään tietotaitoani asiaan liittyen.
Itse en sohi keskusteluihin, joissa haluan vain päteä, sohia alas toisten tietotaitoa, mielipiteitä tai alaa.

Jos terveyspalvelut, olivatpa ne ruokaan tai urheiluun liittyviä, olisivat pelkkää rahastusta, miksi ne ovat kokoajan kasvava ammattiryhmä? Jos ylipaino ja sen tuomat sairaudet lisääntyvät ihmisten keskuudessa kokoajan, eikö ole HYVÄ asia, että ihmiset itseään kouluttavat? jos eivät ammattiin asti, niin ainakin itseään varten, mielenkiinnosta?
Mielestäni on hieno asia, että nämä ongelmat tässä yltäkylläisessä maailmassa tiedostetaan, ja tuotetaan ammattimaista palvelua, jotta ne, jotka asialle haluavat tehdä jotakin, saavat sitä palvelua silloin, kun eivät itse itseään kykene syystä tai toisesta auttamaan.
mitä tulee rahaan, en ymmärrä, miksi personal trainer on automaattisesti rahastaja? rosvo?
Ei kai meistä kukaan kävele kampaajallekaan että miksi pyydät rahaa palveluistasi? En ymmärrä, miksi personal trainer ei saisi vaatia korvausta ammattinsa harjoittamisesta? se kuulostaa ääneen sanottuna niin typerältä, etten vain pysty mitenkään ymmärtämään.
Olen tässä vuosien saatossa vierestä seurannut, kuinka onnellisia ihmisistä tulee, kun he saavat apua ongelmiinsa, olivatpa ne ylipaino, juoksuongelmat, istumaannousu, punnertaminen, ruokaongelmat…
Se, ettet juuri SINÄ koe personal trainingia tarpeellisena itsellesi tai kellekään muulle, ei tarkoita, että sinun tehtäväsi olisi torpedoida muiden tarve.
En minäkään huutele että kyllä minä osaan tehdä ihan yhtä hyvää ruokaa kuin ammattikokki. No en osaa, vaikka hyvää ruokaa teenkin.

En puhu ammattilaisena, ja minut tuntevat ihmiset tietävät, etten minä sitä ole, vielä. Mutta tulen olemaan, ja aion ylpeänä olla ammattimainen pt kun valmistun. Aion myös tiedonjanoisena jatkaa oppimistyötä, koska ei koskaan tule olemaan valmis. Ei tässä ammatissa eikä missään muussakaan. Ei koskaan tule olemaan täydellinen. Ja sen ymmärtäminen, missä tahansa mitä tekee, on mielestäni avainsana.
Tulen jatkossakin kysymään neuvoa ammattilaiselta, kun tarvitsen apua katon korjauksessa, auton fiksauksessa, sängyn valinnassa, hiustenleikkuussa.. missä vain, missä itse en ole ammattilainen, vaan tiedän asiasta sitä ja vähän tätä.

Jokainen saa elää elämänsä miten haluaa. Mutta on hirveän väärin torpedoida toisten tekemiset. Jos minä haluan käydä salilla ennemmin kuin keskittyä juoksemiseen, ei minulla ole tarve pyrkiä käännyttämään muita pois juoksusta. Se on minusta näissä asioissa tärkeää. jokaisella on oma alue, jota haluaa tehdä, ja juuri sitä puolta kannattaa vahvistaa. Ideaalitilannehan olisi sopivasti salia ja sopivasti aerobista, mutta me ihmiset olemme erilaisia ja tavoitteemme ovat erilaiset. Maksimaalinen lihaskasvatus sulkee pois aerobisen, ja käsittääkseni vähän toisinkin päin. mutta en tiedä, tutkin, kokeilen, sovellan, etsin tietoa.
Kehotan kaikkia tekemään samoin. Oli aihe mikä tahansa.
Koululaisiakin kehotetaan tutkimaan, lapsia etsimään tietoa, oppimaan. Ei se lopu aikuisenakaan. Aikuisena sitä vaan helposti luulee olevansa valmis vaikka missä.

Personal Training on muutakin, kuin saliohjelman tekemistä copy pastella ja valmiin ruokapohjan syöttämistä. Se on ala, joka on hirveän henkilökohtainen. Se on asiakaspalvelua, asiakaslähtöistä. Ei voi sanoa ihmiselle, joka tulee että haluaa alkaa käymään salilla, oppia juoksemaan, että tossa on, viis kertaa viikko salia /juoksua ja syö parsaa. No ei. Personal Training on nimensä mukaisesti henkilökohtaista. Lähtötason arviointia, tavoitteiden asettamista, vastoinkäymisten voittamista, kuuntelua, vaihtoehtojen etsimistä, onnistumista, kaatumista, kaikkea mitä ihmiselämä tuo mukanaan. Matkalla tapahtuu jotakin, jolloin tavoitteita tai harjoitusohjelmaa tulee muuttaa. ihminen ei ole kone, ja personal trainer ottaa nämä kaikki asiat huomioon. Hän ottaa myös usein niskoileen epäonnistumiset, jotka harvoin johtuvat hänen ammattitaidottomuudestaan, ellei kyse ole henkilökemioista ja siitä, ettei hän osaa olla ja ottaa huomioon sitä, ettei äiti välttämättä jaksa koliikkivauvan valvottaessa, huonojen yöunien jälkeen lähteä kello 5:30 aamulenkille joka päivä.
Jokaisesta ammattimaisesta kehonrakentajasta ei voi tulla tosi hyvää peeteetä, mutta jokainen ammattimainen kehon muokkaaja tarvitsee peeteen.

Personal Training on mielestäni ihana ammatti tähdätä. Siinä saa kokoea onnistumisia, iloa ja surua, toisen ihmisen kanssa. Hänen rinnallaan. Saa rehellisesti auttaa toista, vaikka sillä toisella välillä ärräpäät lentelisivätkin, kun ei jaksa.
Tästä voi lukea vaikka täältä.
Toivottavasti sain jotenkin edes tuotua julki ajatuksiani alasta, joka on tässä yltäkylläisessä maailmassa tänä päivänä ehkä yksi mahtavimpia mitä tiedän.
Heti sydänkirurgian jälkeen.

Mukavaa päivää kaikille, nyt alkaa aurinko jo niin paistaa silmään että on pakko lopettaa tämä pihalla näpyttely. Loppuun muutama kuva.
Suomessa on kesä, on on, muistakaa nauttia!

2 kommenttia:

  1. Hyviä pointteja sulla.
    Itse esimerkiksi kieltäydyin erään kuntosalin tarjouksesta mennä heille töihin sen takia, koska A) eivät arvostaneet asiakkaiden yksilöllisyyttä. Rahat pois meininki ja samat ohjelmat kaikille vaan, eikä siellä salillakaan tarvii kauheasti näyttää niitä liikkeitä, Pitää ottaa huomioon ihmisen tasapaino ja muut rajoitteet. Kaikki ei osaa kyykätä tai vetää maasta vaikka ne olisi kuinka kunigasliikkeitä.
    B) ai teetkö jokaiselle oman ruokavalion? eikö sitä samaa voi antaa monelle... No ei voi. On otettava huomioon allergiat, vatsantoiminta, rytmit, makutottumukset ja se, että jatkossa asiakas osaisi itse koostaa ruokavalionsa, eikä elää loppuelämää lappujen varassa. Tosi huonoa bisnestä multa, mutta mä haluan, että ihmiset oppii matkalla ja kehittyy.

    Hei kivaa treenikuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toipa se onkin, kun monesti ketjut vaatii semmosta liukuhihnahommaa ja sehän on aika just jotain muuta kuin henkilökohtaista. Aika paskaa bisnestä. ei suinkaan se ettet suostunut mukaan moiseen vaan just se, että toi kantaa kauas tulevaisuudessa, mikäli ihmiset oikeesti haluu tuloksii. ja jos niitä ei tuu, niin eipä se asiakaskunta pt-palveluita kauheesti sitten käytä.
      joo, josko mä saisin niitä HYVIÄKIN treenikuvia sit joskus. :D

      Poista

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!