ensitavoite

ensitavoite

torstai 17. huhtikuuta 2014

minä ja mun ruokaongelmat. ne ei katoa ikinä.

Mää en oo vaa jotenki jaksanu keskittyä siihen, että olisin täällä postaamassa teille arvon herraskansa. Tää viikko on ollu ihan sekametelisoppaa, niinku viime viikkokin, mutta vähän eri syistä. Eilen kävin treenaamassa, oli jalkapäivä. Ja jostain syystä ei toiminu ollenkaan!!! otin prässin kärkeen, ja tuntu että perse tai takareisi tai ne yhdessä irtoaa luusta. Tai jotaki. Ekaa kertaa mulla oli olo että hmm, mahtaako tässä käydä miten. Ja tein sitte pienemmillä painoilla, kun isoihin en uskaltanu. Yks sarja 185 kilolla, muut 150kg.
SJMV samaten ihan reisille tai siis ei just sinne. Kaikki tuntu hiton raskaalle ja ärsyttivitutti. Menin sitte vemputtelemaan ja pimputtelemaan reidenojennukset ja -koukistukset ja SILLOIN mulla paikat aukes! Outo juttu, ja vähän lievästi isosti ärsyä koska mä olin ajatellu jättää etukyykyn tekemättä kun olin niin voimaton, mutta nappasin sen innostuksissani sinne loppuun ja toimihan se! HUUH!
Loppuun pyöräilyt ja kotia.
Aina ei siis treeni voi kulkea, eikä kai tarvikaan. Pohdiskelin miehen, joka meillä asuu, kanssa, että voiko mulla ollu joku suvantovaihe. Sille on siis joku hieno nimikin, mutten muista mikä. :D Että samalla ohjelmalla kun vemputtaa, niin tulee joku painojen suvanto ja sitte homma taas toimii. En tiijä. Olin sitä mieltä että vastahan minä tämän ohjelman aloitin mutta on se mulla jo ollu usiamman viikon. Toki, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja syöminen, viime viikon treenaamattomuus, henkinen stressi.. Onhan näitä.

Mä oon ollu jotenki tosi pirun pahalla tuulella nyt jo pari viikkoa. en tiedä mistä se johtuu, mutta mua vaan ärsyttää niinku KAIKKI. Ärsyttää, etten oikein tiedä, mille alakasin. Ärsyttää siis monet muutkin asiat, muttakun mää en ruodi mun henk koht elämää täällä niin ei niistä sen enempää. Mä en vaan tykkää syyä palio. Onko se niin paha asia?
Oon yrittäny tässä perehtyä eri tapoihin syödä. On smoothieita ja pähkinöitä ja ties mitä tarjolla, munia ja plaaplaplaata. Sitten on tämä perinteinen, jota itsekin noudatin kun dieettasin raskauskiloja poissa. Se toimi tosi hyvin, mutta mä vaan niin totaalisesti kyllästyin siihen etten vaan jaksa sitä enää. En tarkoita, että ruuan pitäs olla sokeria ja rasvaa, mutta nyt mä oon huomannu ettei mulle maistu oikein edes kana enää. Ja koska mä en kuitenkaan voi syödä pelkkää suklaata ja rahkaa ja vähän salaatinlehtiä, on mun keksittävä keino, millä saisin itseni voimaan hyvin sekä henkisesti että fyysisesti, Saisin vähän lihaspyöreyttäkin, ja niin no, rasvoja alas.
Mä oon yrittänyt asettua siihen asemaan, että mun paino nousis ja lihasta tulis ja blablaa. Mä en vaan pääse siihen juttuun kiinni, ja eilen mies, joka meillä asuu (joka siis tuntee mut luonnollisesti äärimmäisen hyvin) , totesi että no, mä en oo kyllä koskaan tienny että sä haluaisit olla iso.
Niin. En mä haluakaan. Se oli ihan hyvä oivallus, taas kerran, kun se sanottiin mulle ääneen. Mä en halua luoda itselläni illuusioita, vaan haluan näyttää OIKEASTI hyvältä. Omaan silmään hyvältä. Pääsääntöisesti olen itseeni aika tyytyväinen, ei siinä mitään. Kolmen lapsen äidiksi oon ihan täpäkkä, kyllä mä sen tiedän. Mä en halua leveää selkää jotta mun vyötärö näyttäs kapeammalta tai vatsa pienemmältä. Sehän on vähän sama asia, kun jos vaikka mun perse olis iso ja sit mä kasvattasin vielä isomman mahan ni se perse olis pienemmän NÄKÖINEN?
Kyllä, mä tiedän että leveä selkä on hyvännäköinen ihan vaan olemalla leveä selkä. mutta mä en halua sellaista SIKSI, että mun keskivartalo näyttäs kapeammalta.
Joku on sitä mieltä, että mun ei pitäs dieettaa nyt, ja joku toinen on taas toista mieltä. Mä ITSE olen sitä mieltä että se mitä mä tarvin nyt, on joogamatka intiaan hiljaisuuteen. XD
Mä en halua suorittaa. Mä en myöskään halua tuntea syyllisyyttä jos mä en viikkoon pääse salille kun kerran, jos mun elämäni muut, yhtä tärkeät, osa-alueet, ovat päällimäisenä mielessä. Varsinkin, kun mulla ei OIKEASTI salitreenit jää välistä oikeastaan koskaan.
Mä en kaipaa vatsapalikoita, mutta en mä nyt tätäkään mahaa suoranaisesti rakasta. XD Mä en halua, että treenistä tulee mulle pakko. Se ei ole sitä, koska se on rakkaista rakkain harrastus. Mutta mä teen sitä itselleni, itseäni varten, omalle elämälleni sopivalla tavalla. Etsin tosi paljon vielä sitä omaa tapaani, mutta kun tässä yritän tehdä aikaa sille, että etsisin ravintoasioista lisää tietoa ja oppisin ajattelemaan ITSE, ilman että kyseenalaistaisin omia ajatuksiani ja päätelmiäni joka kerta, kun joku sanoo niihin poikkipuoleisen sanan.
Mies, joka meillä asuu, omaa sellasen vanhan tuttavan, jonka kanssa on muutama sana aiheesta vaihdettu. esimerkiksi siitä, kun valitin että mun prodepannariohjeessa on yksi keltuainen niin hän kysyi että no mitä siitä. Tämä kyseinen herra on itse siis aika tosi täpäkässä lihassa, ja syö kyllä ihan jotain muuta kuin riisiä. Tai siis syö se sitäkin, mutta sanojensa mukaan hänen hiilarin saantinsa on huomattavasti pienempää kuin olettaa voisi. Tämäkin oli mielestäni tosi mielenkiintoista, koska oletushan on, että sitä hiilariakin syödään. Toisaalta, sama kai se on, ottaako sen hiilarin mehusta vai pastasta.
Mä en kaipaa makaronilaatikkoa. Jauhelihaa. Pastaa, riisiä, perunaakaan. Possunpihviä yritin syödä muutama viikko sitten, ja sekin maistui minusta ihan paskalle. Pilaantuneelle. Yökölle.
Oon miettiny tofuakin, kasvisvaihtoehtoja. Että mistä saisin prodee, jos mulla ei toi kana ala kohta taas uppooaan. Toki, mies, joka meillä asuu, totesi että vois riittää jos kanaan vaihtas välillä mausteen. XD
Oon yrittänyt pähkäillä, voisinko löytää sellaisen tavan syödä, että se sopisi mulle, ja olisi kuitenkin myös optimaalinen makrojen osalta.
Pähkinät, aah!
Lohi, aah!!
Smoothieita en oo hirveesti ruukannu tehä, mutta voisin kokeilla.
Söin eilen ekaa kertaa ILLALLA puuroa sitten öö.. yli puoleen vuoteen. Se oli taivaallista, illalla! Voisin hyvin syödä puuroa illalla. Aina. Oon syönyki, kun lapset syö sitä iltaisin. Dieettaamaan alkaessani senkin lopetin.
Voisin myös syödä aamuisin vaan rahkaa ja mehukeittoa. Voisinko? pitäs olla enempi hiilaria, sanoisi joku. Onko se niin?
Hemmetti, ei voi olla näin vaikeaa yks RUOKA!
Mä oon aatellu, että voisin vähän kiristellä kesäksi. Pudotella rasvoja. Ehkä mun lihakset on niin olemattomat, että näytän kuivan kesän oravalta vaan, mutta mitä sitte? Se vois sopia mulle paremmin.
Kattois sitte syssymmällä, jos sitte sais syötyä enempi. Kun mä en vaan halua syödä RUOKAA NIIN PALJON. Tiedän syöväni nytkin ihan perseelleen ja tyhjiä kaloreita, mutta toisaalta, jostain munki kalorini pitää saada.
Ei se, saanko penkissä niin vai näin paljon, ole just nyt tärkeääkään. Tottakai on kiva lesottaa että prässissä kakssataa jne, mutta fiilis, se on tärkein mulle, treenissä, aina. Ja tietysti se, että näkyykö se missään.
Mutta ruuasta mä en halua ressata. Se ei tarkoita, että söisin vehnäleipää, karkkia ja pilponaadia, vaan sitä, että söisin niitä asioita, joista pidän, ja jotka tekee mulle hyvää. Liekkö tässä superfood-ostoksille kohta pitää lähtä.
Eli johtopäätös, sanoi Nikke Knattertonkin joskus
kuva täältä ;
opettelen ja harjoittelen tällä hetkellä ruoka-asioita. Miehellä, joka meillä asuu, on duunikaveri, joka panee jengin syömään iiihan erilaisia juttuja, ja kyllä ne jaksaa treenaa ja saavat tuloksia. Oon aatellu, etten ajattelis niin suppeasti enää, vaan etsisin itselleni sopivia vaihtoehtoja.


5 kommenttia:

  1. Kyllä mä uskon että sä vielä löydät sen kultaisen keskitien :) ehkä sitten kun et enää ressaa siitä ruoasta niin paljon. Itellä ainakin helpottaa se kun osaa itse vääntää ruokia niin että saan syyvä just sitä mitä huvittaa. Toki se vaatii hieman pohdiskelua ja pähkäilyä kun vääntelen niitä leipomuksia ja lasken niistä aina(melkein aina) kalorit. Niin ja kyllä sitä välillä saakin vituttaa, mua ainakin :D Oishan se kaameeta jos ei ikinä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta. Mä oon ressannu ruokaa niin hirveen kauan jo. Tai siis kun odotin tuota viimeisintä, radin vuoksi piti kytätä tosi tarkkaan syömisiä (mulla oli esikoltakin, tokassa raskauessa taas ei, ja nyt taas) ja sitte laihdutin ja jaadijaa diipadaa niin tuntuu että tässä on yhtä ruokaa koko elämä. ihanteellisinta olis, jos oppis syömään itselle sopivalla tavalla, eikä kaikkea tarttis aina punnaa ja niin kovasti arpoa. Mun pitää yrittää jossain vaiheessa keskittyä noihin sun rakennelmiin ja testailla, kun kuulostavat ainakin siltä että passais mulle. ja pitäs niihin kasvisjuttuihin perehtyä kans. Kyllä tämä tästä varmaan pikkuhiljaa, kun opettelee tosiaan vähän itsekin eikä vain ole muiden varassa aina. Ennen mä olin tosi tyytyväinen, ettei ite tarttenu miettiä mitään, mutta nälkä kasvaa syödessä, ja nyt kiinnostais nimenomaan oppia itse ymmärtämään enemmän mitä ja miksi. :D
      ja vitutus, siis ei aina voi olla ruusun terälehtihommia, hulluksihan sitä tulis jos ei koskaan ottas mikään päähän. :D

      Poista
    2. Kukaan ei oo täydellinen ja kyllä sitä herkkukin maistuis enemmissäkin määrin. Kyllähän mä voin jos haluun :)
      Muistan kun opettelin itse laskemaan, mulla saattoi mennä 3 tuntia yhden hemmetin ruokavalion laskemisessa ja silti se oli päin persettä, kun sain sen takaisin valmentajalta. Seuraava dietti olikin sitten niin että pyysin valmiit safkat, mutta nyt mua lähinnä alkais ketuttaa jos mä en vois vaihtaa mitään ruokia tai joku sanois etten voi syödä porkkanaa, vaan parsaa kun listassa lukee niin. Hyvä siitä tulee trust me :) aikaa se saattaa hieman aluksi viedä, mutta ompahan sitten helpompi olla.

      Poista
  2. Ruokajutut on niin vaikeita! Vaikka kuinka tietäisi, miten syödä, niin mulla ainakin lähtee niin helposti lipsumaan. Ja kun ei aina jaksaisi olla laskemassakaan. Pitäisi ruveta, niin voisi vääntää dieetin jälkeen herkumpia juttuja taas.

    VastaaPoista
  3. kerro sitten ku oot keksinyt ratkaisun. 8)

    VastaaPoista

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!