ensitavoite

ensitavoite

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kirosanoja ja taitaa mua vähän väsyttääkin

Perkele.
Aloin kirjoittamaan hienoa tekstiä ja sitten tämä perkeleen sivu nalkkas. Huoh. Hyvät jutut kirjoitin ja ihan meni käsille.
Sorry, yleensä en sorryttele mun kirosanoja mutta nyt mua niin hemmetisti kuulaan että pakko kirota niin isosti että äitiäki punastuttas jos se tätä lukis.

Lyhennelmä. Saattaa tulla pitkästikin.
Valittelin siis sitä, että eilen kävin kaksi kertaa vaunuilemassa, molemmat reippaan tunnin. Toisella kierroksella vauvani heräsi ja alkoi huutaa suoraa huutoa. Sillä oli vähän jörö päivä, meillei iha synkannu yhteen ja mä söin huonosti. Tarkalleen ottaen kun lopulta pääsimme kotiin sieltä toiselta lenkiltä, vedin kaks siivuu meetua vauvan puuronkeiton ohessa. Oikeesti, oli kyllä semmonen päivä eilen että ikävä tuli mikroa ja valmiita annoksia pakkasessa. Ei munsta kyllä mitää fitnesspeipsii vois koskaan tulla ku mä en jaksaviitsikykeneehdi koskaan mitään.
Mun pakkasessa on ihan surullisia parsoja kun mä en syö niitä.
ja arvatkaa mitä, mä oikeesti löysin netistä surullisen broccolin:
:D
Mun pitäs alkaa taas syömään. Syön liian vähän ja väärin. Mun pitäs keskittyy enemmän itseeni, ei vaan sen tunnin ajan neljä kertaa viikossa kun käyn salilla. Siellä mä oon ittiä varten. Mut himassa tässon vähä kaikkee(seliseli) ni en jotenkin vaan.. jaksaehdikykenepystyviitsi. Mä pystyisin iteki tekee itelleni ruokavalion. Mies, joka meillä asuu, voisi tehdä mulle. Mutta mä en puuropäisenä vaan jaksa miettiä. Oikeesti, en vaan jaksa. Kotiäitiydessä on semmonen mahtava puoli, että sit ku pitäs alkaa miettii muutakin ku "onko vauvalla puhtaita vaippoja-koska tytär on viimeksi juonu-onko esikko tehny läksyt-koska täällä on imuroitu-pitäskö leipoo pullaa-ainiin esikolla olis vainhempainilta-pitää ostaa hammastahnaa"- niin aivot ei toimi. Mulla saattaa tulla totaalinen bläkäri kun kolmasluokkalainen esikoiseni kysyy mikä on vintti englanniksi. Oon ihan että öö.. kysy siltä mieheltä joka meillä asuu.
Oikeesti.
Yritä tässä sitte laskea optimimäärä ravintoa itelles.
Ja mies, joka meillä asuu, laskee niitä asiakkaille. Siis niille, jotka siitä maksaa.
Mäki haluisin maksaa jollekin siitä, joten eiköhän panna kolehti pystyyn että köyhä saa ruokavalion? Ai ei? no ei sitte.
Mun pitäs syyä siis enempi, ja varautua siihen että paino vähän nousee. Yritän henkisesti valmistautua siihen. Vaikka, mä en vielä vaan kestä sitä vaakalukemanousua.
Tarviin siihen lisää henkistä valmistautumista.
kuva netistä hakusanoilla henkinen valmistautuminen. Voitte huviksenne kattoa, mitä sieltä tulee.. Meinaan virveli ei ole kauheen lähellä mun henkistä balanssia ja valmistautumista mutta ehkä jollekin on. :D
Mun pitäs vaan aloittaa.

Tänään kävin tekemässä rintaa ja habaa ja vatsoja. Puolivalkku oli kanssa sielä reenaamassa ja kävi varmistelemassa muutaman sarjan mulle ihan pyytämättä. <3 Sain isompia painoja, vaikka vaan muutaman toiston mutta yksin kun ei uskalla kokkeilla mittää maksimeita koskaan ni ohan toi ihan kiva kun toinen on siellä ja tiijän että se ei jätä mua pulaan. Meillon huomenna selkätreeni. Se onki viimeinen yhteistreeni nyt. Voi kun olis vaikka Madonna tai joku muu rich and famous ja vois joka päivä olla treineri messissä. Luksusta! Oikeesti mä tiijän ettei se nii kauheen kallista oo ja aina kaikille japatan että se on sijoitus itseen ja se on tosi tärkeä sijoitus. Mut hei, camoon… Ompa sekavaa. Mun puolivalkku kysy että mimmosia tavoitteita mulla on. Viime päivinä tuntuu että mun tavoite on ihan vaan se että jaksan valvoa koko päivän iltaan asti. XD Vali vali. Oikeesti siis niin, mimmosia ulkonäkö/treenitavoitteita mulla on? no munst ois kiva jos mä näyttäsin joskus vaikka tältä. Voisin näyttää myös monen muunkin kaltaiselta. Mutta se, miltä mä haluisin näyttää ja miltä mä näytän ja mitä siinä välissä tapahtuu, ne on eri asioita. Välillä, niinku vaikka just nyt, mä oon ihan tyytyväinen että treeni kulkee ja pääsen sinne salille sen neljä kertaa viikossa. XP

Mä haluan lihaksia. Mutta se, jaksanko mä tehdä töitä, on eri asia. Tai no, onko minusta syöjäksi.

Mun frendi sano mulle tänään et mun cherry jazzit näyttää tosi hyviltä mun päällä. Ja sit se kokeili mun pohjetta ja haukko happia. XD

Loppuun, koska nyt lopetan, koska olen liian väsynyt ja ärsyyntynyt siihen että tämä minun kerrankin huolella rakennettu bloggaukseni meni pilalle, laitan pari kuvaa.
Kenestäpä muustakaan kuin itsestäni.
Nää on siis hauiskuvia. Puolivalkku vähän vihjas et pitäs vissii reenaa sitä miten tuodaan se olematon hauis eli VOIMAPATTI kuten hiekkalaatikoilla ruukataan sanoa, esille.
Vissiin pitäs treenatakki enempi ni näkyis paremmi. :D

Kiitos ja kumarrus että jaksoit taas kerran lukea minun kummallisia postauksiani.

P.S: ei mun elämä oikeesti oo kamalaa. Nukun ja syön liian vähän, mut ei täs muuta. :I

2 kommenttia:

  1. Moikka Fiinu ja kiitos kommentistasi! :)
    Joo meikäläinen ei oo miksikään fitnesspimuksi syntynyt, vaan tässä on takana aikamoinen projekti - treeniä, treeniä ja treeniä... Sinäkin pystyt siihen, kun vaan uskot itseesi :)
    Tsemppiä treeneihin ja ihanaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se muodonmuutos joka sinussa on tapahtunut, on ihan huikea. Tsemppiä viime metreille, itse en pääse katsomoon vaikka tarkoitus alun perin olikin sinne lähtä, kun on tuon tyttären syntymäpäiväjuhlat juuri samalle viikonlopulle. Katson sitten koosteet ja peukuttelen sinne menijöistä jo usiampaa. tsemppiä!

      Poista

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!