vaakapäivitys ja itsesääliä

Voi vitun persepaskaa!
Aloitetaanpa tänään näin.
Punnitsin itseni hyvillä mielin aamulla. ja voi jumalauta!

En voi käsittää! olen ollut koko päivän ihan persepaska-ajatuksilla liikenteessä. Sain sitten useammalta ammattilaistaholta ohjeistuksen että tämmösellä junnauspainolla pitäs ottaa yks kunnon bulkkipäivä parin vkon välein. Ja tämä tarkoittaa siis jos nyt normisti tulee se 1300-1600kcal/pvä, niin jotaki 4000kcal/pvä. Hei CAMOON! Ärsyttävää. mä oon just vasta taas saanu luvan syyä just sillai ku ite haluan ilman että joku perkeleen dippahoitsu liian pienessä bleiserissään kertoo mulle mitä on maitorahka, ja nyt mun sit taas yhtäkkii pitäski alkaa mättää ku hevonen? Okei, yksi päivä, big deal. Mut silti..! Epistä. En mä halua. En mä ole mikään kisafitnesskissa jonka täytyy eka bulkkaa ja sit diettailla. Mun massakausi on ohi ja nyt pitäs saada "koneet käyntiin" kuten mies, joka meillä asuu, asian ilmaisi. Jostain helvetin syystä mun kroppa on jumissa. Toivottavasti voin käyttää sanaa "vielä" tässä yhteydessä ja raskaus alkaa kehoni muistinystyröistä häviämään. Koska Minä kyllä haluaisin jo aloittaa tämän homman oikeasti.
Ei mua tuo vatsa häiritse. Tai siis häiritsee, tietysti. Mutta sille annan armoa enkä sitä vihaa, koska siihen on syy. Millekään muulle ei. kaikki muu on sitä tuttua fättiä mikä kertyy aina uudelleen ja uudelleen, ja minkä saan pois yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikka sitten sillä bulkkipäivällä, mutta sitä haluan kyllä vielä välttää. Ei se voi mennä niin, että meikä syö oikein ja treenaa ja sit mä saan jotaki 200g pudotuksia viikossa? haloo! mulla kuitenkin pudotettavaa ON, joten pitäs sitä pudota hiukan tiiviimpään tahtiin.
Toivon että tässä käy niin että parin vkon kuluttua mun kroppa herää unosestaan ja paino alkaa tippua kilon viikkovauhtia.
Vähemmän sisään, enemmän ulos. näin toimin. siis kulutus suurempi kuin syönti. eiköhän tän kokonen ämmä jo saateri talavihorteessaki kuluta enemmän ku tuon mitä syön päivässä. ja siihen treeni päälle. Toki mua sitte peloteltiin semmosellakin KIVALLA yksityiskohdalla että mun lihakset kuihtuu. Voi vittu. eikö tää saatanan fätti vois vaa kuihtua, miksi mun vähien lihastenki tuolta alta pitää kuihtua pois.
itku.

Olen tänään sitten syönyt kaurapuuroa omenahyveellä. Sitten salille. Jalkareeniä, ensin kyykkyä smithissä, mahdoinko tehdä painoilla jonku viis-kuus kertaa, lissäilin painojaki iha mukavasti.Sitte vielä bulgarialaista kyykkyä, ilman painoja, ihan oli kuulkaa tarpeeksi siinäki. XD
Mulla on kyykkyjen kanssa vähän semmoinen ongelma etten tajua miten paljon ne väsyttää ja osuu. Luulen joka kerta ettei liike osu hanuriin kunnolla, mutta kuitenkin illalla viimestään oon ihan palasina. XD
Kävin sitte prässissäkin vähän vemputtamassa ja takareisilaitteeseen neljä pitempää sarjaa. Etureidet ja pohkeet ja sen jälkeen syviä vatsoja. vajaa puoltuntinen kuntopyörällä.
Väsytti.

Ruuan maailmaan pääsin taas kotona, aterian ulkomuoto ei välttämättä silmiä hivele mutta possua ja pottua:

Mies, joka meillä asuu, lähti töihin ja minä jäin miettimään mitä helvettiä minä sitten kitaani tunkisin. kun kerran pitäs mättää enempi.
otin sämpylää. Vehnäsämpylää, kaksi kappaletta, neljä siivua, joiden päällä juustosiivut. rasvatonta maitoakin join noin kolme desiä. OHO OHO.
Mietin siinä että ei tästä tule vittu mittään.
Lapset sai perjantaikarkkinsa, sieltä napsin muutaman suklaapalan ja karkin. Ihan rehellisesti, en kuitenkaan mitenkään paljon.
Mies, joka meillä asuu, tuli töistä ja melkein itkua väänsin turhautuessani tästä kaikesta. Se oli ostanut hopeatoffeeta karkkipäivää varten ja oli ite iha liekeissä ku saiski syyä tännää karkkia (sillä oli minttulakujaki tallesa tuola ) eikä tietenkää voi ihan täysin käsittää miten perkeleen turhauttavaa tämä on. Tai miltä musta tuntuu. PLAAAAHHH..!!

LÄhdin sitte koiran kanssa esikoista vastaan ja sain siinäki reilun puolen tunnin lenkin tehtyä, keskinoppeus 4,6km/h että vähä hidastu vauhti kun esikon kanssa käpyteltiin mutta lenkki seki.

Iltapalaa. Voi hitto, yhtäkkiäpitiki tehä jotaki ITTE eikä huvittanu mikkään. Nostin jo kananmunatki pöydälle että teen munakasta mutta ei. Ei tehny mieli mittään ja ahdistuin koko ruoka-asiasta.
Turvallisesti siis rahkaa ja vähän mehukeittoa sekaa, ja sitte sitä mun omenahyvettä. siis lusikoitava versio.

Mitäpä tässä muuta niin. Mä en osaa edes laihtua.
Huomenna ajattelin jos toi mies, joka meillä asuu, päästäis mut tekkee selkää salille. Näin ollen voisin uskaltaa kerjätä siltä myös sunnuntaille rinta-olka-ojentaja-päivän. saisin viis treenii tälle vkolle ja salivapaina päivinä oisin kuitenki käyny lenkillä. niinku eilen ja maanantaina. No, kattoo nyt.
Tällä hetkellä kaikki tuntuu vaan tosi epäreilulta.

p.s:söin niitä hopeetoffeita. kymmenen.