ensitavoite

ensitavoite

lauantai 14. joulukuuta 2013

En keksinyt otsikkoa joten en tee otsikkoa

Ohhohhoijjakkaa.
Yleensä en päivitäkään aamutuimaan, mutta muutos se on sekin.
Eli tässä sitä ollaan, vielä avoimen blogin kanssa. Mullahan siis esim. kommentointi on sallittua ilman kyttäystä, sekin voisi auttaa asiaa. Kuitenkaan kommauksia ei niin paljon tule, että olisin kokenut sen tarpeelliseksi, ja sekin vähän jännittää jos joku alkaa laukoa asiattomuuksia. :D

Syön tässä just aamupuuroani ja ajattelin että kun on rauhallinen hetki hektisessä lapsirikkaassa ilmapiirissä, voisin kirjoittaa muutaman rivin.

Tämä viikko on ollu huono. Mulla on lähes pakottava tarve kokoajan pukata stressihormoneja kauemmas, mutta tällä viikolla ne ovat kyllä olleet ihan pahimmoillaan. On ollu kireetä ihmissuhteissa, ruuassa, treenienvedossa ja KAIKESSA. Meillä meni keskikerroksen vessa remonttiin, sekin kiristää hermoja. Jätin PT-koulutuksen sydän karrella väliin, mutta raha on kuitenkin aika iso osa tämmöstä kotiäidin arkea, ja jos asuu öljylämppäritalossa niin tietää, että ne öljylaskutkin on maksettava. :D
Mutta siis ei mennä sen syvemmälle mun stressitasojen syihin, ilmoitan vaan että niitä on.
Mulla on lopuillaan neljäs viikko ruokavaliota, ens ke tulee kuukausi. Hyvin on pudonnut paino ja kropan malli on muuttunut, oma silmä ainakin näkee eron. Olen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka välillä kiristääkin tuijotella kelloa ruokien suhteen. Varsinkin, kun kelloa pitää tuijotella vauvan ja isompienkin lasten syömisten suhteen, ja välillä sen miehenkin, joka meillä asuu. Olisi niin heleppua unohtaa ne omat ruokahommat ja kaikki, ja keskittyä muuhun. Pääsis helpommalla noin tekemisten suhteen.
Mutta henkisesti tää on mulle niin kauhean tärkeää, että varmaan hajoisin atomeiksi, jos mun pitäs nyt lopettaa.
On meillä himassa ollu tän kanssa välillä tosi rankkaa, myönnän sen. Oon kelannu päässäni että meille tulis varmaan avioero jos mä hurahtaisin johonki tosidiettaamiseen. No, tiijänpähän etät jos joskus sellainen aivopieru alkaa pyöriä korvien välissä, en päästä sitä ulos asti. :D
Onhan tämä varmasti toiselle hankalaa. Kun omat jutut pyörii lähinnä näiden juttujen ympärillä. Toisaalta, niinhän ne pyörii aina, jos ihminen "harrastaa" jotain. Vaikka laulamista, bändiä, baareilua, shoppailua, juoruilua(harrastan myös), sisustamista.. Eikö jutut aina pyöri niiden juttujen ympärillä, mistä on kiinnostunut? Toki jos toinen tekee sitä vaikka työkseen, voi olla ahdistavaa himassa kuunnella niitä samoja juttuja. Mä oonki nauranu että sitä vaan vituttaa ku mä en oo SEN laihduttaja ku teen kaiken niin hyvin ja laihdun ja oon ihan PARAS. XD no, vitsit sikseen. Me ollaan kinattu aivan vitusti tällä viikolla ton miehen, joka meillä asuu, kanssa. Tarkoitus ei ole pajattaa mediassa siitä, miten hän on paska ja minä olen hyvä, vaan kertoa raadollisesti, ettei nää jutut aina mee ihan tuubiin. Kaikissa meissä on vikamme, minussakin.
Mä kuitenkin haluan puhua pajattaa näistä jutuistani, tuulettaa onnistumisiani, fiilistellä ja miettiä ja säätää. Mä tykkään sairaalla tavalla tästä.
Että kyllä mä ymmärrän niitäkin, joille laihduttaminen on hankalaa. Mulla helpottaa se, että normaalistikin treenaan ja syön, jos mulla jää karkkikuuri päälle, himmailen. Mutta jos joku, jolle tää kaikki on ihan uutta ja himassa toinen haluaa syyä possua ja pitsaa ja suklaata ja sipsejä ja juua bissee eikä se toinen muuta elintapojaan ja nurisee kun toinen syö salaattia ja puuroa, niin kyllä mä tajuan että siinä on suhde kovilla. Mun on helpompi kestää tää, ehkä. Ihan siksikin että mulle tää on tuttua juttua eikä nää ruuat oo vieraita normaaliarjestakaan.
Mut et nii, jos liikunnallisen ja suht terveesti syövien ihmisten liitto on lujilla tämmösten broggiksien aikana, niin en ihmettele, jos sellaisille, jotka ei oo vaikka koskaan painoaan tarkkailleet, tää on ku ydinpommi keskelle liittoa. Tai koko perhettä.

Mutta mä olen siis treenannu ja laihuttanu ja syöny tälläkin viikolla. Eilen jäi iltapalarahka syömättä kun painuinkin mieltä osoittamaan ja nukkumaan. :D
Vaaka kertoi tämmöisen yllärin aamulla n.10h unien jälkeen:
siis seitkytkakspisteyheksän!!!!! wohoo, aletaan olla normaali-ihmisen painoissa jo! yipee!
Tätä ENNEN kuvasin hanuriani. Tarkoitukseni oli siis kuvata teille kun kuuria on 1kk takana, mulla meinaan on kuvia myös siitä alotuksen tilasta marraskuulta. Mutta tämmösen persekuvan sain itestäni, ja pitkästä aikaa ei lentänytkään laatta, kun otin kuvan:
siin se o. Mun hanuri. Kuten olen aiemminkin sanonu, en oo persenaisia, toisin kuin vaikka Voimariini. Mä oon enempi selkämuija. ja selkä mulla vaatii tooooosi paljon työstöä. Toki mä diggaan mun olkapäistäkin kun ne pyöristyy (joskus) mut silti. Selkä <3. Öö.. mitäköhän mun piti, jämähdin lukemaan tota voikkulin blogia tossa niin ajatus karkas treenihommiin... NII! Mä siis eilen kävin tekemässä selän, ja ihan paska treeni oli. Mulla oli helvetinmoinen kiire kun mies, joka meillä asuu, oli menossa töihin klo 11 ja en tajunnu että mun olis pitäny lähtä kasilta että kerkiän kunnolla. plaah, ärsytti. Oon miettiny muuttaa mun treenipäivien järjestystäkin, koska viikonloppuvapaiden jälkee olis luxus tehä selkä. Siis maanantaina. Muttakun ti on jalkapäivä, niin kaks isoo lihasryhmää peräpäivinä, nou nou.. Mietin siis siksi että mulla on perjantaina vaikka onki yks välipäivä siinä välissä, niin jotenki iha väsynyt fiilis ja jotenki ei vaa jaksa. pitää siis jatkaa miettimistä. Mutta avustettu leuanveto alkaa kuitenkin sujua! siis mä saan painoja pois aika hyvin, nyt sain taas tiputettua, oon tosi tyytyväinen koska, monien naisten tavoin, leuanveto on mulle tosi helvetillisen hankala. Kattelen aina niitä ukkoja kun ne levypainot vyötäröllä hyppelee vetelemässä leukoja ja sit meikämuija piipittää sielä avustettunaki iha kuolemaa. :D Jotenki muuten se treeni meni kelloa tuijottaessa. Sain mä tuntumaa ja väsyä aikaseksi mut silti, jotenki treeni jätti taas kerran kylmäksi. Taisin valittaa siitä jo aiemmin viikko sitten? Nyt mulla tietysti on siis lihakset kipeenä, mutta sen syy on luultavasti tyttäreni Jensen, joka ei todellakaan ole yhtä hyvä kun meidän aikuisten Tempur. Mulla oli siis kiire, kuten monesti perjantaisin on, kun mies, joka meillä asuu, menee duuniin jo aamupäivällä kun normisti se menee iltapäivällä. Ehkä se on mun selkätreenin pissaava osanen. Pitäs vaan jaksaa laittaa kuudelta soimaan kello että pääsis ajoissa. mutku mutku. Mä sit eilen ajattelin olla niinku hyvä vaimo ja ostin miehelle, joka meillä asuu, vähän ruokaa. Ihan lihatiskistä ostin että elkää luulko että itte väkersin. Mutta kypsensin possun uunissa ja lämmitin valkosipulikermaperunat joten vähä niinku puoliksi kotona tehtyä. :D alla löytyy sitten sen lisäksi suklaata, jota ostin hänelle myös (da capot mua vähän ahisti..) sekä oma päivälliseni. Ei sekään huono ole, eikä mua se chili-tuorejuustopossu edes harmittanut.

Mulla on jouluna yksi vapaasyöntipäivä. Tavallaan ootan sitä, tavallaan kammoan. Mä oon kelannu mitä kaikkea syön, ja esimerkiksi VAAHTOKARKKEJA mun on tehny kauheasti mieli.

ÄÄK! löysin toisenkin persekuvan jonka kans laitan teille. XD
ja mä en yritä siis peittää koskaan mitään noilla reunapehmennyksillä. tai siis yritän. Meijän yläkerran VESSAA mutta itseni ajattelin piristävästi paljastaa nyt ihan näin kokonaan kun keran tälle itsensänolaamisretkelle on lähdetty. Toivottavasti mä saan joskus tosta selästä kuvaa kans. siis jotain oikeeta.
Mutta on tää laihduttaminen raskasta, voi vittu.

ja niin. on mulla vaatteetki ollu päällä.
Tässä kuva teille että mä myös pukeudun välillä.
ja kyllä mä oikeasti siis himoitsen karkkiakin. tässä todiste siitäkin:
ja kyllä. Haistelen karkkipurkkia.

Tänään ja huomenna vuorossa välilepoa. Katsotaan mihin suuntaan painoni ryöppyää. Hyviä treenejä niille joille niitä on ja lepoa niille joille lepoa sallitaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!