ensitavoite

ensitavoite

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Syömättömien karkkien aiheuttamaa krapulaa ilmassa

Huomenta.
Alkuun voin paljastaa, että ruokavaliossani mättää jokin. Suolistoni ei siis toimi kunnolla. Oon tässä yrittäny kelaa että mikä tässä yhtäkkiä mättää. Onneksi on maailmassa kahvi, Presidentin tumma paahto. <3 Mun paino on pyörinyt nyt tiistaista eiliseen siinä ihan grammalleen samassa, eli 72,6kg. Tänään vaaka näytti uusia lukemia:
Hieno juttu että laskee mutta ensimmäinen ajatukseni oli että "noin vähän!" vaikka se on siis 400g eiliseltä eli noin puoli kiloa viikossa. Tai no, maanantain viikonloppunousuista kilon alaspäin. Jotenkin sitä vaan sokeutuu omalle painolleen ja muulle.
Mutta, hyvä uutinen, paino siis kuitenkin tippuu vaikka VÄHÄN olen ehtinyt sitä jo hermoilla tämän viikon, siitäkin huolimatta että esim. viime viikon pudotukset on ollu toista kiloa.

Eilen tuli ekaa kertaa aikoihin semmonen mässyttelyhimo. Tässon ollu pari aika rankkaa viikkoa ja eilen istuttiin sohvalla ja mies joka meillä asuu, söi joulusuklaata. Itse ostin. Ja siinä kun hän rapisteli niitä, teki kauheasti mieli syödä. Ei edes suoranaisesti tehnyt mieli syödä niitä suklaita, mutta teki mieli napsuttaa JOTAKIN. Oli jotenkin olo, että NYT.
No en mä tietenkään syönyt. Mutta oli olot.
Olen taas miettinyt, nyt kun se vapaasyöntipäivä lähestyy, että miten mun polla kestää sen. Tiedän, etten mätä järkyttäviä määriä koska en vaan pysty mielellisesti sitä tekemään, mutta silti. Se kauhistuttaa, vähän pelonsekaisin tuntein asiaa lähestyn. Luulen, että jätän pakastekasvikset syömättä tuona päivänä, ne maistuu vähän puulta. Kananpaistossahan mä olen jo ihan haka ja se on niin sairaan hyvää että oksat pois. Mulla on siihen maailman paras maustesekoitus:
Tää on maailman paras maustesekoitus!

Yleensä mä olen viikonloppuna tosi vapautunut ja otan ilolla vastaan kaksi päivää reenitaukoa. nyt oon kuitenki jotenki tosi kuumotuksissa kun vielä tämä päivä pitää olla reenaamatta. Huomista odotan kovasti. Voi liittyä siihenkin, että nyt ei oo isommat lapset kotona ja oon tosi rela, kun huollettavia ei ole kuin yksi.
Emmätiä.

AINIIN! hahahaaa, yritin eilen ottaa mun rintapaloista kuvaa. No, en onnistunut, mutta tässäpä yritelmäni:
ohhohhoo, saattaa hyvinkin olla, että kuva epäonnistui siksi, ettei niitä rintapaloja ole. :D

Mutta ei mulla nyt taida oikeasti olla muuta. Lähen syöttelee mun vavvaa. Ja sit meen paketoimaan vikat lahjat. Mies, joka meillä asuu, haluis lenkille. Saatan siis ulkoilla tänään, mikäli löydän ruhoni peitoksi jotku toppahousut.
Not.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!