ensitavoite

ensitavoite

maanantai 2. joulukuuta 2013

Ihan tavallinen hyväntuulinen päivä.

Ah miten mahtava reeni tänään! Kaikki sujui kuin rasvattu, vatsojakin tein neljää liikettä kaikkia kaksi sarjaa. Katsoin itseäni peilistä ennen lähtöä ja totesin, että voisi sitä huonommaltakin näyttää, reilu 3kk synnytyksestä. Kai sitä paremmaltakin monet näyttää, ei siinä. Mutta oon ihan tyytyväinen, niin uskomattomalta kuin se saattaa kuulostaakin. Mistä, aasinsiltana jälleen, itse aiheeseen.
Olin lauantaina vaatekaupassa, ja sovitin paitaa. Jäin pohtimaan, ostanko M vai S-koon. Miehelle, joka meillä asuu, totesin olkani yli että mitäs tykkäät ei kai tää M oo liian iso sit ku oon hoikistunut, kun on jo nyt vähän löysä. Myyjänainen puuttui puheeseen ja alkoi suuna päänä papattaa että juu, ne on vaikeaa saada pois ja hänelläkin vielä on kiloja ja nuorin on vuoden. Öö, so? Mua kun ei oikeasti kiinnosta toisten kilot. Siis yhtään. Siinä se seposti miten imettäessä sitä ja tätä. tokaisin vaan että joo, mä en saa imettää. Meni se muikeaksi sitten.
Mutta jäin kelaamaan, Että mikä juttu tää on? siis ymmärrän, ettei kaikilla ole halua tai tarvetta saada raskauskiloja pois, mutta mä en ymmärrä, miksi niitä pitää selitellä? Oon mä tästä aiemminkin puhunut, mutta jäin taas pohtimaan kun raitapaita siinä hekotteli että joo hänelläkin on ja vuosikas on. Että kuinka kauan niitä hekotellaan? kun lapsella on rippijuhlat? emmätajuu. Onko se joku synnyttäneiden naisten klaani, joka sitten selittelee miten kiloja on ja hehheheee on vaikea saada pois? Eikä ees yritä? jos ei haittaa, fine, mut en mä tajua miksi niistä sitte edes sanotaan mitään?
Tänään salilla koin, ettei minusta ehkä heti tajua että oon synnyttäny. Ei se haittaa vaikka tajuais, mä olen ylpeä äitydestäni ja lapsistani, kaikista kolmesta. Mutta silti, mietin että niin, mä oon tässä pari kuukautta painanu duunii sen asian eteen. Että näyttäisin MINULTA. en laihalta tai lihavalta, synnyttäneeltä tai synnyttämättömältä, lihaksikkaalta tai miltä ikinä. Haluan vain näyttää MINULTA. Mä alan pikkuhiljaa näyttää minulta. Ja se taas tarkoittaa sitä, että minuus kun tulee sisälle ja ulos, niin kaikilla mun ympärillä on mun kanssa parempi olla. Mä en selittele raskauskiloja tai liikkumattomuutta, vaan teen just niitä juttuja mistä MÄ tykkään. Liikunta on mulle montaa muutakin asiaa kuin ulkonäköseikkoja, näkeehän sen mun tavallisesta kunnosta.
Siinä salilla pöllistelin ja kelasin että niin, vauva on reilu 3kk. Kohta se on puolivuotias ja ihan kohta vuoden. Mitä jos mä vaan makkaisin naureskelemassa mun raskauskiloja, niinkuin mua on kehotettu? että leppää nyt ja oo vaa vauvan kanssa. Aika menee niin nopeaa ettei huomaakaan. TOTTA, mutta niin se menee, teki mitä vaan, tai oli tekemättä. Aika kuluu, ja mä olen paljon iloisempi näistä kolmesta kuukaudestani vauvan kanssa näin, kuin että olisin viettänyt senkin ainoan tunnin vuorokaudesta, minkä oon salilla, hänen kanssaan. Koska sen kauempaa se ei vie.
En haluaisi havahtua kuukausien kuluttua siihen, että olen kadottanut itseni. Että olen antanut itseni kadottaa itseni.
Aika kuluu niin äkkiä, pyrki raskauskiloistaan eroon tai ei.

Tänään raastin mantelit välipalalla rahkan sekaan, kattokaa, eik näytäki vähä valkosuklaalta? :D

Sit mää söin:

Lämmittelin vauvalle maitoa ja selailin Gigantin mainosta. oon ite niin välineurheilija että heti innostuin tästä:

Ja sit mää kuvasin:
Voihan se olla läskiäkin kuten tässä toi mun olkapää:
mut on kiva uskotella itelleen että siellon lihas ton alla. :D
Ettekä tuu urputtaan mulle mitään! olen päättänyt että mulla on lihaksia joten hiljaa siällä!
:P

Mut nyt mun täytyy ihan jättää tää homma vaiheeseen koska tajusin että mulla on viikkoraportti tekemättä mun ruokapoliisille, jotenka heippa vaan moiskista ja huomenna jalkatreeniin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!