pifoor ja äfter ja kävin jalkojakin reenaamassa

hellou.
Kello ei ole edes kahdeksaa aamulla. Olen ollut tässä jo hyvänaikaa hereillä, kun beebis päätti jo ajat sitte että nyt on aamu. Väsyttää.
Eilen oli jalkapäivä. Olen tässä huolehtinut että saako mun pakarat tarpeeksi ärsykkeitä tällä "uudella" treenillä, tarkoittaa siis sitä kun askelkyykky ja oikeastaan siis kaikki kyykyt ovat pois. Puolivalkku on sitä mieltä että homma on hoidossa, joten ei pitäs kantaa huolta.
Aloitin eilen sjmv:lla, ja ihan tuntuman mukaan tein, ettei mee selälle liikaa. Sain hyvin tuntumaa, painoja en muista, oisko ollu 60kg. Prässissä painoja oli 180kg ja siinäkin tein muutaman lisäsarjan noilla painoilla, vähensin vähän ja tein lisää. Reidenojennus ja -koukistus joissa pudotuksia ja pitkiä sarjoja ja loppuun hyvää huomenta-liike pelkällä tangolla, vain ja ainoastaan tuntumaa hakien. Tää on muuten mulle niin iso ongelma, että ärsyttää. Miten mä saisin sen liikkeen tehtyä luotettavasti ja kunnolla? Pitkän tangon kanssa on vaikea saada tasapainoa, missä kohtaa te muut pidätte tankoa selässä? Levyjä sais laittaa, mutta sitte mun tasapaino ja liikepuhtaus kärsii kun se on niin huojuvaa. Johtuuko se vaan harjoituksen puutteesta? tein sen ennen lyhyellä tangolla

Kuva on 26. marraskuuta otettu otos. Lyhyellä kai vois tehdä edelleen ja lyyä sinne kiekkoa perään mutta kun ongelma piilee siinä että MIHIN MINÄ SEN SARJAN JÄLKEEN LASKEN? tai, mistä sen niskaani otan? Vinkit ovat siis enemmän kuin tervetulleita, koska liike itsessään on tosi hyvä.
Yllä olevaa kuvaa etsiessäni katsahdin taas vanhoihin kuviin.
Tämä kuva esimerkiksi on otettu 5.10 viime vuoden puolella. Muistan hetken, kun katsoin itseäni tuolla pukkarissa.

Mietin että voiko tämä olla tottakaan. Kiloja on lähtenyt noin 11 tuohon kuvaan verraten. Muistan, että olin onnellinen, kun sain "omat" liivit päälle. Nuo on nyt jo isot mulle, varsinkin luonnollisesti kupeista. :D
Seuraavasta kuvasta on kymmenisen kiloa.

Kyllä se vaan niin on, että salitreeni muokkaa kehoa. Tässä se nyt näkyy. Ja kuinka tuolloin ajattelin, että ei helvetti, ei tästä tule mitään. Tai en mä ajatellut niin, mutta epäusko siitä onnistumisesta oli läsnä vähän väliä. Kun se kuitenkin on aika hidasta kuitenkin se muutos.
Mutta ajatus kirkkaana se homma vaan toimii. Ja olen siitä todella ylpeä itsessäni. Minä itse olen.

Näinhän se menee. No excuses.
Siksi mä en oikein jaksa sympata ihmisiä, jotka sanoo ettei ne pysty/voi/jaksa/kykene/ehdi. Kun mulla on ihan omakohtaisia kokemuksia (kolme kertaa raskauskilot, pari kertaa nuoruudessa) isoista painonpudotuksista.
Että se onnistuu, mutta työtä se vaatii. Ja aikaa.

Tänään pidän välipäivän, tuntuu nii osuneen kinttuihin ja mies, joka meillä asuu, menee jo kolmen tunnin päästä duuniin.
Sunnuntaina käytiin reippaan tunnin vaunuiluilla ja samaa olisi nytkin vuorossa, kunhan saan tämän postauksen tehytä ja lähdettyä ulos. Siellä paistaa aurinko, toivottavasti ei tuule ihan yhtä paljon kuin parina viime päivänä.

Oli puhetta puolivalkun kanssa, että jos ei hiki irtua niin saattaapi olla että hiilaria on liian vähän koneessa. Eilen hikoilin kuin possu, pukkariin päästessäni hiki oli ehtinyt jo suurinpiirtein kuivahtaa mutta TODISTUAINEISTOA!!!

ja yhtenä päivänä yriti kuvata mun pohjelihasta…

ärsyttävää kun ei sitä nää selfiet näytä. että lihas jossain on.
Niin joo, ja tähän loppuun, olen syönytkin.

Että semmosta. Huomenna rinta-hauis ja torstaina selkä puolivalkun kanssa. Lauantaina vuorossa olka-ojentaja ja UUDET KYNNET!!!