Viikon viimeiset ja irtokarkkiöverit.

Eilen oli välilepo, Ja ruuaksi söin seuraavaa:

Se vähän unohtu liedelle ja meni tosi kuivaksi. Örh, söin silti vähän ja mies, joka meillä asuu, söi enemmän.

Eilen otti Iltalehden päätoimittaja yhteyttä ja pyysi saada haastattelun aiheesta, joka tuossa muutama päivä sitten tuli jaettua yllättäen noin 200 000 ihmisen kanssa.
Epäröin ensin, koska minulla ei ole ollut tarkoitus tulla "julki" tämän tai minkään muunkaan asian tiimoilta. Mies, joka meillä asuu, kehotti minua kuitenkin antamaan jonkin lausuman, koska se kerran kiinnostaa.
Toisaalta, miksipä ei.
Juttu julkaistiin tänään ja tästä sen voi lukea mikäli tahtoo.
Eipä ole tullut ennen annettua haastattelua mihinkään. :D Siinä minä seisoin lähisiwan kassalla vauvan Nan-korvikkeet kainalossa ja vastailin kysymyksiin.
Toimittaja oli mukava, vaikka tottakai mua ihmetyttää, miksi minua haluttiin haastatella. Olen ihan tavallinen kolmen lapsen äiti, jolle kävi tosi paska nakki ja tuttavapiiri täytyy laittaa uuteen uskoon ihan tosissaan, kun joku kokee minun olevan epäpätevä vanhemmaksi.

Mutta, ei tästä aiheesta enempää. Päätin kuitenkin että joku päivä kerään mukavista viesteistä teille kollaasin, koska tuskin kukaan muu on blogikommentteja jokaista lukenut, paitsi tietysti minä. :D ihan jokaisen, ja siellä on mukana sellaisia helmivetoja, että haluan tuoda ne ihanat anonyymit ja nimelläänkin kirjoittaneet arjen sankarit esiin.
Hienoja tarinoita, kokemuksia ja ajatuksia, kannatusta ja tsemppiä ovat olleet viestit täynnä. Kiitos vielä kerran niistä.

Tänään oli vuorossa siis viikon viimeinen, eli selkä.
Mies, joka meillä asuu, kävi ensin crossfittaamassa ja minä tekasin oikeen tosigourmeet meille sen jälkeen:

Kaapissa ei ollu oikee muuta, mutta hyvin saatiin massut täyteen. :D

Salilla oli suhteellisen rauhallista, moikkailin hyvänpäivän-tutut ja kapusin just vapautuvan soutulaitteen kyytiin.
Näpyttelin Ipodiin musat päälle (mitä TE muuten kuuntelette treenatessa? salin musaa, omaa musaakkia ja jos niin mitä? Mimmonen musiikki saa treenit soimaan? juuri luin facebookista tänään, että on jopa semmosia personaaleja raikkuja jotka määrää valmennettaviensa musiikit?! siis mitä hemmettiä? nouseeko valkkuilu vähän hattuun…)
ja posottelin menemään. sitte venyttelyjä, kotona vähän niksauttelin selkää niin jännäkakka oli housussa (koska enhän käy vessassa oikeasti koska en siitä missään kerro…) että kui mahtaa käydä. No hyvin kävi, ei hätää!
T-kulmasoudussa ei enkkoja vedetty, mutta taas pääsin hyvään tuntumaan, korvissa taisi jumputtaa Linkin Parkin Bleed it Out.
Seuraavana vuorossa oli ylätalja, joka tuntui aika hepposelta. Hyvin meni, ja puolivalkku pamahti taustalle omia treenejään tempomaan kauniimman puoliskonsa kanssa. Kehaisikin, että hienosti mennee perille.
Sitte käännyttiin toiste päin ja veivattiin niskan taa. Sinnekin tais tulla enempi painoja, en nyt muista, kun siinä sarjojen välillä höpötettiin jonninjoutavaa. :D
Tasasoutua konneessa ja se TÄRKEIN!
Pullover! se mun pirun pullover-katastrofini on selätetty!!! JESS!!!
Puolivalkku kävi hakemassa eri kahvan ja pienillä fiksauksilla saatiin homma niin jalalle. jeij!
Tuleekohan munstakin kohta tosipodari eikä harrastelija kuten täällä on asiaa pohdittu.
Nopeasti asiaa pohdittuani voisin todeta, etten itse hirveästi tykkää niputtaa ihmisiä salilla eri kastiin. Jokaisella on omanlaisensa tavoite, lähtöpiste, tapa tehdä, tärkeysjärjestys etc, ja minusta tuntus kyllä aika kurjalle, jos salilla tulis edes pieni pilkahdus siitä, että kelaako joku että mitä toi tirppana oikeen yrittää, kattos näitä tosibodarin muskeleita.
Se olis aika kurjaa. En yleensäkään vertaa ittiä muihin. saattaa Meijän salilla olla vielä joku mua lihaksettomampi, mutta en oo aatellu. Lähinnä oon aatellu vaan että vau miten mageen näköstä porukkaa, lihaksista, treenistä tai käyntitiheydestä huolimatta. Mun mielestä semmonen kyräily ei kuulu salikulttuuriin. Tai en oo ainakaan itse törmänny semmoseen, onko sellasta? kertokaa joku viisaampi.
Mulla on ainakin aina tosi hyvä mieli mennä treenaamaan, silloinkin, kun olin vasta synnyttänyt. Siis toki ittiä vähä nolotti mutta ei kukaan ollu salilla sen näkönen että oot niiiin väärässä paikassa muija.
En ihmettele, että saliharrastuksen aloittaminen saattaa olla kynnys, jos joutuu miettimään, miettiikö joku.

Itsellä on aina tervetullut olo, ja siinä vaiheessa, kun ihmiset alkoivat tervehtiä minua pitkän salitauon jälkeen (kun olenhan käynyt ennen raskauttakin kyseisellä salilla, mutta enihau) , tuli todella fiilis että tää on mun paikka.
Kyllä meidän salilla ihmiset keskenään juttelee ja iltaisin, kun siellä on hullu kuhina, varmasti enemmänkin. Mä oon enempi ujomman sorttinen (ei ehkä uskois kun mut tuntee) enkä kehtaa mennä ventovieraille juttelemaan. Oon vähän huono laittamaan facessa kaveripyyntöjäkään (tämän episodin jälkeen vielä vähemmän) kun oon vähän semmonen että tuu sää tänne. Mutta jos mulle tulee pulputtamaan niin kyllä mää hymmyilen ja alan käläkättää. Karjalaiset sukujuuret, näjetsen..
En kuitenkaan koe että salilla olis minkäänlaista me-te-kuviota. Ns tosibodareita ollaan kaikki, eri tasoisia vaan.
Se on ihana juttu.
Jokainen on tervetullut ja lapsiakin on treeneissä käynyt, Ihan nätisti nuot ovat mielestäni isommat mupelot olleet, sohvilla kikkailleet, ja salin omistajilta on luvat kunnossa, salille saa tuua, mutta ovat painottaneet että lapset eivät saa häiritä muiden treeniä eivätkä olla vaaraksi. Perille se on tuntunut kaikille menevän, koska ei siellä kyllä koskaan ole häiriötä näkynyt, minun silmiin ainakaan.

Muuten, yhteisöllisyydestä ja lapsista jumpalla löytää oululaiset lisää vaihtoehtoja täältä.

Mun puolivalkulla on ihan mielettömän mahtava paita! On monta kertaa pitäny fotoilla sitä, mutta aina se jää. NYT mä sitte lopultakin sain otoksen.

Sielä on alla muuten ihan jumalaton selekä piilosa.
Paita on siis Pattayan Bear Gymin kampe.

Loppuun vatsalhashöpinät. En ottanutkaan tällä kertaa peiliposeja vaan ihan kuulkaa tämmöisen "hullu muija"-lookin vatsasarjojen välissä:

Ja koska vaaka näytti aamulla tätä:

Niin onhan päivänselvää, että kun mies, joka meillä asuu, käy kaupassa, olen mä hänen kotiinpaluustaan näin onnellinen:

Ai niin, sit mä sain kukkia.

P.S: käykääs kattoo Jerkkujeritan supermassu. ei oo tainnu syyä irtsareita..