ensitavoite

ensitavoite

tiistai 21. tammikuuta 2014

Kuvapläjäys jääkaapista (ja sen aikaansaannoksista) ja tulevaisuuspohdintaa

Moikka moi!
Tänään oli jalkapäivä, ja mää taas kikkailin just niinu tykkäsin, vaikka supermassa-savolainen sanoikin blogissaan että askelkyykky tanko niskassa kävellen on parasta ikinä. Jätin sen SIITÄ HUOLIMATTA tekemättä. XD
Hackia, smithissä kyykkyjä, sjmv, reiden koukistusta ja ojennusta, molempiin mahtui pudotussarjojakin mukaan. Hyvää huomenta, prässi leveällä kanta-askelluksella. Semmosia oli ja nyt huomaa taas että kohta sattuu. XD
Aamulla paino oli 70,3 eli 1100g vähempi ku eilen aamulla. XD nopeasti lähtee mun viikonloppusekoilut. Hyvä niin.
Mä oon muuten iltapalalle syöny ekan hedelmän yli kahteen kuukauteen!
uskalsin ja ai että miten ihanaa oli syyä APPELSIINIA!heti alko himottaa syyä noin viissataa lisää. XD sen verran bodibodisössönsössön oon että tarkistin sen ravintoarvot ennenkuin söin sen. :D
Joo niin. kuvasin meijän jääkaappiakin, kun se oli niin perhanan täynnä.
Niin. mää syön sieltä noit kanoi ja rahkoi ja laittilimsaa ja maitoo kahviin ja mehukeittoja. muuta mun siellä ei taida ollakaan. :D

Tänään tuli uus bodylehti, pari hyvää juttuu:
Virmiksen juttu ei varmaan näy, mutta tässä käydään just läpi sitä mikä muakin ärrrsyttää. Että aletaan reenaa ja sit heti päätetään mennä ties minne kisoihin. Tässä oli helvetin hyvin nostettu esille se, että camoon, ei se ihan niin mene.
Lukekaa.
Ja tietty se iänikunen ruokapolitiikka oli kans nostettu tapetille, sekin oli hyvä. Ett syö syö syö.
Mutta syö oikein.
Ei siis banaanitiikerikakkua.
Meille tuli tänään meidän joululahjat, uus tiskikone ja jääkaappi. Meikä oli salilla ni miehellä, joka meillä asuu, oli raksakaveri:

Mut niin, ihan oikeesti piti puhua vaa'asta.
Mä katsoin eilen kuvia itsestäni.
Seuraavassa kuvasarja
Siellä olen minä joulukuussa 2013, mitä mulla tosson painoo, joku 72kg. sit siinnon joulukuu 2012, painoa joku 65-67kg ja sit kuva syys-lokakuun vaihteesta, painoa joku 78-79kg kun vauva oli syntynyt elokuun lopulla. Erot on ihan mielettömät. ihan jo noissa treeikuvissakin. Mä oon tän retken aikana kytännyt niin vaakaa, etten ole huomannut katsoa peiliä kunnolla, ja sitä muutosta joka on tapahtunut. Olen tyytyväinen. Toki, Nyt pitäisi sitten jossain vaiheessa miettiä uusia tavoitteita. Jäin niitä pohtimaan, kun luin Jeritan uusimman postauksen. Niin, mikä mun tavoite on? mua motivoi liikkumaan ihan vaan jo se, että tykkään tehdä sitä. Mä rakastan salitreenistä syntyvää fiilistä. Tottakai hyvinvointi, nii fyysinen kuin psyykkinenkin, on tärkeää. Ja ulkonäkö. Mutta silti, mulla ei oo koskaan ollu salitreenissä selkeitä tavoitteita. Nytkin mun ruokavalion taustalla on ollut rasvanpoltto ja raskauskilojen karistus, mutta mitä nyt, kun se tavoite alkaa olla saavutettu? mikä on mun seuraava tavoite? pitäskö mulla olla tavoite, niinku vaikka Päivillä? Oon aina sanonu, etten halua kisaamaan. En niin. En oo semmonen, että jaksasin yhden päivän gloorian vuoksi tehdä vitusti töitä. Tottakai sitä olen miettinyt, tietysti. Mutta ehkä mä oon liian mukavuudenhaluinen. Tavallinen. Saamaton. emt. Mä tykkään matkanteosta, mutta enemmän mua kiinnostaa se "jatkuva" tila, ei niinkään pyrkimys johonkin tiettyyn hetkeen. Siks mä varmaan oon mennyki maistraatissa naimisiin, ku en jaksa järjestää häitä ku se on semmosta yhden päivän glooriaa sekin. XD
Pitäs kuitenki keksii joku muu kuin naisille tyypillinen "viimiset viis kiloo" tavoitteeksi. Aion joka tapauksessa vähän löystyttää mun syömisiä kun tää homma on pulkassa. sit mietitään jonku ajan päästä, mihin ollaan menossa tai miten. Toisaalta tuntuu jotenkin "tylsältä" jos vaan teen, vailla päämäärää. Niinhän mä oon aina tehny. Jos ei siis lasketa raskauskilojen karistusta.
Hmm.. tämä on mietintämyssyssä kovasti.
Kuten sekin, että jos lauantaina hakis manniselta puddea.
Mut joo.
Näihin tunnelmiin. En tiijä, oonko tavis vaan vai mikä.
katotaan.

4 kommenttia:

  1. Aivan huikea ero! Ja hei tulet huomaamaan, että voit painaa hyvinkin "paljon" enemmän ja olla timmissä kunnossa ;) Nimin kokemusta on. Mä olen lähtenyt liikenteeseen noin 65kg lukemista :D ja nyt offilla painan sen noin 80kg ja silti väitän, että peilistä katsoi timmimpi mimmi kuin silloin kun painoin 65kg ;) Hahaa, lihas painaa enempi kuin läski, niinhän sitä väitetään :) ja tottahan se varmasti on!

    Mitä tulee tavoitteisiin. Se on aivan totta, että missään nimessä kisaaminen jossakin lajissa ei ole tavoitteellisen liikkumisen / treenaamisen ainut oikea tavoite tai ylipäätään asia, mihin pitäisi pyrkiä todistaakseen, että on tehnyt kovaa työtä. Tiedän tätäkin lajia harrastavia henkilöitä, jotka ovat jäätävässä kondiksessa, mutta kisaaminen ei silti ole heille se juttu. Tavoitteita voi olla vaikka nostaa penkistä sen ja sen verran siihen ja siihen mennessä, tai kyykätä, vetää maasta sen ja sen verran. Omaa kehitystä seuraten, asetellen niitä tavoitteita, matkasta tulee varmasti mielenkiintoinen ilman sitä yhden päivän glooriaakin ;) :)

    Varsinkin jos ylipäätään joutuu miettimään, että oisko kisaaminen mun juttu, niin sitten sitä ajatusta kannattaa vielä kypsytellä ja siirtää mahdollista toteutusta tuonnemmaksi. Sinäkin olet vielä nuori nainen, joten aikaa on! Kuuntelet vain itseäsi :)

    Äläkä missään nimessä käytä itsestäsi termiä laiska! Hyvänen aika nainen! Vasta vauvan saanut ja täyttä häkää pistelet menemään :) Moni äiti makaa tuossa vaiheessa kotona imetystyynyn päällä ja tuskailee, ettei jaksa mitään ;) Mutta juu, tiedän, itsekin sorrun aika usein siihen, että näen itseni vain laiskiaisena, vaikka totuushan on toinen :D Näin se pääkoppa vaan joskus toimii :/ Grah!

    Hirmuisesti tsemppiä sinne jälleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jerita aina hehkuttaa miten mä multitäskään tätä elämääni, miks sitä ei ite tajuu? :D luoko äitiys jonku perus riittämättömyydentunteen ikuisiksi ajoiksi?
      Mä oon tätä sun kirjotusta lukenut sata krrtaa ja miettinyt, mitä tähän vastaisin kun tää vaan on niin hyvä postaus. <3 viisaussanoja.

      Poista
  2. Vaikka itselläkin on tavoitteita, ei sekään silti tee asioista helpompaa. Sitä välillä miettii silti onko tässä mitään järkeä, vaikka treenaamisesta pidänkin erittäin paljon. Niitä mörköjä tulee pääkoppaan sekä fitness-muijilla kuin muillakin muijilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elä sano! Ei kait sulla mittää mörköi päässä? SULLA? Oot jotenki niiiiiin balanssissa kokoajan. Semmosessa zenissä. <3

      Poista

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!