Onnellisuus on pieniä asioita. Sitten niistä tulee isoja asioita.

Mä en oo tehny tänään mitään, ja silti oon. Oon ollut ihan mielettömän onnellinen, ihan koko päivän. Ensinnä, mä sain nukkua. Saisin mä usiamminkin aamulla nukkua, mut sit jäis treenit väliin kun mä en pääse treenaa ku aamupäivällä. Tänään mä nukuin, ja heräsin siihen, kun mies, joka meillä asuu sekä vauva, joka asui mun mahassa vielä hetki sitten, toiat mulle kahvia ja prodepannaria sänkyyn. <3

Merkittävää. ei siksi, että tämä olisi jotenkin eriskummallista, ei suinkaan. Mies, joka meillä asuu, tekee usein aamupalaa vuoteeseen. Ongelmaksi on muodostunut lähinnä se, että olen viime aikoina syönyt vain puuroa aamuisin. :D Siitä kun ei kurmeeta vuoteeseen saa oikein millään. Mutta, viimeinen ehtoollinen-tyyppisesti hän rakensi elämänsä ekat prodepannarit, ja hyviä olivat!
Käytiin tytyn kanssa harjoittelemassa pyöräilyä ilman apareita, esikoinen karkas frendeilleen koko päiväksi, vaunuiltiin loppuporukalla ostamaan mäntysuopaa pihakeinun katoksen pesuun (kesä tulee!!) ja syötiin.
Tein ekaa kertaa ikinä herkkusieniä pannulla. Mun makunystyrät on muuttuneet tämän viimeisen raskauden myötä totaalisesti. En siis ole tykännyt sienistä, enkä graavilohesta enkä pähkinöostä. Nyt mä puputan niitä ihan onessani!!
no, vähän utelin nevvoja mitä niille sienille pitäs tehdä ja voila´! herkku syntyi!

Kokkasin muille lihaa ja kermaa sekaisin, kanaa itelle ja sieniä mulle ja miehelle, joka meillä asuu. Viheriäiset ja pasta oli kaikille.
HYVÄÄ!
Aion nyt mennä kohta tekemään lisää herkkusieniherkkua iltapalaksi kunhan saan tämän onnentunteen jaettua teille. Ollaan vaan oltu olemassa, ja siinä on ollut riittämiin onnellisuuteen tälle päivää.
Käytiin ystävän luona tänään, tytöt oli onnellisia ja minä sain uunituoreita leipomuksia kahvin kanssa:

Tämä on ollut hyvä viikko. Viisi ystävää, kaksi kummilasta, neljät treenit, laatuaikaa kaikkien perheenjäsenten kanssa, aurinkoa ja kotonakin on ollut ihan siistiä.
Huomenna alkaa ruokavaliohommat ja treeniviikko muutenkin jännittävästi koska se ensi viikko on se volyymiviikko.
Saapas nähdä.
Näihin tunnelmiin sienienpaistoon ja suurinta pudottajaa tuijottamaan.
Ai niin, kevennys;
Tyttäeni katseli kuvassa olevaa laitetta ja totesi: Mää en kyllä koskaan oo nähny tuommosta toiminnassa.

Niinpä niin. Tuliko sullekin vanha olo?