ensitavoite

ensitavoite

tiistai 22. huhtikuuta 2014

hanuri soi taas, jalkapäivä.

Sorry, nyt tulee nopea ja tylsäpostaus vaikka aihe olisikin ollut niin mieltäylentävä ja kiva. Olen vaan sattumalta harjoittanut sosiaalista toimintaa nykymaailman tavoin eli sosiaalisessa meeeeediassa, facessa sekä kännykälläni watsapilla.
jes, minulla on elämää!

Noniin. Tänään lähdin jalkatreenin, ahdistuneena vähän koska viime viikolla se meni ihan persiilleen, jos muistatte ei jaksanu mitää ja mitä lie.
Nooh, kunnon veyttekyjen jälkeen sjmv ja vaikkei painoja ollukaan ku vikoissa kahdessa sarjassa se 70kg, niin tätä tärkeämpänä pidänkin sitä, että tuntuma oli täydellinen! Bull on sanonu että ei se lihas tiedä miten paljon painoja on, tuntuma on tärkein. Joten tällä viisaudella menin eteenpäin.

Sitten mun suosikkiin vipuvarsiprässiin. ensin tein ihan vaan semmosia mitä lie hermotus tuntuma jaadijaa-juttuja, ihan vaan painoitta, ensin kapealla ja sitte leveällä heti perään, hiiitaaaaaastiiiiii ja sitte satasen painoilla samoin, ensin kapealla ja sitten leveällä. tauko, ja ja viiskymppiä lisää. sama homma, eli kapeella ensin ja sitte leveällä. toistoja alussa per jalka-asento joku 10-12, sitte lopussa vissii 8 per jalka-asento. huhhuh, raskasta, vaikka vaan 150 kiekkoja.
Etukyykyssäkin painoja tais olla vaan sata, mutta tuntuma, se se vasta olikin muiskis ihanaa!
Etureisiojennuksessa hoksin että vissii joko voimatasot tai hermotukset tai jotku parantunu koska sain laitettua enemmän painoa. Takareisiin ei, melkein kuolin. Siksi meninkin smithin alle kympin hurjalla painomäärällä tekemään kymmentä vaille kahta muutamat sarjat, ihan vaan tuntuman vuoksi.
Sillä välin toisaalla:
Mies, joka meillä asuu, oli treenini ajan vauvan kanssa kauppahallissa ostamassa kalaa. Ja koska hänen asiakkaitaan on ilmeisesti joka nurkassa, oli joku pullamyyjäasiakas tarjonnu pullat. Siellä se mässytti ja kuvia mulle lähetti kun minä puskin persäuolta pihalle (no en oikeeeeesti tietenkään tosikot. ) jalkareenissä.
Nams, kertakaikkiaan.

Hiton hiki tuli, ja kuvasin tietysti itseäni:
Ihan sairaan rapsakka reeni, vaikkei painoissa kehumista ollukaan.

Tässä viime päivien aikana olen myynyt turvapaitojani pois. Muistatteko, kun viime vuonna puhuin niistä, ja ostin usiamman? suuria paitoja, joissa on hyvä jumpata niin ei näy kun läski tutisee ja hytkyy? :D
No, tänään taas yksi löysi uuden kodin, näiden kuvien avulla:

Voi miten mua väsyttää, pakko jättää monta kivaa asiaa mistä piti kertoa, ensi kertaan.
Mutta sen sanon että seuraavissa linkeissä näkyy ruokia, joita meillä kokeillaan viikon sisään. AAH NAMS!
vietnamilainen kesärulla
jauhotonta pitsaa

pusi pusi, huomenna lisää kivoja juttuja kerrottavana, nyt meen nukkumaan.

2 kommenttia:

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!