ensitavoite

ensitavoite

maanantai 26. toukokuuta 2014

Kävin juoksemassa.

MOI
Minä täällä.
Eilen oli välipäivä salista, Ja kuvasin hanuriani treeniblogille uskollisena.
Päivä meni vesisadetta katsellessa, lähinnä. Pitkästä aikaa olin tosi pahalla päällä, mies, joka meillä asuu, yritti lohduttaa leipomalla piirakkaa.
Käytiin isompien kermuleiden kanssa kylässä ja illalla jotenki huuli väpätti mulla siihen malliin että päätin lähteä testaamaan, josko siitä paljon puhutusta juoksusta tulisi jotakin.
Meillä on kaksi, siis KAKSI sykemittaria, joista toisesta oli patteri slut ja toisen vyö hukassa. Kuten arvata saattaa, emme ole seurailleet sykkeitämme aika tosi pitkiin aikoihin. Koulun lähijaksolla viimeksi siitä niin paljon puhuttiin, että kuumotti testata sykerajoja, kun tiedän itsekin juoksevani liian kovaa. Perusvauhtini on n. 5km/30min, ja sen jälkeen puuskutan kuin lohi kuivalla maalla. Ja oon punanen.
Ja kun viime reissusta on usiampi vuosi varmaan aikaa(ei lasketa sitä, kun kävin synnytyksen jälkeen spurttailemassa ja luulin kohtuni tippuvan alushousuihini..) , päätin ottaa iisisti.
Pyrin kuuntelemaan sykkeitä ja hengitystä ja pumppua ylipäänsä. Mua siis kiinnostaa tehdä asiat OIKEIN, ei niinkään "egopumppailulla", yhtään mitään. Juoksuakaan.
No aikamoista jolokotteluahan se oli, mutta kokoajan oli jalat yhtäaikaa irti maasta niin eikä se tarkoita sitä että juoksin? :D
3,9km sitä vaan tuli töpöteltyä, vähän eri sarjoissa mennään jos verrataan vaikka viikonloppuna Oulussa juostua Terwamaratonia. :D
En oo siis koskaan ollu mikään juoksija. Entisessä elämässä innostuin just siks, että se oli semmoinen, missä voi kehittyä näkyvästi. Mun salitreenit oli tuohon aikaan siis 3-6krt/vkossa mutta mitään muutoksia mun kroppaan en tuolloin saanu näkyviin.
Juoksin säännöllisen epäsäännöllisesti, ongelma oli vaan se, että mä en osaa hengittää ja mä oon JOKA KERTA tullu flunssaan ku oon käyny juoksemassa. :D Sain mä kuntoa kai jotenki kohotettua, tuli juostua seitsemääkin kilometriä, mutta silloinkin hengitys oli puuskuttavaa ja hankalaa.

Nyt sitten töpöttelin puoli tuntia tuota 3,9 kilometriä. Olin kyllä onnellinen siitä, että jaksoin vaikka aerobista ei oo tullu tehtyä yhtään. Varmaan mulla oli nytkin sykkeet liian korkealla mutta ainakin PYRIN pitämään ne tasasina ja matalammalla juuri hitaalla vauhdilla.

Kotona mulla oli tosi voittaja-olo:

Sitten söin, ja ajattelin että joo, juoksijat syö hiilaria ni MINÄ SYÖN HIILARIA VALKOISENA LEIPÄNÄ: :D
Noita leipiä oli enempi ku tuo yksi.

Kurkun sain taas kipeeksi, ei siis flunssamaisesti mut jotenki mä imen sinne sitä kylmää ilmaa aina vaan. Ääh, kurjaa.
Noh, pitää jatkaa opettelua.

Tänään oli salipäivä.
Mun ruokahalu on vähän niinku kadonnu. Oon tässä muutamia päiviä yrittänyt miettiä että miten saisin syötyä siten ettei vatsa pömpötä ja oo ihan kökkö olo. No joojoo, tiedetään tiedetään mut tälläi tavistyyppinä. Muutaman päivä oon jättäny maitotuotteita vähä vähemmälle, ensin ihan sattumalta ja sit ku hoksin että kappas vaan, ni vähä tietosesti. Enkä edes hirveesti, maustamattomat jugut ja rahkat ja maidon ja tämmöset. En nyt itedfä onko syy se, vai se että syön vähemmän.
Mulla on siis kokoajan pieni nälkä päällä, mutta mulla on silloin parempi olo?!
En mä tiedä, joka tapauksessa mun ei suoranaisesti oo viime aikoina tehny mieli mitään ruokaa (paitsi tietty sokeria, siihen näytän olevan KOUKUSSA mutta se asia korjaantuu kunhan vaan jaksan panostaa ryhtiliikkeeseen jonka nimi on sokerit pois. ) ja tämä ruokahaluttomuus on vähän ärsyttävää koska tykkään syyä.
Aamu alkoi sitten tällä:
siinä nyt on sitä rahkaa kyllä.
Sitten, kun mies, joka meillä asuu, oli tullunna asioilta niin söin munakokkelia ja LEIPÄÄ taas. Salille. Ja pihalla tajuan että mun salikortti oli jääny vauvan vaunuihin, eli lompakkoon. Käytiin aamupvällä siis tytyn ja vauvan kanssa vaunuilemassa niin mun lompsa olikin sitten sielä kärryttimessä.
Koska vauva ei nukkunu päikkäreitä sisälle, lähettiin tytyn ka vauvan kans ulos. Ennen uloslähtöä kuvasin meitä.
Jippii.
Meinas ottaa ihan huolella päähän istua autossa siinä salin pihalla ja ei ketään tietty missään et pääsisin sisään.
Ja koska mua vitutti, päätin purkaa tämän soittamalla miehelle, joka meillä asuu. kolme minuuttia äksypuhelua ja kortin hakua ja salille takas.
Tasapenkissä 17,5koogeet, taidan siis alkaa tehdä niillä ihan jatkossakin, ei vaan "kokeilen josko jaksan. "
Että semmosta. tasapenkki käsipainoilla, vino smithissä, flyit koneessa, habaa taljassa, ristikkäistaljatyöntö, habaa koneessa.
Vatsoja superina koneessa ja jalkojennosto.
Tässä taas selkeetä treenimuistiinpanoa.
Eik oo ihan selkeetä? ja luonnollisesti kyseessä on siis toisen käden /puolen painot, paitti flyt koneessa tehtynä, kun siinä on pakka.
Kuvasin vähän, en paljon.

Fiilis on ihan ok. Huomenna pidän välipäivän, keskiviikkona jalkakinttuset, torstaina olka-ojentaja ja lauantaina eli löördaag olis sit selkä.

Loppuun pari kuvaa siitä, miten asennolla saa luotua illuusiota. Oon teille monet kerrat puhunu mun mahasta. No en tietenkään julkase hulluna mahamakkara ym -kuvia, mutta tästäpä näkee. Että kaikenlaista voi tehdä, kun vaan muuttelee asentoa.
eihän heti uskois, että oikeesti mun vatsa näyttää tältä:
yhtään en jännitä keskivartaloa. En muista tässä sen olemassaoloakaan, koska keskityn vääntämään silmiä kieroon.
Semmosta.

Eikaittäsä, nymmää lähen tekkee jotaki pätevää ihan.

4 kommenttia:

  1. Hei, piti kommentoida tota vatsan turpoamista ruuan jälkeen! Mä totesin asian helpottuvan merkittävästi, kun jätin juomisen pois ruuan yhteydestä. Siis en juo vettä tms 30 min ennen tai jälkeen ruokailun. Ruuansulatus toimii paremmin, kun ei laimenna vatsahappoja vedellä. Tämä siis siltä varalta, että et oo ehtinyt vielä testaileen. :-)

    -Tuulia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Tuulia ja kiitos tosi paljon vinkistä! Tulen testaamaan tuota, itse nimittäin juon tosi paljon aterialla kuin aterialla. Josko toi vähä jeesais tähän oloon.

      Poista
  2. Mahtis hauis :) ja muutenkin looking good!

    VastaaPoista

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!