Day 2

Joopasen khyllä, toinen päivä takana ja hyvin menee. Huomaa kyllä, että iltaisin, kun miehen, joka meillä asuu, kotiinpaluu töistä lähenee, alaa aivot raksuttaa kaikkea syötäväjuttuja.
niinku vaikka

(kuva iltalehti)
tai

(kuva fazer)
tai

(kuva bgbody.fi)
tai mitä nyt ikinä.
Onneksi tilanne on se, että tiedostan sen olevan tottumista. Olen TOTTUNUT siihen että illalla, kun mies, joka meillä asuu, tulee kotiin, ovat lapset jo nukkumassa ja me kaksi syödään jotakin. jos ei muuta ni leipää. Tapa, joka pitää muuttaa.

Laihduttajilla usein on tapoja, joita pitää muuttaa ja joista pitää päästä eroon jotta laihtuminen ylipäänsä onnistuu. Olen kuullut, että monesti kun lyödään treeni-ja ruokaohjeet tassuun, laihduttaja kysyy, voiko tehdä sitä tai tätä. et ku mä en oikeen diggaa tuota.
No hei UUTINEN, MÄ EN TYKKÄÄ MANTELEISTA mutta syön niitä 10 päivässä. KOSKA MUN PITÄÄ!
Ruokavalio tehdään tarkoin ja tsekataan että kaikki ravintoaineet on balanssissa. Jos et osaa ite, älä kyseenalaista ja mieti. Teet vaan niinku sanotaan. Se on kaikille helpompaa niin. Se on sun puolesta jo mietitty.
Laihduttaakseen on vaan PAKKO muuttaa niitä olemassaolevia tapoja. Koska syy, miksi on ylipainoinen, on yleensä just niissä jo olemassaolevissa tavoissa. Ei siinä sen kummempaa.
Mikään ei ole niin helppoa, kuin tehdä just niinku paperissa sanotaan. Jos siellä lukee että käy treenaamassa kolme kertaa viikossa, käy. Jos siellä lukee syö näinä ja näinä kellonaikoina tätä ja tätä, syö. That's it. Jos et saa tuloksia, syy on hyvin todennäköisesti sinussa. Tai ei sinussa, vaan siinä, mitä teet.
Mä itse esimerkiksi olen MAKSANUT toiselle ihmiselle siitä, että se ajattelee mun puolesta. Mä raportoin sille kerran viikossa olenko pysyny valiossa ja jos olen, eikä paino tipu (tai tule muuta muutosta, riippuen mitä haluaa) , hän tekee ruokavalioon muutoksia. HÄN ON AMMATTILAINEN, se on HÄNEN TYÖNSÄ. Jos mä "syön vähän leipää" tai "välillä otan vähä karkkii" niin sillon mä en tee niinku sovitaan. Silloin pitää katsoa peiliin.

Mulla on paljon tapoja, joista pitää päästä eroon. Mä esimerkiksi napsin suuhuni asioita. Ei sen tartte olla ku hedelmä tai hapankorppu tai lasi maitoa tai pulla tai kuivattu luumu tai pari karkkia lapsen pussista, mutta se riittää, että syömiset on sillon perseellään. Asia, joka pitää muistaa, on se, että joka kerran kun mä laitan jotain suuhun, on kyse ateriasta. Eli, mä syön joka erta kun syön, sekä hiilarii et protskuu ja hyviä rasvoja. lisänä muutamia muita juttuja tarpeen vaatiessa, mutta purkista mä vedän tällä hetkellä paljon vitamiineja.
Toinen tapa on, että koen syyllisyyttä siitä, etten treenaa enempää. Vaikka mulla on 4 treenipäivää vkossa, kolme huilia, tuntuu välillä, että pitäs treenaa enempi.
Sekin on väärä tapa. Keho tarvitsee myös lepoa.
Mulla on puuttunut myös usko itseen. Siihen, että voisin näyttää vaikka joltakin määrätyltä. Monesti kuulen itseni sanovan että "täällon tämmöstä ja tää ei vaa lähe ikinä." NO LÄHTEEHÄN, jos näkee vaivaa. En tiedä, jaksanko nähdä kymmenen kilon jälkeen enää vaivaa, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Nyt mulla on parempi luotto, ja se johtuu just siitä, että mulla on ammattilainen taustalla tukemassa. Miettimässä mun puolesta, mitä tehdä ja syödä. Maksaahan se, tietysti. Kaikki ammattimainen työ maksaa.
Mä voin kysyä siltä kaikkea typerää mitä mieleen juolahtaa ja se jaksaa vastata. Koska se on sen työ. Ei se ole ilmasta, eikä sen tarvikaan olla. En mä mee tutulle hammaslääkärillekään että laitakko mun suun kuntoon vähä niinku ilmaseks.
Mutta nyt mä uskon itseeni ja tähän.
Ja vaikka mun tekee mieli hapankorppua paksulla oivariini-kerroksella, en syö sitä. Vaikka oon tottunu että mies, joka meillä asuu, raijjaa kaupasta karkkia iltasin, niin nyt niin ei enää tehdä.
Oi aikoja oi tapoja.

No, mutta!
Tänään kokeilin erilaista lähestymistapaa raejuustovuoreen, joka mun pitää aamuisin syyä. Lykkäsin sen puuron sekaan ja se suli sinne. Paremmin se toimi.

Jalkapäivä. Kuolemapäivä. Jumalaton päivä, as they say.
Hyvin kuitenkin meni, olin tosi tyytyväinen kaikkiin liikkeisiin, jokaiseen sarjaan, jokaiseen toistoon.
Ja nyt tuntuu kyllä että osu ja uppos.
Olen kilon palasina.
Palkkarin vesimääräkin oli tänään parempi kuin eilen, ja sain sen alas aika heittämällä pyörän päällä.

Sen jälkeen onkin päivä mennyt ruokaa, ruokaa ruokaa-ajatuksella.

Tämmöstä ja vähän muutakin. Nälkää ei oo tarvinnu nähdä, kyllä se nainen asiansa osaa. :D kun nyt painokin putoaisi samalla.

Just nyt ei taas muuta. Huomenna olka-ojentaja-vatsa ja viikon kolmas treeni ja ylihuomenna syyään lepopäivänä leipää.