ensitavoite

ensitavoite

tiistai 13. toukokuuta 2014

Tarttis teherä jotta

Noniin, montaako murretta mahdoin saada tuohon maailman ääärrrrssyttävimpään lauselmaan eli otsikkoon. :D
Kerrottuani miehelle, joka meillä asuu, blogini tämänpäiväisen aiheen, hän totesi "eikä, ei enää mitään läskijuttuja."
Joo, ei tuukaan. Tai siis tulee, muttei siinä tyypillisessä paketissa. Ei itseinhoa, ei säälinkeruuta vaan toteamus.
Niin, mä olen siis ollut jo muutaman kuukauden tyytyväinen itseeni. Siis suht tyytyväinen, tiedätte sen että "vois olla isompi tosta ja tosta mut tää on ihan ok"- tunteen? noniin. mä oon leijaillut siinä fiilarissa, mikä on tietysti ehkä ihan luonnollista, koska olen yli vuoden ollut kroppani kanssa siinä tilassa, mikä ei ole itselle ominaista. Ensin raskaus ja sen jälkeen laihdutus.
Ruokaremontti eli dieetti kesti 3kk, alkaen marraskuusta. Loppujen lopuksi viimeinen kuukausi meni aika käsille, hyvin pitkälti ihan siksi että aloin olla aika tyytyväinen. Toki tyytyväisyys tappaa kehityksen ja jaadijaa, mutta se oli mulle tosi tervetullut hetki. Se, että olin ihan ok. Siksi mua kai ahdistikin se ruuan miettiminen ja painon takaisinotto (siis lihasta läskin mukana tietty) tossa joku aika sitten. Häiriinnyin hirveästi siitä että painoa pitäs nostaa kun se vasta on saatu alas.
No, enihau, olen vietellyt muutamia kuukausia tässä aika lepposta aikaa, välillä kurinalaisesti syöden (jolloin mulla on kaikin tavoin parempi olla) ja välillä taas ihan läskiksi vetäen. Jolloin siis en oi hyvin.
Nyt mä olen vähän tässä alkanut miettiä että tarvin taas ruokaremppaa. Siis selkeyttä ja puhtautta. Karkkipäivän. Ihan siis jo sen olon vuoksi, koska nyt mulla ei kauheesti tee mieli ruokaa tällä hetkellä ollenkaan. Tarkoittaa että napsin sitä sun tätä ja olo on kokoajan aika paska.
No, sen olonkin oon kestäny, mutta------


Nyt tulee se miehen, joka meillä asuu, odottama läskiluritus-----


Tajusin tänään kuinks pal mulla on vielä fättiä! siis oikeesti, tietysti mä oon sen järkitasolla tietysti tajunnut, mutta jotenkin mä silti yhtäkkiä tänään heräsin siihen että perse on löysä ja littee ja lantiolla on niin pal läskii että oksat poissa.
Niinno, mitä siitä? no ei tavallaan mitään. En saanut mitään itseinhoraivareita, vaan heräsin tähän tietoisuuteen kuin autokorjaaja, joka huomaa autossa vikaa. Mikä on reaktio? auton OMISTAJA saattaisi pillahtaa itkuun ja tuskastua uhrauksista, joita joutuu tekemään, koska auto on rikki (raha, millä kuljetaan etc) ja korjaaja taas tsekkaa ja toteaa vian ja korjaa sen.
Niin, mä olen katsellut itseäni viime aikoina liian henkiökohtaisesti, ja siksi tämä on ollut niin erilaista. Mutta tämänpäiväinen oivallukseni tuli niin autokorjaajamaisesti, että uskoisin pystyväni tekemään keholleni taas enemmän muutoksia, kuin viimeisiin kahteen-kolmeen kuukauteen.
Ymmärrättekö mitä tarkoitan? että pystyn (ehkä) asennoitumaan itseeni objektiivisemmin kuin ehkä koskaan ennen. hmm.. Siis tämähän tarkoittaa kanakauppaan menoa.
Mä en oo oikeesti jaksanu kauppareissuja ollenkaan viime aikoina, lasten ruuat on niin helppo ostaa kun ne on simppeleitä ja tuttuja ja aineet jokapäiväisiä, mutta ne omat safkat, ääh, en oo jaksanu miettiä mitään.
(siis toki tähän ruokajuttuun liittyy myös se, ettei se lihas nyt vaan voi kasvaa jos ei syö tarpeeksi)
Ei mulla ole vieläkään mitään visiota minkä näköinen mä haluisin olla (tai no joo, crossfittaajalta.)

En osannut valita parasta kuvaa, joten laittakaas googleen crossfit women ja kuvahaku niin näätte kunnolla mistä puhun. :)
Mutta nyt mulla on siis olo että saattaisin vaikka pystyäkin selkeämpään toimintaan kuin ennen tätä.
Tämä oivallus oli oikeasti tosi yllätys, koska oon aina kadehtinut semmosten tositreenaajien tapaa katsoa itseään siten että "tosta vielä ja tosta" ilman, että tuntee surkeutta. Siinä on mun mielestä tosi kadehdittava ominaisuus koska normaalistihan sitä itseään katsoo sisältäpäin ja kokee tilanteen subjektiivisesti.

Noh, oivallukset oivalluksina, Mutta olen mä todella tyytyväinen että heräsin tällä tavoin tästä parin kuukauden horroksesta enkä siten että vollotan vaakalukemia tai peilikuvaa.
Mä voin tehdä asioille jotakin, eli nyt ei muuta kuin työstämään.
Jotenkin muutenkin on olo, kuin olisi herännyt jostain koomasta ja nyt olisi enemmän henkistä kapasiteettia.
en tiedä onko se kevät vai toi koulutus vai mikä. Ehkä toi koulun aloittaminen vaikuttaa paljon. mä olin lähes koko raskauden sairaslomalla ja nyt oon siis ollu jo vuoden kotona, ja alkaa tietty seinät kaatua päälle kun ei oo tavallaan mitään muuta omaa kuin se treeni neljä krt viikossa.

Tänään oli jalkapäivä. ensin sjmv, sit etukyykky, sit prässi leveällä ja koska mikään ei tuntunut toimivan, mikä mua siis suunnattomasti ärsytti, koska olin tämän oivallukseni oivaltanut, ja jotenkin ei vaan saanu tehtyä hammas irvessä ihan loppuun asti, veivasin sitte loppupimputtelut ihan raivolla. Eli siis reidenojennus 4 sarjaa ja reiden koukistus maaten neljä sarjaa ja semmosia pitkiä sarjoja isoilla painoilla (tai no reidenkoukistukset ei oo maaten mulla mitään isoja painoja kun se on mielestäni superraskas mutta tuntuma on tärkein. )
Sitte vielä remmeillä pyllylle pimputteluja taljassa.
Pyöräillessä törmäsin tämmöseen laatulukemiseen:
Artikkeli herätti somessa juttua. Itseäni lähinnä ärsytti taas se, että joku fitnessbeibe kun sanoo lehdessä laihduttaneensa 20 kiloa raskauskiloja ja vauva on nukkunut kopassa, on se ihan fine. Kun minä teen samoin, saan lastensuojelun perääni.
Plääh, lupasin olla puimatta tätä enää mutta vitutti oikeasti taas tämmönen eriarvoisuus.
Hieno juttu.


Huomenna mulla on hieroja Easymovella Rikun huomassa. Viimeksi jo kehuin hänet maasta taivaaseen,kehun taas. Ja huomenna kehun lisää.
Ihanaa, siitäkin huolimatta että missaan yhden salipäivän. Meen torstaina, mutta pe ja la oon siellä KOULUTUKSESSAAAAA *hoilottelio* niin jää reenit välistä. Pitää siirtää sunnuntaille. Muutenhan voisin käydä lauantainakin koulutuksen jälkeen, mutta mulla on ystävän hääpalaveri niin pitää koulutuksen jälkeen kiitää äkkiä kotiin halailemaan vavvaa sit sinne palikseen niin ei vaan kykene salille. Vaikka haluaisin kyllä.

No mut hei, eiköhän nämä turhuudet ollu nyt tälle päivää tässä.
Ja voin kertoo että tais se treeni osua, koska nyt mä oon jo ihan kipee. :D

3 kommenttia:

  1. juu, siellä. :) ja siis enemmän vaikeuksia tuottaa aika kuin paikka. En millään malta jäädä treenaamaan, kun oon kaks päivää vauvasta erossa ja sit ilta pitää olla menossa taas. :(

    VastaaPoista
  2. ihan älytön siis tuo sun tiputtama määrä tuossa ajassa, voit olla ylpeä itsestäs.
    Ja eihän se ihan heti mene kaaliin että kun on ensin pudottanut painoa, että sitä pitäs sit alkaa taas nostamaan :) puntarin lukemat ei välttämättä hivele silmää, mutta peilissä näyttää kivemmalle. Ja siihen että perse roikkuu juttuun tuli mieleen, että kun on miinuskaloreilla ei kauheesti muuta se kroppa teekään kuin roiku, oli siellä lihasta tai ei. Kroppa on niin paineeton, että näyttää enempi kuivan kesän oravalle kuin urheilijalle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no sanopa muuta herkkujerkku! ja kiitos tästä ihanasta todellisuudesta paneettomasta perseestä. XD Joo, mää alan tästä kuule tosibodariksi iha justiisa kuha pääsen ruokakauppaan asti. :D

      Poista

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!