ruokahommia ja vähän muutakin

Ilta. Jännää että olen oikein koko päivän odottanut, että pääsen koneen ääreen kirjoittelemaan! Mua ärsytti ihan hulluna tuo eilinen postaus. valitin siitä sille miehellekin, joka meillä asuu. Olen tekstin suhteen aika pakkomielteinen, enkä mielellään päästä julki kirjoitelmaa, jota olen kirjoittanut syystä tai toisesta useita tunteja jotka ovat olleet täynnä keskeytyksiä.

Tänään oli välipäivä salista, ja olen käyttänyt aikani pohtimalla ruokaa ja eritoten omaa suhdettani siihen.
Ennen raskautta, tätä viimeistä, söin aika vapaasti. Välillä pitsaa ja hampurilaisia, suklaata ja karkkia. Mutta söin myös rahkaa, prodepatukoita, nutrilett-patukoita, pastaa, perunaa, lihaa, kalaa, kaikkea värikästä, eli kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä. Leipääkin, voita ja margariinia, maitoa. Ihan tavallisesti. Välillä jätän herkkuja vähemmälle ja sitten tulee taas leivottua pullaa tai mutakakkua tai mitä ikinä ja herkkujen syöminen alkaa taas. Mielestäni se on tavalliselle tallaajalle ihan fine, ei ole pakko olla ehdoton ellei tietysti halua.
Raskaana sainkin sitten taas laskea hiilareita ja vittuuntua ja syyllistyä kaikesta mitä söin. Osaan syödä terveellisesti ja askeettisesti, mutta en vaan jaksa. OIkeesti mä en jaksa miettiä ja punnita, ellei joku sano mulle valmiiksi että tee noin ja näin. Sivuhuomautuksena, se mies joka meillä asuu, on personal trainer. Juu, en minä suuria hyötyjä hänestä juuri koskaan ole kostunut, mutta ammattia täysipäiväisesti harjoittavana sillä on jonkinnäkönen silmä ja äly, ja lupas se mulle antaa lapun kouraan. Sanoin sille tänään että en oikeasti vaan jaksas ite miettiä. Osaan kyllä, mutta aivot on jotenki ihan puuroa nykyään, ja koska en jaksa miettiä, teen eriskummallisia valintoja, kuten tämän päivän myöhäinen aamiainen:

Eli vispupuuroa, maitoa ja ruislepäsiivu kultakalkkunalla. Jep jep. Kunnon päiväruuan sain kuitenkin syötyä, johtuen ihan siitä että lapsille pitää tehdä ruokaa:

lihaperunasoselaatikkoa ja kasveja.

On oikeasti todella huolestuttavaa huomata miten oma häiriöajattelu syömisiä kohtaan nostaa päätään. En ole oikeasti vuosiin kokenut että näläntunteen ohittaminen ilman että tunteen lopettaa syömällä, olisi hyvä asia. Voitto jollakin tapaa. Tänään puhuin miehelle joka meillä asuu, tästä asiasta. Sanoin että huomaan itsessäni sitä samaa mitä yhdeksän vuotta sitten, kun esikoiseni oli syntynyt ja paino piti saada alas. Kun tunnen sen saman viiraavan ajatuksen. Että pyrin olemaan syömättä, kun on nälkä. Koska jos kuluttaa enemmän kuin syö, laihtuu. Toki vaarana on kuihduttaa lihaksiakin, mutta viiraava ajatus ei silti jätä rauhaan. Painoa on niin paljon, etten millään malttaisi syödä ja liikkua ja sillä tavalla terveesti saada sitä pois. Siksi olen pohtinut kaikkia kaalikeittoja ja ties itä nutraamisia. Että saisi äkkiä painoa alas. Toisaalta hitaampi laihtuminen auttaa myös esim. vatsaa palautumaan paremmin ja on todennäköisempää että vatsanahkakin pysyy kyydissä eikä jää lerppumaan. LERPPU!! siinä sitä olisikin uusi hellittelynimi meikäläiselle. lerppumaha. lerppu. jee..
Aiheeseen palatakseni. Tiedän siis tavan laihtua järkevästi ja terveesti, mutta en jaksa sitä. kyse ei ole tekosyystä "kyl mä muuten mutku.." vaan ihan siitä, että olen liian laiska kehittämään mitään. Joten, mies lupasi järjestää asian. Kauppalapun ja kellonajat ja ranskalaisin viivoin mitä mihinkin aikaan. Se sopii.
Mä rakastan ruokaa. mutta mä myös pystyn asennoitumaan safkaan kuin ravintotahnaan, ja juuri nyt se on helvetin tervetullut tapa ajatella.
Mä oon tosi onnellinen että toi mies on tommonen kun on. Se tajuaa nää jutut ja hiffaa ettei sen kuulu hokea " oot hyvä tollasena" taikka muuta paskaa. no en ole. Ja se tajuaa myös, että mä oon paljon onnellisempi kun saan nämä kilot pois ja itseni takaisin. Ja se vaatii just sen paperiarkin jossa sanotaan näin ja näin tähän ja tähän aikaan ja kun treenaat noin niinku treenaat ni homma toimii. Odotan innolla sitä perkeleen lappua. XD
niin. JOs mä en heräis tähän.. onneksi herään. onneksi mä tunnistan itsessäni ne piirteet kun ne ajatukset herää ja pystyn nyt nopeasti prosessoimaan ne. Mun olis helvetin helpeppua just nyt vaan lopettaa syöminen, siksi on tärkeää sanoa ääneen ne tunteet jotta sille ajatusvirralle saadaan stoppi.
Eli PITTÄÄ SYYÄ, muistakaa te muutkin se!

Välipäivänä salilta en myöskään harjoittanut aktiivisesti minkäänlaista liikuntaa. Kävin hakemassa tyttäreni tarhalta poikien ja koiran kanssa, ilma oli UPEE, kuvat joissa ei lapsia, huonoja:

Lenkki oli lyhyt mutta virkistävä. Tässä kirjoittaessani jäin pohtimaan, mitä oikein tuon ruuan jälkeen olen tänään syönyt, enkä keksi kyllä muuta kui nämä:

Söin niitä kolme. Että se siitä muusta syömisestä.

Huomenna sitten salille aamusta. JEE, on kyllä kivaa. vaikka mä en mun reenikamoihin mahdukaan. Viikonloppuna käyn ostamassa turvapaidan. se on ton meillä asuvan miehen keksimä termi paidalle, joka on telttamainen kaapu, turvavaate kunnes kehtaa taas käyttää omia salikamoja eikä tursua yli laidan.

Ja hei, muuttelin noita asetuksia, nyt pitäs voida kommentoida, joten kommentoikaa! hyvässä ja pahassa, mielellään hyvässä. XD

Ei mulla sitten enää oikeestaan tähän väliin, muttakuin että näittekö tän tänään:

uskomatonta toimintaa, salietikettiä pahimmillaan!