neljä päivää pähkinässä.

TRÖÖT!
Monta monituista hiljaista päivää takana. Toinen ruokavalioviikko voiton puolella, tänään on syöty taas ruisleipää. Lepopäivä siis takana. Näissä on se ongelma, etten mä yksinkertaisesti ehdi syömään kaikkea, nytkin on vielä iltapala syömättä. PHUUH!
Viikko on mennyt hujauksessa. Mun äiti on ollu täällä ti-tämä ilta ja se on sitten taas tarkoittanut sitä, että me ollaan päästy salille ton miehen kanssa, joka meillä asuu. Se on hemmetin luksusta, koska ei olla käyty yhdessä missään treenaamassa varmaa pariin vuoteen. Suhteen alussa reenattiin paljon edesmenneellä Profeelillä, missä tavattiinkin.
Maanantaina kävin kuitenkin itekseni tekemässä rinta-hauis-vatsa-treenin ja kulki kyllä ihan sairaan hyvin! Ehkä se viikonlopun ähkyördesyöminen sitte teki tehtävänsä, mutta kaiken sain toimimaan tosi hulppeasti!
Sain myös luvan vaihtaa aamuraejuustovuoren kokonaan heraan. JES! se oli hyvä juttu koska olen ollu niin yrjöämiskohtauksen partaalla viikon, että nyt taas aamupala maittaa eri tavalla.

Mun äiti siis tuli tiistaina aamulla ja sain houkuteltua tuon miehen, joka meillä asuu, sinne reenaamaan. Mulla oli jalkapäivä, ja mies sanoi tekevänsä saman reenin. Kokeilumielessä, ja tottakai se teki isommilla painoilla. En oo reenannu pitkään aikaan seurassa, joten jo pelkästään musiikin jättäminen pois tuotti ongelmia. Hyvin se kuitenkin meni, mun oikea polvi ei kipuillut joten sain tehtyy kaikki tosi hyvin. Mies tarkisti mun SJMV:n sekä hyvän huomenen asennot vaikka turhaapa se oli, koska HAHA! teen ne justiinsa oikein. Isompia painoja se mulle kyllä yritti tyrkyttää. Pitäs kai.
Keskiviikkona treenattiin olka-ojentaja-vatsa, ja alako tietty vituttaa kun se supervatsoineen tuli tekemään siihen voimapyörällä ja vetäs tietty niin pitkälle ku pippuri kasvaa. Terveisin liikutan pyörää ite ehkä 20senttiä. XD
Treeni oli hyvä, mutta tärkeintä oli kuitenkin se että sainpahan maailman parhaimman reenikaverin matkaan.

Tänään oli siis välipäivä, ja syömiset pikkusen erilaiset. Eli sitä ruisleipääkin vähän oli tarjolla. Oon korvannju 100g kalkkunasta puolet heralla, mutta nyt mun sheikkeri oli tolla toisella puoliskolla duunissa messissä niin piti vetää 100g kalkkunaleikkeleitä. Voitte huviksenne kattoo, mimmonen läjä se on.

Tässä vähän kuvia tältä viikolta iloksenne:

Eli olen seissyt salin pihalla ja ottanut itsestäni kuvaa. Olen syönyt ja käynyt salilla. Ilmeisesti mies, joka meillä asuu, vihaa salaisesti minua koska ei voi olla että tyyppi saa otettua minusta treenatessa pelkkää paskaa kuvamateriaalia?! mutta tässä näkyy hyvää huomenta-liike (ison perseeni lisäksi). Sit mä oon taas syäny ja ärsyyntynyt siitä, että pinaatit tarttuvat höyrytysastian pohjaan. :/ kuva siitä todisteena. Eilen mulla loppu riisit aika yllättäin ja piti (luvalla) vaihtaa lennosta täysjyväpastaan. ihan kivaa vaihtelua mutta jännitti kyllä mitä se tekee painolle. ja kuten kuvasta näkyy, ei ainakaan mitään negatiivista.
Leivoin esikoiseni kanssa mutakakkua hänen pyynnöstään, en siis itse edes maistanut taikinaa, taaskaan. Ruisleipää ja ruokaa.
Semmosia kuvia.
Kuvista puheen ollen, laittelin kuvaa sosiaaliseen mediaan itsestäni (kun mulla oli meikkiä kun olin kattomassa eilen sami hedbergiä) ja frendi totesi että miten voin muka painaa 75 ja näyttää tolta.
no, se kuva on tämä:

mitä sanotte? hanurihan tossa on piilossa ja muuta, mutta mä oon niin tasasesti levahtanu ettei sitä kai sit huomaa nii selkeesti. (joo, tapojeni astaisesti olen vähän tota turpavärkkiäni tuonu julki kun jos sen aina sumentaa pois, tulee kuvasta aika helvetin pelottavan näkönen...)

Mä oon saanu myös hyvää mieltä tänään siitä, että oon mun äidin kanssa puhunu terveistä elämäntavoista ja tuntuu että hän itsekin alkaisi innostua ja ymmärtää myös, ettei suklaalla ja siiderillä laihdu. :D Mun äiti on semmone lyhyt ja nuorena ollu ihan tikkunen, pieni ja sievä. Semmone taskumaskotti. En tarkoita että hänen tartteis semmone olla nyttenki, mutta olis tosi hienoa, jos hän innostuis kans vähä näistä elämäntaparemonteista, ihan siis fyysisen kunnon vuoksi, ei ulkoisesti vaikka oha se ulkonäköhommaki iha hyvä kannustin. Ikää kun tulee lisää, pitää kropasta pitää vielä parempaa huolta, jotta se kestää. Mä pidän äitille peukkuja, pitäkää teki! toivotaan että hän innostuu nyt askel kerrallaan.

Mua väsyttää. Huomenna on viikon viimeinen treeni, selkä ja pohkeet ja vatsat. Pittää mennä nukkuun että jaksaa kasilta kilkattaa reeneihin. Paino on huomenna aamulla enempi ku tänään, sit se taas tasottuu ja maanantaina välipäivien jälkee taas ylempänä. Mutta nyt, tänään, mulla on tasan 10 kiloa tippunu sairaalastapaluupäivästä eli 13 viikkoa. Eihän se tee läheskään kiloa viikossa, mutta väliäkö hällä! treenit on kuitenki alotettu vasta n 9 vkoa sitten. huuh! kyllä tämä tästä. Jos sama tahti jatkuis niin voisin olla vuoden alussa alta 70 ja se on kuitenki se eka pyykki. rajapyykki, ei likapyykki.

Heippa hanit ja murut ja sanokaa ny jotaki etten yksin täällä porise!




Ja oon oikeesti pahoillani tosta treenikuvasta. Syyttäkää tota miestä, joka meillä asuu. ois se voinu munsta vähä ees yrittää. Mut lupasin et heti ku oon alta 70 kiloo ni otan kuvia. XD