Ennätyksiä ja uusia tuulisuhinoita jo vähän.

Oho oho.
Joskus päivään mahtuu kaikenlaista. Niinkuin vaikka tänään. Aamu alkoi puurolla as usually, ja sitten jalkatreeniin. Puolivalkku vinkkas eilettäin että teeppä prässi ekana alta pois ja niinhän minä tein. Kappas kun viimeiseen sarjaan tuli 200kg ja kuus toistoa. Huhhei!

Olin ihan sairaan ylypiä kun se puolivalakku sattu kävelee ovesta sissään ja hihkuin kuin kersa että arvaa mitä!!!

Seuraavana sitte sjmv. Ennätyksethän ovat olleet sen 70kg enkä sillä oo hirveesti tehny kun on tuntunu että mennee tonne selekään se homma "liian isoilla" painoilla. Tänään sitte aattelin perussarjojen jälkeen että no hittolainen, kokkeillaan. Ja menihän se. Innostuin sitten kunnon palauttelujen jälkeen lisäämään vielä viis kiloo painoa ja hups! silläkin! Toki nyt illalla huomaan että tais se vika sarja olla liikaa, alaselkä juilaa.

Kuvien laatu on heikohko koska kuvaamisen tulee tapahtua suhteellisen salassa ettei ihmiset ihmettele että mitä hittoa toi muija tekee. En viitti selittää että joo mulla on se blogi..

Tässä vaiheessa puolivalkku tuli kesken omien treeniensä kehumaan että hienosti menee ja oonko miten uuvahtanut. Totesin että no mikäpä tässä, reisiojennukset ja -koukistukset olis vielä. Noh, hän keksi että hei tehäänpä vähän lisää ja jätetään vemputtelut viimeiseksi.
Ja mitä me sitte tehtiin?
No tätä:

etukyykkyhommiksihan se meni. En oo ennen tehny tätä muuten kui selkä masiinaan päin. Yllättävän hyvä! Eikä ollenkaan niin tappava polviin kuin Hack. Hiih! Vielä jaksoin silläkin tehä satkulla viimeisen sarjan. HUUH!
Olen voimakas. ja nyt voimaton.
Etureisiä konneessa ja loppuun pudotussarja. Takareidet maaten ja kappas, jaksoin siihenki lisätä painoja vaikka oon siinä aika onneton.
Treenin loppuessa fiilis oli todella kaikkensa antanut, kuvasin tunnelmat:

Tänään oli eka kertaa semmoinen olo että teki mieli kysyä "kauanko vielä?" mutta en kysyny. Olen päättänyt etten kyseenalaista, teen vaan. Mutta kyllä mulla oli olo että kuolema tullee ja epäusko kun sitä etukyykkyä väänsin että eissatana paljonkohan vielä.
Kaiken teen mitä sanotaan.
Se on viksumpi näissä asioissa ku minä.
Tähän väliin se pakollinen ruokakuva:

Ja sitte kävi niin, että mies, joka meillä asuu, kävi kotona töiden välissä kun sillä sattu iloisesti olemaan parin tunnin väli (yleensä ei oo, nyt oli) ja kattokaa mitä se toi mulle!!!

Käyköhän näiden kuvien määrästä nyt ilmi se että tämä oli HYVÄÄÄÄÄÄÄÄ ja olin onnellinen?!

Mun ystävä kävi kans visiitillä. Sillä oli semmosia kisahommahaaveita tossa vuos takaperin mutta sillä tuli semmosia fyysisiä rajoitteita vastaan että ne hommat ei sillä toimi. Jutteli se siinä kun ei hän voi oikee treenaakaa enää. Tuli sitte juteltua treenihommista, kisahommista ja ruuasta ja ja kaikesta semmosesta. Virkistävää.
Illalla vielä tuli juteltua puolivalkun kanssa puhe-elimessä ja sovittiin jatkoistakin. Jännää, hermostuttavaa. Vaakapanikointia. Mutta toivottavasti tulos on sitte kuitenki mieluisa. (kirjoitin ensin meluisa, hehe.)
Ruokaa pittää syyä. volyymitreeniä ja juttuja. katsotaan.
Vähän hirvittää, mutta kuitenkin ihan jees hommaa.
On se hyvä jätkä.
ai niin, miksi mun karkittomuus ei oikein oo viime aikoina toiminu? no, mä sain mieheltä, joka meillä asuu, tämmöstä viestiä töistä:

Ja hei, älkää olko hiljaisuudessa. facen puolelle tulee kyllä yksäriä ja kaikkea mutta saa sanoa tännekin. Rohkeasti vaan.
PUS PUS, nyt meen lukee iltasatujuttuja ja sit tullee jutan viimene superdieettijakso. katson senkin.


AI NIIN!! älkää unohtako tätä:

ja muistakaa mun nimi.
Suosittelen. Meillä tehdää alakertaan vielä lisää tilaa, joten kohta sali hakkaa KAIKKI oulun salitmennen tullen ja palatessa.
Vaikka hakkaa se nytkin jo.