ensitavoite

ensitavoite

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Ruokitaan sisältäkin eli ajatuksia ravinnon syvimmästä merkityksestä

No jopas nyt on markkinat!
Eilen illalla mies, joka meillä asuu, lähti työpaikan syöminkeihin (sehän ei siis juo viinaa ollenkaan, tarkalleen ottaen sillä tulee kolme vuotta dogaamatta nyt 5.6) ja kun sain kaikki ipanaiseni nukkumaan, lösähdinkin sohvalle, enkä avannutkaan konetta. Oli ihan hiljaista. Söin vesimelonia terveyspuuskassani (jotka vaihdoin lakritseihin kun loppuivat…) ja luin Kaisa Jaakkolan Hormonidieettiä.
En tiedä, johtuuko pt-koulutuksen aloituksesta vai omasta kyllästymisestä siihen, etten tiedä mitä haluan kehoni ja ruokavalioni osalta vai näiden ja monen muun asian yhteissumma, mutta olen alkanut kiinnostumaan siitä, mitä ravinto tekee niille osille kehoani, jotka eivät näy.
Tottakai haluan näyttää hyvältä, harva meistä kai haluaa näyttää huonolta. :D Mutta olen herännyt kiinnostumaan siitä, mitä laitan suuhuni ja miksi, miten eri ravintoaineet vaikuttavat sisäelimiini ja niiden toimintaan. Kirja auttaa siinä todella paljon! Upea teos. Hyllymmehän on täynnä kaikkia mahdollisia bodibodisössönsössön-teoksia, joista niistäkin on tottakai apua terveen elämän kannalta, mutta koska itse en usko, että olen niin kurinalainen ihminen että jaksaisin syödä pääsääntöisesti yksipuoleisesti ja vaa'an tarkkuudella pitkiä aikoja, on minun haettava muitakin vaihtoehtoja, jotka motivoivat minua pysymään järkevissä syömisissä jatkuvasti.
Pelkkä ulkonäkö kun ei näemmä minulle riitä, koska silloinhan askeettinen ruokavalio olisi helppo toteuttaa ja ylläpitää. Minulla ei myöskään ole tavoitetta (laihduttaa 20kg, kisapäivä, kisadieetti, saada verenpaineet alas tms..) joten senkään vuoksi en siis osaa tiukkaa ruokavaliota itselläni ylläpitää. Tai, sen perusteleminen on itselleni vaikeaa.
Se, mitä syön ja miksi, on tärkeää. Kun laihdutin, söin kanaa, riisiä, raejuustoa, maitorahkaa ja sokeroimatonta mehukeittoa. Perustelin sen sillä, että tämä pudottaa kehostani rasvaa polttamatta kuitenkaan kaikkia lihaksiani pois, eli toisin sanoen laihduttamiseni oli suhteellisen esimerkillisen fiksua, kiitos vain ruokapoliisilleni.:)
Kun tarve muuttuu, muuttuu myös tapa tehdä. Olen jo monta kuukautta leijallut epätietoisuudessa, mitä tehdä ja miten syödä. Minusta ei ole fitness-maailmaan, eikä minusta tarvitse olla. Olen pähkäillyt painon nostamisen ja lihaskasvun kanssa. Miettinyt, miksi se ei tunnu omalta. ehkä siksi, ettei se ole minua varten. Ihailen kehonsa muokkaajia, ihmisiä, jotka ovat kurinalaisia ja upeannäköisiä.
Minä itse etsin kuitenkin jotain muuta. Olen järkeillyt, että kun kehoni voi sisältä päin hyvin, näkyy se varmasti myös ulkopuolellakin.
Pyrin etsimään ruokia, jotka vaihtelevat, ovat monipuolisia, eivät turvota/ummeta/röyhtäytä/tee tönkköä oloa muuten/ nostaa verensokeria äkkiä ylös ja laske äkkiä alas… Etsin ruokia, joista ei välttämättä jää kaikkea paskaa ja möhmää elimistööni. Etsin ruokia ja ravintoa, joka täyttää muttei saa ähkyä. Etsin ruokia, joita on miellyttävä syödä. Etsin ruokia, joita koko perhe voi syödä.
Etsin tasapainoa, kokonaisvaltaista ratkaisua keholleni.
Liikunta on tullut jäädäkseen, salitreeniä rakastan, ja josko sitä tänään taas viikon tauon jälkeen uskaltaisi kokeilla, kantaako jalka juoksulenkillä. Sykemittarikin saatiin iskuun! :)
Olen viime aikoina syönyt tosi paljon hiilaria, ja proteiinit on jääneet tosi vähälle. Sekin on huono asia. Siihenkin pitää kiinnitää huomiota, kun sitä pattiaki haluaisi kasvattaa. Vaikkei nyt ihan Dana Linn Baileyn veroisia itselle tarkoitus olekaan hankkia, niin saisihan niihin vähän lisää lihaa tulla. Ja rasvaa keskivartalosta lähteä. Siihenkin asiaan on kirjassa mielipide, luen, sisäistän ja testaan ja kerron sitten omakohtaisest kun muutokset ruokavaliossa on tehty, että vaikuttaako ruokavalioni vatsamakkaroihini ja lantion läskeihini suopeasti. Vielä en sen enempää aiheesta puhu koska luen ensin opuksen, mutta te, joille Charles Poliquin on tuttu ja hänen metodinsa ja ajatuksensa, olkaa niin hyvät ja imoittautukaa.

Olen myös kovasti lukenut Jeritan fitfood-blogia ja yrittänyt hankkia kotiin pikkuhiljaa (no okeiokei ennenku mies joka meillä asuu spoilaa tän ni meille on kotiutunut tasan trkkaan TATTARIJAUHOA eikä mitään muuta vielä. :D ) kaikkia sen leväaineita jotta voisin alkaa leipoa eri tavalla. Semmoset fanfaarit kuulkaa soi kun saan kannettua pofiperin ja kaverinsa marketita kotia ja alan vihdoin leipoa HerkkuJerkun leväleipää. :D

(tähän väliin kiitän viesteistä, jotka tulevat suoraan sähköpostiini yhteydenottolomakkeen kautta. Niitäkin tulee, vaikken niin herkästi niihin vastaakaan. :) )


Ruoka-asioista muihin asioihin, en viitsi paatostaa tästä hirveän kauan, ehkä ajatukseni kävi selväksi tästä. :)
Olen syönyt joka päivä smoothieita, kun mies, joka meillä asuu, on niitä tehnyt.

Koska perjantaina oli lepopäivä ja satoi vettä, en juossutkaan. Mutta, pukeuduin keinonahkatakkiin ja farkkuihin lähtiessäni postiin, kuvasin, tottakai.
Ostin myös mansikoita ja kirsikoita ylihintaan tottakai.

Eilen kävin salilla tekemässä selkää ja naksautin niska-yläselkä-lapa-alueeni jotenki jo aika alkutekijöihinsä. Hinkuttelin menemään vaan, mutta aika lepsakkaasti tein. Videoidakin yritin, olen niitä tässä nyt vuorokauden sisään aika useasti katsonut ja oloni on ollut lähinnä
kuva täältä.

Ei voi ihminen kuvata niin VÄÄRIN ja vielä MONTA KERTAA! Uskomatonta. Ehkä tarvitsisimmekin tähän double facepalmin.
Kuvia otin, nekin on yhtä paskoja, mutta otin!
Siellä on fitnessposejakin! Huomaatteko? ai ette? no ei se haittaa. :D
kotona söin, kun ei oikeen mikään maita mutta pakko on syyä ettei lihaskato iske niin kolme munaa ja kaalia. XD
Sen jälkeen perushommia, vauva nousi kokonaan ylös, suorin jaloin, eilettäin. Minä luin kirjoja ja pullistelin beebiksen kanssa.

Vielä olis ollu paljon asioita ja jutusteltavia mutta jätänpäs ne toiseen kertaan.
meillä sataaa vettä, haettiin eilen tytyn kans lisää kukkia pihalle istutettaviksi ruukkuihin kun hetken paistoi aurinko. nyt ne on istutettu ja tuolla kauheasti sataa ja tuulee, liekk mun kukat ennää kesäksi tuosta jaksakaan toipua.. :D

Ostin myös puun.
En vaan tiijä minne sen istutan.

2 kommenttia:

  1. Mun mielestä sä oot hyvällä tiellä, kun pohdiskelet asioita ja mietit mikä sopii sulle parhaiten. Löytää se kultainen keskitie ilman stressiä tai pakkoa näyttää joltain tietyltä tai että on pakko syödä vain jotain tiettyä. Sitten jos välillä haluaa välillä "hifistellä" niin sitten tekee niin. Sä olet tehnyt jo kovan duunin ja kiva että sä tykkään punttijumpasta. Siellä kun saa uusia ennätyksiä ja joku paska liike alkaakin sujumaan, se on jo etenemistä.
    Toi kirja muakin kiinnostaa, mutta ole ollut saamaton sen suhteen.
    varsinainen sporttimimmi oot kyllä, kuvissa näytät hyvälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, kiitos tästä. mä todellakin olen innostunut myös siitä nyt, mitä tapahtuu alueilla, joita ei näe. Eli tuolla sisällä. Olen aivan koukussa kyseiseen opukseen, insuliinit ja kortisolit ja resistenssit ja reseptorit vaan soljuu mun päässä. :D nyt vaan opus käteen, on oikeasti todella hyvä! ja kiitos myös kehuista, ninhän se on että paskemmaltakin vois näyttää. :D kirjan avulla yritän nyt kokeilla joskos hiilarien vähentäminen vaikuttas mun napaläskeihin ja lantioon. XD nooh, luen, sisäistän ja sitten vasta testaan kun on tietoa muutenkin kuin ajatustasolla. :D puntit ei koskaan enää vaihdu, 2008 vuodesta niitä heiluteltu ja nyt raskauden jälkee eka kertaa kunnolla ja ajatuksella, säännöllisesti ja sen huomaa että tuloksia tulee eri tavalla kun se on selkeesti kellontarkkaa. tai no, silleen kellontarkkaa että se tpahtuu 4krt/vko JOKA VIIKKO ja JOKA KUUKAUSI.

      Poista

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!